Yödraamailua

Viime yönä tein kohtalokkaan virheen ja suututin arvon valtiattaren. Nousin nimittäin puoliunessa käymään vessassa ja onnistuin matkalla kaatamaan metallisen portin, joka oli oven takana piilossa. Meteli ei herättänyt suureksi hämmästyksekseni toista kaksijalkaista eikä toivottavasti naapureitakaan, mutta sängyn alla uinuva kissa heräsi, erittäin hyvin. Valtiatar siis ryömi sängyn alta loukkaantuneesti naukuen, katsoi minua murhaavasti ja jäi makuuhuoneen lattialle selvittelemään unista päätään. Sillä aikaa ehdin itse käydä vessassa ja palata sänkyyn jatkaakseni unia, kuvitellen herääväni aamulla virkeänä kertaamaan päivän tenttiin.

Väärin. Tunnetusti verisesti loukkaantunut kissa antaa vahingon kiertää, joten ensin neiti kulki ympäri asuntoa maukuen ja kävi sitten tyypilliseen mielenosoitustapaansa tekemässä haisevat asiansa suihkun alle hiekkalaatikon sijaan. Myös ruokapöydällä käytiin hyppimässä, ja tämä kaikki tehtiin siis kissalle hyvin epätyypilliseen tapaan kovaäänisesti tassutellen. Sen jälkeen neiti saapui nukkuvan kaksijalkaisen puolelle sänkyä repimään vimmatusti mattoa (mitä kissa ei tietenkään saisi tehdä).  Lopulta molemmat kaksijalkaiset olivat hereillä neljältä aamuyöllä, eikä kumpaakaan enää väsyttänyt, ei ainakaan niin paljoa, että unia olisi voinut jatkaa.

"Antaa vahingon kiertää" -missio oli siis suoritettu. Arvo valtiatar saattoi ryömiä takaisin sängyn alle, nukahtaa hyvinkin nopeasti tuhinauneen ja jättää kaksijalkaiset pyörimään levottomasti sängyssä. Ja mikä olikaan tämän tarinan opetus?

Älä koskaan herätä draamailuun taipuvaista kissaa keskellä yötä. Älä ainakaan silloin, jos haluat herätä aamulla virkeänä. Edelleen väsynyt, tentissä lähinnä nukkumista ajatellut kirjoittaja kiittää kuitenkin siitä, että ainakin blogiin on jotakin kirjoitettavaa.