Kotona

"Älä yritä sovitella! En puhu sulle, en tykkää susta nyt."

Kotona ollaan! Kuulemma molemmilla kissoilla oli kova ikävä, eli Kirjoittajan poissaolo ei jäänyt kullannupuilta huomaamatta. Etenkin Arvon Valtiatar oli ollut illalla todella huolissaan, kun en ollutkaan tullut kotiin (enkä nukkumaan) toisen kaksijalkaisen kanssa. Huoli taisi kuitenkin unohtua sillä hetkellä, kun Kajsa tajusi voivansa nukkua koko yön paikallani ykkösorjansa vieressä. 

Vastaanotto puolestaan oli varsin kissamainen. Kajsa ei vaivautunut edes tervehtimään, Devi puolestaan juoksi syliin pussaamaan ja tervehtimään mukana tulleita vieraita, mutta pahimman halipulan mentyä neiti kieltäytyi kaikista kosketus-, pussaus-, silitys-, juttustelu- ja sylittely-yrityksistäni. Muiden antama huomio sen sijaan kelpasi paremmin kuin hyvin. Tuli siis varsin selväksi, että olin loukannut katoamistempullani pienen Prinsessan tunteita. Toivotaan, että nukkumaanmennessä saisi edes pari pusua...

Yön yli

Myönnän sen ilman suurempaa kiertelyä: olen säälittävä. Kaipaan täällä nimittäin jo ihania karvapalloja, vaikka olen ollut poissa vasta 12 tuntia - ja vaikka palaan takaisin 24 tunnin päästä. Mutta miten voisin olla ikävöimättä? Ilta tuntuu ihan väärälle, kun Devi ei hepuloi viereisessä huoneessa eikä Kajsa kehrää vieressä :(

Ai missäkö sitä taas mennään? No lapsuudenkodissa jälleen, tällä kertaa hoitamassa tädin velvollisuuksia. Toinen kaksijalkainenkin oli mukana, mutta hän hyppäsi kunnollisen orjan tavoin iltajunaan, jotta arvon Valtiatar ja pikkuinen Prinsessa saisivat ruokaa. Minä jäin, jotta voisin pukea huomenna uuden mekkoni ja mennä tervehtimään ripille pääsevää veljentyttöä. Takaisin ei kuitenkaan tarvitse matkata yksin, sillä aion tuoda kissojen iloksi mukanani kaksi vierailijaa ;)

Miten selviytyä Suomen kesästä?

Ulkona on edelleen kylmää ja harmaata - toisin sanoen siis todella inhottavaa. Onneksi oih-niin-älykkäiltä kissoilta saa hyviä vinkkejä siihen, miten kamalaa todellisuutta voi paeta ilman lentolippujen varaamista. Tässä Kajsan vinkki:

1. Valitse pehmeä alusta.

2. Käperry lämpimäksi keräksi. Pään piilottaminen on olennainen osa juttua.

3. Kuvittele itsesi jonnekin lämpimään ja aurinkoiseen paikkaan.

4. Nukahda ja näe kauniita unia!

Keskikesä

Huh, mikä viikonloppu - enkä nyt viittaa rankkaan juhlimiseen vaan kullannuppujemme touhuihin. Perjantaina pakkasimme siis kissat autoon meidän ja kahden muun kaksijalkaisen seuraksi. Kumpikaan ei olisi halunnut lähteä, joten ei kestänyt kauaankaan, ennnen kuin autossa vallitsi täysi kaaos. Viisi minuuttia lähdön jälkeen Kajsa nimittäin kakkasi alustalleen (sängynalustyynylle); kymmenen minuutin kohdalla pissattiin. Kakka oli helppo korjata pois, mutta pissaamisen jälkeen oli pakko pysähtyä heittämään alusta pois. Näin perinpohjaisen mielenosoituksen jälkeen Kajsa onneksi nukahti pyyhkeen päälle, eikä aiheuttanut enää ongelmia. Jalkotilassa matkustava Devi sen sijaan harjoitti kostoiskuja koko loppumatkan ajan iskemällä aika-ajoin kyntensä sääreeni.

Määränpäässä alku ei ollut yhtään lupaavampi. Kun me muut purimme tavaroita autosta, talutti äitini Deviä ympäri pihaa. Homma sujui varsin hyvin siihen asti, kunnes äitini yritti nostaa kissan syliin ja tuoda sen sisälle - siinä vaiheessa Devi joutui jostain täysin käsittämättömästä syystä paniikkiin. Jokainen varmaan arvaa, miten siinä kävi: kun saavuin sattumalta (onneksi!) paikalle, yritti kissa rimpuilla pois valjaista samalla kun äiti yritti kiskoa sitä sisälle; kun hihna alkoi kuristaa, rimpuili kissa vielä enemmän. Itse pystyin tilanteessa ajattelemaan vain kahta asiaa: sitä, että kohta kissaan sattuu tai se karkaa. En siis empinyt hetkeäkään tarttuessa kissaan, mikä osoittautui onnekkaaksi ratkaisuksi - kymmenen sekunntia myöhemmin kissa oli kiskonut itsensä irti valjaista. Sain pakotettua kissan maahan ja rauhoitettua, mutta lopputulos oli silti tämä:

Kaverini poikaystävä kysyi ennen lähtöä 

mihin ihmeeseen luulen tarvitsevani laastereita. 

En usko, että kysyy enää uudestaan :) 

Kuvassa vain puolet naarmuista, vieläpä jo hieman parantuneina.

Onneksi draamailu loppui siihen. Kajsa meni vanhasta muistista lempparipaikalleen sängylle, Devi puolestaan vauhkoili ympäri asuntoa tutkimassa uutta seikkailupuistoaan. Tosin molemmat vähän jännittivät suurta ihmismäärää (kuusi henkeä, kolmas kaverini liittyi seuraan myöhemmin), mutta iltaan mennessä molemmat olivat onneksi tottuneet siihenkin. Loppuaika menikin nukkuessa, leikkiessä ja huomiota kerjätessä. Ulos lähdettiin uudestaan vasta ennen lähtöä, tarkoituksena varmistaa, ettei paluumatkalla tarvitsisi pissailla tai kakkailla. Me kaksijalkaiset puolestamme leikkasimme ruohoa, söimme hyvin, saunoimme, pelasimme lautapelejä (ja mölkkyä, kunnes sade alkoi), kävimme katsomassa kokkoa ja valvoimme aivan liian pitkään. Kissatarhaa ei siis tullut tälläkään kertaa rakennettua, kiitos sateen ja ajanpuutteen, mutta ehkä vielä tänä kesänä...

Menossa mukana, sijainnista riippumatta. Kuvan otti ystäväni.

Vieraista kannattaa ottaa kaikki ilo irti.

Hurjan seikkailun jälkeen oli kiva palata kotiin nukkumaan. Kajsa tosin kaipasi omaa sängynalustyynyään, mutta tyytyi lopulta valtaistuimeen. Saa nähdä, kauanko tätä rauhaa kestää...

Miten teidän juhannus sujui?

Hopottamassa: Del Monte Smoothiet

Kesään kuuluu jäätelö, sehän on selvää - tai ainakin kaksijalkaisten maailmassa, kissoilta sellaiset herkut ovat tietenkin kiellettyjä. Kyseisen yhtälön takia joka vuosi markkinoille tulee myös (omasta mielestäni) valtava määrä uutuusjätskejä, joista osa on kaivattua vaihtelua, osa ärsyttäviä kiipijöitä, jotka syrjäyttävät vanhat lempparit. 

Del Monte Smoothiet, joita pääsin testaamaan Hopottajien kautta, kuuluvat onneksi ensimmäiseen ryhmään. Niiden tulo markkinoille ei aiheuttanut minkään lempparin katoamista, ja mikä parasta, ne oikeasti täyttävät tyhjän aukon. Del Smoothiet ovat nimittäin hedelmistä tai marjoista (25-30%) tehtyjä smoothiemaisia vähäkalorisia, maidottomia, lisäaineettomia ja luonnonmukaisia herkkuja, jotka eivät siis muistuta mehujäitä tai soijajäätelöitä. Makuja on markkinoilla kaksi: mango ja vadelma.

Ja sitten markkinointipuheista todellisiin kokemuksiin. Hopottajien kampanjan kautta sain (saimme) siis testiin paketin molempia makuja, eli yhteensä kuusi jäätelöä. Toisin sanoen siis yhdessä paketissä on 3 jäätelöä (ja paketilla hintaa n. 4,5€). Olin ehtinyt kuolata jäätelöitä jo tovin ennen kuin kampanja vihdoin alkoi, joten maistelu piti aloittaa jo ennen kuin pääsin kaupasta kotiin :) Toinen kaksijalkainen valitsi itselleen vadelman, itse taas nappasin mangohulluna tietenkin keltaisen vaihtoehdon.

Täyteläisyys. Siinä oli ensimmäinen sana, joka mieleeni tuli. Suuntuntuma oli pehmeän täyteläinen, maku pelkkää hedelmää. Seuraavat sanat olivat kuitenkin "lievä pettymys", sillä maku ei ollut aivan sitä, mitä olin odottanut. Keveys ja raikkaus puuttuivat, samoin intensiivisyys ja syvyys. Tästä ei kuitenkaan voi syyttää tuotetta, ainoastaan suuria odotuksiani. Kokonaisuudessaan vaikutelma oli varsin hyvä, vaikkei vienytkään kieltä mennessään.

Vadelman kohdalla sydämeni kuitenkin suli. Suun täyttänyt smoothiejäätelö oli sekä täyteläistä että maistuvaa - aito vadelmaa, makeaa ja hieman kirpeää, ei mitään teollista sekundakamaa. Nam! Toinen kaksijalkainenkin suosi vadelmaa, mutta ei hullaantunut samalla tavalla kuin minä -  hän kun rakastaa suklaakuorutteisia jäätelöitä. Tosin hän rakastaa myös mansikkaa, minkä takia ensimmäisen kahden minuttin jälkeen hän oli jo suunnittelemassa seuraavaksi mauksi kyseistä punaista kesämarjaa ;)

Miinuksena kuitenkin - ja tämä koskee molempia tuotteita - puikon koko. Koska jäätelössä on huomattava määrä hedelmää eikä koostumus ole ilmavaa, on herkku erittäin täyttävää. Itselleni ainakin tulee epämielyttävän ähkymäinen olo kokonaisen puikon syömisen jälkeen; itse asiassa tekisi mieli lopettaa jo puolivälissä. Smoothiejäätelöä ei myöskään voi suositella helleherkuksi, sillä se sulaa todella nopeasti - 20 asteen lämpötilassa jätski valuu sormissa jo kolmen minuutin jälkeen. Pienempi koko - tai ainakin pienempi vaihtoehto markkinoilla - olisi siis hyvä ratkaisu myös tähän ongelmaan. Toisaalta tällä hetkellä ei tarvitse kauheasti huolehtia helteistä...

Lopuksi vielä tiivistyksenä niille, jotka eivät jaksaneet lukea koko tekstiä:

+ täyteläinen maku

+ pehmeä suuntuntuma

+ luonnollisuus ja lisäaineettomuus

+ vähän kaloreita

+ paljon hedelmää/marjaa

- puikon koko

- sulaa nopeasti

- ainakin omasta mielestäni raikkaus jää uupumaan

Miltäs kyseinen jäätelö teistä kuulosti?

Juhannusmatkaan siis!

"Mä oon jo täällä, nyt voidaan menna!"

Hammasharja -check, ruuat - check, puoli autollista kissojen tavaraa -check, kissat -check check. Ai niin, ja neljä kaksijalkaista -check! Kaikki tärkeä on pakattu ja mahdutettu autoon, joten on aika kääntää nokka kohti juhannusseikkailuja. Jos kaksijalkaiset eivät päätä rentoilla liikaa, niin kissat saattavat saada itselleen ulkotarhankin "mummilaan" ;) 

Iloista juhannusta kaikille! 

Kysymyksiä Valtiattarelle

Nyt viiden kysymyksen haasteeseen, jonka Kajsa aka Arvon Valtiatar sai Ellulta:

1. Lempiharrastuksesi? 

Nukkuminen! Eikun syöminen. Eikun nukkuminen. Molemmat? Hei eiks nyt ois jo ruoka-aika?

"Ooh, täällä on hyvä olla! Mä nukun aina ylempänä, niinkun mun arvoon kuuluu.

Ai ihan eri paria olevat petivaatteet? Niistä kuulemma voi syyttää meitä kahta. Jotain orjat valitti karvasta, kakasta ja pissasista pelleteistä..."

2. Oletko jo oppinut tulemaan toimeen riiviön kanssa?

No jaa, kai se menettelee. Nykyään se on yleensä aika hyväkäytöksinen (oon kattokaas kouluttanu sen), joten se on ärsyttävä lähinnä sillon kun se saa hepuleita. Nykyään me voidaan nukkua samassa sängyssä, leikkiä samalla lelulla ja pussata vähän tervehtiessä. Tosin usein sähisen sille lopuksi tai läppään tassulla, ettei se vaan luulisi, että ollaan kavereita.

"Yök, sä oot taas kävelly orjien pesuvedessä!"

3. Mikä on suosikkinukkumapaikkasi?

Sänky! Alla tai päällä, ei väliä. Alla saan olla rauhassa, päällä on enemmän tilaa, seuraa ja huomiota.

"Valtiattaren arvoinen paikka."

4. Ajatteletko suomeksi vai ruotsiksi?

Mä aattelen kissaksi! Mut ymmärrän paremmin kyllä ruottii kuin suomea. Oon kuitenkin kasvanu perheessä, jossa puhuttiin vaan ruotsia. Aloin siis kuulla säännöllisesti ruottii suomee vasta Kirjoittajan tultua kuvioihin pari vuotta sitten.

"Täällä ajatellaan kissaksi."

5. Millä perusteella valitsit henkilökuntasi?

No mä en kyllä oikeestaan saanu valita niitä (mikä on musta aika epäreilua, vaikka niistä tykkäänkin). Se juttu meni meinaan niin, että kun olin pentu, niin mun ykkösorjan emo tuli hakemaan mut ja mun siskon Lissun ja vei meidät sellaseen isoon taloon, jossa meitä oli oottamassa kolme tulevaa orjaa. Yks oli mun ykkösorja, ja koska se oli veljeksistä vanhin, sai se valita eka - ja kuten varmaan tajusitte, niin se valitsi mut. Sillain siis päädyin mun ekan henkilökunnan luokse.

Toi kirjoittaja taas vaan ilmesty yhtäkkiä mun ykkösorjan kanssa meille (mikä oli eri paikka minne pentuna muutin), ilman mitään varotuksia. Kun se näki mut ovelta, niin se tuli heti mun luokse pöydän alle (sillain kivan hitaasti), rapsutteli vähän ja kerto kuinka nätti oon. Mun piti eka näytellä, etten välitä, mutta oikeesti tykkäsin siitä heti - kuukauden päästä menin jo sen syliinkin nukkumaan, mitä en oikeestaan tee ikinä! Mut sillon se ei ollu kyl mun henkilökuntaa, ainoostaan satunnainen vieras ja ruokkija. Siitä tuli mun orja vasta kun mun Ykkösorjan tavarat oli kannettu sen huoneesta pois, eikä se enää palannu pariin viikkoon kotiin. Pian sen jälkeen Ykkösorjan emo (mun sillonen orja numero 1) pisti mut koppaan ja vei Ykkösorjan ja Kirjoittajaorjan uuteen huoneeseen. Itte asiassa silloin sain oikeestaan valita, koska mulle sanottiin, että jos en viihdy, niin mun ei tartte jäädä. Mut mä jäin, tietty.

"Mun koti on siellä missä ykkösorjankin."

Me pistämme haasteen eli muutaman kysymyksen menemään Sulolle. Tasa-arvon nimissä Devin annettiin valita kysymykset.

1. Mikä uudessa kodissa on kaikkein parasta?

2. Kaipaatko jotakin vanhasta paikasta? Mitä?

3. Miltä tuntuu olla ainoa kissa nyt?

4. Mikä on Mamman paras ominaisuus?

5. Mikä on hauskin seikkailu, joka sulle on viimeksi sattunut?

P.S Sattuuko kukaan lukijoista omistamaan Nikonin kameraa ja 35 millin (tai 50 millin) objektiivia? Itselläni on tällä hetkellä vain sellainen käytössä, enkä oikein osaa käyttää sitä, kuten en osaa käyttää Nikoniakaan. Ongelmana on siis se, että kissoja kuvatessa joko tausta ei sumene tai sitten tausta sumenee niin paljon, että osa kissastakin menee mukana. Olen yrittänyt katsella vinkkejä netistä, mutten ole vielä löytänyt mitään hyödyllistä. Manuaalikin on luettu, ja aukon kokoa yritetty säätää, muttei ole auttanut. Ärsyttää vähän opetella kuvaaminen taas ihan alusta, kun tässä enää aloittelija pitäisi olla...

Huiskuhullutus

"Jos mä makaan ton narun päällä, niin sit mun saalis ei pääse karkuun."

Tänään on luvassa niitä leikkikuvia, joita ei kaikkia viitsitty arkipäivähaasteen yhteydessä julkaista. Tai ainakin tarkoitus oli, mutta suurin osa "niistä hyvistä" on kadonnut jonnekin. Mennään siis vähän pienemmällä määrällä tällä kertaa, ensi kerralla sitten uudella kameralla ja objektiivilla otettuja :)

Kyseisen huiskun ostin siis reilu kuukausi sitten Zooplussalta, kun sitä oli niin monessa blogissa kovasti kehuttu. Aluksi vähän emmin, kun monet sanoivat kyseessä olevan yhden leikkikerran lelu, mutta meillä ainakin huisku on kestänyt jo vaikka kuinka monta leikkikertaa - siis vaikka jopa Kajsakin on innostunut leikkimään sillä :) Nyt se tosin kaipaisi vähän korjailua, ajattelin tilata ebaysta muutamalla eurolla ison kasan sulkia.

Huomenna onkin Kajsan vuoro vastata Ellulta tulleeseen kysymyshaasteeseen, perjantaina puolestaan maistellaan kahden kaksijalkaisen ja yhden kissan voimin maidotonta ja lisäaineetonta uutuussorbettia. Sitten onkin hyvä lähteä juhannuksen viettoon kohtia hurjia seikkailuja :D

Arkipäivähaaste vol.2 - viimeinen päivä

Kajsa: Mä ja kirjoittajaorja ollaan oltu vähän laiskoja. Mua ei oo kiinnostanu jutustella tai valita kuvia, eikä kirjoittajaa muokata niitä. Ollaan siis taas vähän myöhässä, kun vasta nyt esitellään tän viikon keskiviikko, eli meidän 5. arkipäivä.

No mun arjessa tärkeintä on nukkuminen (ja ruoka). Nukun yleensä joko sängyssä tai sängyn alla. Alla on sinänsä parempi, että se on mun ikioma paikka, minne ees Rääpäle ei tuu. Orjilla on tapana valittaa, et sängyn alle mahtuis paljon enemmän tavaraa, ellei siellä tarvitsis pitää tota mun tyynyä.

Rääpäle on paljon sosiaalisempi kuin mä, joten se on aina hereillä olessaan mukana kaikessa. Tossa se on mun Ykkösorjan kanssa, kattelee kun Ykkösorja lähettelee kirjoittajaorjalle jotain pelijuttuja ja lukee samalla sen lehteä.

Tosin kyl me molemmat myös valvotaan, ettei noi orjat vietä liikaa aikaa koneella, koska sillon ne saattaa vaikka unohtaa ruoka-ajat! Mistä tulikin mieleen...

...et kyllähän mä taas oon kerjänny ruokaa ja sit syöny, kun hitaat orjat vihdoin on saanu jotain aikaan. Tosin toi on Rääpäleen annos, mä en välitä noista liharuuista. Eikä noi nappulatkaan oo samoja kuin mulla. Mä en kuitenkaan malttanut oottaa enää ruokaa, joten kuva otettiin toisesta annoksesta.

Tommosta me touhuttiin kans. Mun Ykkösorja unohti ton laatikon auki, joten eikös Rääpäle kiivenny sinne heti. Kirjoittajaorja ei ihan tykänny siitä, että sen opiskelujutuilla leikittiin. Mä taas hoidan yhtä pehmolelua, jonka oon tiputtanut sängystä. Kirjottajaorja ei tykkää siitäkään, koska yritän nuolemisen lisäks repiä tota harjaa irti. Kirjottaja ei vaan tajuu, et se on ruma ja epäkäytännöllinen.

Sit me oltiin taas ulkona. Mä kattelin eka ympärilleni, Rääpäle haisteli puita.

Sen jälkeen me vähän laiskoteltiin ja katteltiin maailman menoa. Mä makasin pehmeellä nurmella, Rääpäle asettu tähystyspaikalle puuhun. Sieltä tais näkyä vähän liiankin hyvin, koska yhtäkkiä se alko sähisemään siellä! Oon vaan kerran kuullu sen tekevän noin (alla kuva), joten vähän säikähdin. Kirjottajaorjakaan ei tajunnu, mikä sille tuli.

Nää oli muuten vikat kuvat, jotka Kirjottajaorja otti sen vanhalla kameralla (Canon 1000D). Ulkoilun jälkeen joku tyyppi meinaan tuli ja vei sen pois annettuaan pari pientä paperia. Seuraavana päivänä Kirjottajaorja lähti sitten jonnekin ja palas sieltä uuden kameran kanssa. Mä tykkään siitä uudesta kamerasta, koska Kirjottajaorja ei osaa käyttää sitä (Nikon D3200) eikä sillä kuulemma oo jotain hyvää obbektaavia, joten se ei voi kuvata meitä tällä hetkellä! Hah, sanon mä! (Jos ette huomannu, niin mä en tykkää olla kuvissa.)

Niin joo, mä näin sen kuvan, jonka Rääpäle tänne laitto! En tiiä, mitä aattelitte, mut ei Rääpälekään mikään taituri noissa vessa-asioissa oo aina. Tossa se on astunu vessan reunalle ja kipannu sisällön lattialle. Ja sit vielä jääny paikalle kattomaan, typerys. 

Kosto elää.

Arkipäivähaaste vol. 2

Tietenkin arkipäivähaasteen aikana kissat heittäytyvät erittäin tavanomaisiksi, sanoisinko jopa tylsiksi (sellaisen ei pitäisi olla mahdollista Kattimaniassa). Pistetään siis kolme päivää yhteen postaukseen, ja viedään huijaaminen vielä niin pitkälle, että merkitään ne vain kahdeksi päiväksi. Jäljelle jää siis vielä yksi päivä, Kajsan kerrottavaksi :)

Elikkä päivät 3 ja 4 (su-ti) by Devi:

"Vähän enemmän, niin mä mahun!"

Oon ollu viime päivinä tosi levoton.Tahtoisin vaan kauhean kovasti ulos etsimään meidän naapurin poikakissaa, tapasin sen lauantaina ulkoilessa (ei ollutkaan mun ihailija, vaan toinen jonka ikkunan takana se mun ihailija käy). Niinpä mä mouruan koko ajan, kiertelen pitkin asuntoo ja katselen surullisena ikkunoista ulos - siis pahemmin kuin yleensä, ainakin Mamin ja Iskän mukaan.

"Haa, etpäs pärjää mulle!"

"Onko kukaan muu testannu tätä nukkumapaikkaa? 

Iskä sanoo, et oon sukua Ragdolleille."

Tai jos en tee niin, nii sit mua pitäis hellitellä, pitää sylissä, silittää tai jotain sellasta. Mami kyselee ja tuskailee, et oisko mulla jonkin asteinen kiima, kuulemma sellanen ois mahollista niillekin, jotka on joutunu pitää pukua päällä. Eiks se kidutuksen tarkotuksena ollu lopettaa tää epämääräinen levottomuus?

"Ruokaa! Nyt. Heti."

"Kur! Tosin älkää ottako tajutko tota kuvaa väärin, ei me mitään kamuja olla."

No oon mä ollu ihan normaalikin, ja Kajsa kans. Aamusin meillä on esimerkiksi ruuankerjäys- ja pususessiot, ja sitten pari kertaa päivän aikana me ehitään harjotella saalistamista elikkä leikkiä. Tässä muutama esimerkikksi:

"Toi huiska on kyl paras! 

Mami lupas laittaa myöhemmin lisää kuvia, 

mut kuulemma jos ne laitetaan kaikki nyt, niin te ette jaksa kattella loppuja kuvia."

"Mä metsästin ihan oikeestikin, meinaan pörinäistä!"

Niin ja Kajsalle sattu taas pikku vahinko. Tosin se kiels laittamasta tota kuvaa tänne, joten älkää kertoko sille! HILJAA! siis, kuten Mami ja Iskä mulle koko ajan sanoo. Jos ette osaa (kuten en mäkään) niin voitte sen sijaan kertoo, mitä mä puuhailin vessassa.

"Joo-o, pissaa se on. Kajsa ei muka mahu tonne sisälle, joten se parkkeeraa ihan reunalle ja saattaa sit pissata ulos. Niin kävi taas eilen. En siis oo syyllinen (paitsi ehkä noihin pelletteihin).

"Mä siis tykkään kaikesta liikkuvasta nesteestä."

Kaiken ton ohessa piti tietty vähän nukkuakin.