Pikin ja Devin metsäseikkailut

Pieni kissa suuressa maailmassa.

Mutta! Mihin ne menee ilman mua?

Iskä! Mä luulin et sä jätit mut!

Kai mä muutaman askeleen voin ottaa... Tuuthan sä varmasti perässä?

Pikku hiljaa, hitain askelin ja pitkäksi venytetyin pinnoin, olemme päässeet Pikin kanssa seikkailemaan Devin lempimaastoihin. Vieläkin on hieman työnsarkaa tuon liikkumisen suhteen, mutta ehkäpä homma vähän helpottaa, kunhan saamme Pikille omat Vänttisen valjaat (kolmisen viikkoa sitten tilatut osoittautuivat liian isoiksi). Nyt  meno on tupannut olemaan pääasiassa sellaista "kävellään 2 minuuttia, sitten itketään hyvin pentumaisella äänellä ja vaaditaan pääsyä Iskän tai Mamin syliin, ollaan siellä hetki ja sitten taas seikkaillaan pari minuuttia". Ulkoilun suuresta jännittävyydestä huolimatta Piki tuntuu selvästikin viihtyvän metsässä - lenkkejä seuraavina päivinä poika yritää lähteä oma-alotteisesti ulos avaamalla tuulikaapin oven. Onneksi ulko-ovea kissa ei sentään saa auki. 

Ai niin, positiivista olisi myös se, jos Devi lakkaisi halveksimasta kaveriaan retkien lomassa - tytön mielestä Pikin nössöily on niiiiin säälittävää ja hidas käveleminen niiiiin hermoja raastavaa, ettei tyttö ole muka tuntevinaan painikaveriaan ulkona. Metsässä pitää mennä ja seikkailla, ei piilotella ihmisten jaloissa!

Syli - Pikin metsärakkaus.

Kivi - Devin metsärakkaus.

Lauantaita

Devi: Katselin sisällä, kun taivaalta leijaili valkoisia hahtuvia. Menin Mamin ja Iskän luokse, miu'uin surkeasti ja katsoin niitä suloisilla silmillä. Se tepsi!

Ulos! Lunta, lunta lunta! Ihan PARASTA!

Ja metsäänkin vielä! Oon kyllä niin reipas ja hurja tyttö että!

Mami: Paitsi että se reipas tyttö alkoi viiden minuutin päästä itkemään, kun tuli kylmä - eivät pienet silkkitassut kestäneetkään pakkasta. Piti tuoda tyttö sitten huiviin käärittynä takaisin sisään, mikä tietenkin oli hurjan prinsessan mielestä äärettömän nöyryyttävää... :D

Kajsa puolestaan meni peräti ovesta ulos ja kääntyi samantien sisälle. Arvon Valtiatar oli ilmeisesti sitä mieltä, että ulkona oli liian lämmintä.

Onneksi edes yksi kissa oli reipas - Piki uskaltautui Deviltä lainatuissa valjaissa peräti naapurin pihalle. Tästä se lähtee, ehkä pojulle pitää kohta ostaa omat valjaat :)

***

Muistakaa käydä osallistumassa arvontaan, aikaa huomiseen kello 12 asti!

Myöhäinen ensilumi

Lumi tuli ja lumi suli, mutta kuvien julkaisu tapahtuu vasta nyt. Tässäpä siis meidän ensilumitunnelmia:

Pikikin tuli katselemaan lunta - tuulikaapin kynnykselle, sitten pantterin rohkeus loppui... :D

"Taasko sä kuvaat? Huoh."

Kajsa puolestaan jaksoi tulla jopa talon nurkalle asti, kunnes tahtoi takaisin oman valtakuntansa lämpöön.

Onneksi edes yhden kissan kanssa selvittiin metsään asti :)

"Kiivetään, kiivetään..."

"Mä oon tän metsän valtiatar!"

Deville muuten ostettiin elokuussa uudet, hienot valjaat! Näillä Vänttisillä on hyvä kulkea metsissä :)

Väriksi valikoitui valkoinen, jotta valjaat sopisivat yhteen heinäkuussa ostetun fleksin kanssa - pinkkiä toinen kaksijalkainen ei suostunut prinsessalle hankkimaan :D

 ♥

Loppureissu matkattiin sylissä, sen verran alkoi pieni kissa pakkasessa vapista.

***

P.S Ketkä kaikki ovat tulossa TUROKin rotukissanäyttelyyn viikonloppuna? Allekirjoittaneen löytää paikalta lauantaina, olen 10-12 Dewin myyntipöydällä myymässä- saa tulla moikkaamaan! Vuorosta vapauduttuani kiertelen vielä toisen kaksijalkaisen kanssa paikan päällä, joten mielelläni tulisin myös moikkaamaan blogimaailman tähtösiä.

Viikonlopun villit

Devillä on ollut loistava viikonloppu - tyttö pääsi ulos peräti kahdesti! Ensin lauantai-iltana kun Mami odotteli Iskää kotiin hääjuhlista (joihin ei itse huonon olon takia päässyt), sitten sunnuntaina uudestaan, kun Mami ärtyneen suolensa takia ei voinut olla muussa asennossa kuin pystyssä. Aamureissulla tarkastettiin kasvimaan tila, iltareissulla pieni tyttö puolestaan pääsi kurkistamaan pimeään metsään.

"Hei vau, kiva tavata sut oikeesti! Saanko haistaa? Mites nimmari?"

Kaikkein parasta reissuissa oli kuitenkin Ihailijan tapaaminen! Vähän pelkäsin Devin puolesta, kun tyttö ryntäsi noin vain kaverin luokse, mutta onneksi toinen kissa vain hieman kyräili epäkissamaisesti käyttäytyvää Deviä. Tuossa ne tuijottelivat toisiaan tovin, kunnes Ihailija alkoi käyttäytyä hieman uhkaavasti - siinä vaiheessa päätin kantaa Devin pois. Ihailija tosin seurasi meitä metsäänkin, mutta sitä meidän pikkuinen ei huomannut, kun piti ihmetellä pimeän metsän ääniä. 

(Tämänkin kissan toimittamista Tesylle on harkittu, mutta Ihailija ei (onneksi, normaalisti) anna ihmisten tulla lähelle, joten kiinnisaaminen olisi varmasti vaikeaa.)

"Niinkä se on, et vaan tietyn väriset saa juosta tuolla vapaana?"

Devi muuten halusi kysyä yhtä juttua: saisiko hänkin seikkailla ulkona ihan vapaana, jos olisi mustavalkoinen? Onko se jokin värikysymys täällä Kattimanian tienoilla? Kun Ihailija, Hurmaaja ja naapurin kissa ovat kaikki mustavalkoisia ja saavat olla vapaana. Naapurin kissa tosin ulkoilee vapaana vain ihmisten valvovan katseen alla, tottelevainen kun ilmeisesti on, mutta silti. Osaako joku kertoa pikkukissalle miten tämä juttu menee?

HYVÄKSYTTY.

Kajsakin pääsi testaamaan uusia valjaitaan pihalle. Samalla piti käydä katsastamassa automme, jonka Arvon Valtiatar tunnisti heti. Tiedä sitten miten, kun katti on nähnyt auton vain kerran etuovemme edessä, ei koskaan parkkipaikalla. 

"Vaikeaa, vaikeaa. Tää on varmaan liian kesäinen?"

Sillä yhdellä ainoalla ulkoilureissulla pelkopisut syliin lurauttanut Piki puolestaan seikkailu kirjojen jännittävässä maailmassa. (Kyllästyin muuten värijärjestykseen ja hyllytin kirjat kirjailijan nimen mukaan. Siis sukunimen ekan kirjaimen mukaan, sitten randomisti :D)

Toki sunnuntain ratoksi myös riehuttiin :D

Se toinen herätyskello

Siis se, josta on jo kerrottu täällä.

Devi: Mamilla on nykyään tapana herätä 6.15, jotta se ehtisi lukea rauhassa kissablogeja ja selailla muita nettijuttuja ennen töihin lähtöä. Tänään se ei ollut kuitenkaan hereillä vielä puoli seiskaltakaan, joten mä hiivin varovasti herättämään sitä - pussailin vähän ja tökin märällä nenänpäällä. Mami oli siitä oikein riemuissaan, koska sen herätyskello ei ollutkaan soinut silloin kun piti, joten ilman mua ois jäänyt blogit väliin! Ja arvatkaa mitä? Kiitokseksi mä pääsin vartiksi ulos! Oli tosi kiva kesäaamu, kuten kuvista näkyy:

Mä ehdin käydä hiekkakylvyssä, tähystellä puunlatvassa...

...harjoitella puusta puuhun -hyppyjä...

... ja käydä tsekkaamassa Mamin ja Iskän uuden auton. Näytti ihan varteenotettavalle matkustusvälineelle. Sitä vaan mietin, että kun kuulemma Mami opettelee ajamaan ton kanssa (Iskän äidin avustuksella), niin uskaltaakohan Mamin kyydissä sitten joskus olla?

Kajsa aktivoitui sisällä ruokapallon kanssa.

Sitten mietin sitäkin, et jos mä herättäisikin Mamin huomenna vaikka vartti ennen herätyskelloa, niin pääsisinköhän metsälenkille?

(Instailu jää blogi puolella tässä kuussa väliin, koska ei siellä Insta-tililläkään ole kesäkuulta kuvia...)

Kajsa seikkailee

Viime viikonloppuna Arvon Valtiatar innostui juoksentelemaan Mummilassa. Syitä arvailtiin täällä, mutta kukaan ei osunut oikeaan, koska syy juoksentelulle oli varsin yksinkertainen:

VAPAUS. 

Mummilassa Kajsa pääsi ulos pääsi ilman valjaita, peräti kaksi kertaa! Sellaisesta vapaudesta ei luovuta noin vain, joten kun Ykkösorja yritti lähestyä Kajsaa tarkoituksena viedä kissa sisälle, lähti Arvon Valtiatar juoksemaan karkuun - sisälle ruokakipon luokse :D Ei tosin sillä, että Kajsa olisi edes päässyt juoksemaan kaksijalkaisia nopeammin arvokkailla ylimistötassuillaan, mutta sellaista ei ikimaailmassa sanota ääneen. ;)

"Onko sun pakko seurata sen kameran kanssa joka paikkaan?"

Juoksentelun lisäksi ulkona tuli tutustua ruohotuppo-menun tarjontaa ja ihmeteltyä milloin mitäkin.

Esimerkiksi lampi oli jännä

Ja kahisevat lehdet pohdiskelun arvoisia.

Herkkukättäkin piti käydä katsomassa.

Ja sitten oli vielä jotakin. Niin ja kävi Kajsa myös takapihalla tarkistamassa puutöiden tilan, vaikkei tilanteesta kuvia olekaan. Saunan kuistin allakin tuli ryömittyä (totta kai, kun kissa kerran oli pesty paripäivää aiemmin).

(Devi-ressukka puolestaan joutui tyytymään valjasteluun, sillä tyttö olisi juossut vauhkona jonnekin lähimetsään piiloon, jos olisi päässyt vapaaksi. Toisaalta hyvitykseksi Devi sai lähteä seikkailemaan pihan ulkopuolelle, Kajsa puolestaan ei.)

Tosin pakko on Arvon Valtiattaren pyynnöstä mainita, että pihalla kulki myös maailman hurjin vaanija-Kajsa:

Muistakaa klikata video HD-laadulle! 

Metsäpeikko

Rakas tassupäiväkirjani, lauantaina me oltiin Mamin ja Iskän kanssa metsäretkellä.

Mä jäljestin... 

... treenasin kiipeilylihaksiani ...

... hämmästelin korkeuksissa ...

... tähyilin puissa ...

... ja tutkin jänniä koloja.

Oli kivaa. Kesä on kohta täällä!

Pääsiäisen pelastusoperaatio

Sunnuntain metsälenkillä sattui vähän hassusti, kun liiaksi Iskän puheisiin keskittynyt Mami päästi pienen hurjan seikkailijan kiipeämään niin korkealle puuhun, että oksat tulivat vastaan. Ei kestänyt kuin hetki, kun kaikki kolme tajusivat, että puun ääressä tultaisiin viettämään koko ilta, mikäli alastulo jätettäisiin Devin vastuulle. Onneksi paikalle ei tarvinnut kutsua palokuntaa (vaikka Iskä vähän sitä ehti pelätä), sillä Mami on itsekin ollut lapsena kova kiipeilemään puissa (ja alle 5-vuotiaana jäämään myös niihin jumiin). Mami siis kapusi oravan tavoin puuhun, nosti kissan oksalta puun rungolle ja katseli tyytyväisenä kuinka neiti laskeutui ihan itse alas. Iskälläkin oli oma roolinsa operaatiossa, sillä alimmat oksat olivat sen verran korkealla, ettei Mami olisi niihin ylettynyt ilman apua.

"Enkö mä muka muistuta oravaa? Pyh."

Tapahtuman jälkeen seikkailu Devi jatkoi seikkailuaan normaaleilla fiiliksillä, mitä nyt kapusi vauhdilla jokaiseen vastaantulevaan puuhun, jottei kukaan olisi vahingossakaan epäillyt pienen kissan kiipeilytaitoja. Episodista viisastunut Mami puolestaan vahti silmä kovana, ettei hurja kiipeilijä pääsisi enää uudelleen liian korkealle oksistoon - vaikka tilanteesta selvittiin melko helpolla, ei sydämentykytyksiltä kuitenkaan todellisuudessa vältytty. Oksat, valjaat, fleksi ja (hieman) pelokas kissa eivät ole kovin turvallinen yhdistelmä.

(Devillä oli tosiaan päällä remmimmäiset valjaat, ei yläkuvissa oleva liivi - liiviä käytettiin edellisellä ulkoilulla, kun valjaat olivat kateissa. Jatkuvassa käytössä se ei ole, sillä valitettavasti se on liian iso meidän pikkuiselle.)

Gluteeniton maapähkinä-suklaacookie.

Metsäseikkailun jälkeen oli hyvä käpertyä lukemaan tarinaa hurjasta Tulitassusta, joka jättää turvallisen kotikissan elämänsä ja liittyy Myrskyklaaniin soturioppilaaksi. Tarinan villikissat viettävät sen verran hurjaa elämää, että kirja voisi olla hyvää luettavaa myös eräälle pikkuiselle, jonka mielestä metsästä ei ikinä pitäisi palata kotiin... Kiitoksia kirjavinkistä Marraskuun Murusten Cocolle ja Äiskälle!

Tulppaaneja, joita ei ole yritetty syödä. Hurjaa!

Siinä ensimmäinen pääsisäispäivä Kattimaniassa. Mitäs te muut olette touhunneet?

Tähystystornissa

Eiliseen seikkailuun sisältyi myös pihan terijoensalavissa (?) kiipeily. Puut oli pari päivää aiemmin leikattu, joten kissa sai seikkailla niissä vapaasti. 

Devin mielestä oksaton puu oli luotu tähystämiseen. "Latvasta" oli hyvä tuijotella parikymmentä minuuttia ohi kulkevia autoja, ihmisiä ja koiria. 

 Mamia seisoskelu ei haitannut; sen verran upeita kuvia ylväästä tähystäjästä sai. Ilo päättyi lopulta siihen, kun tyhmä Mami päätti kiivetä puuhun kissan seuraksi - se oli neidin mielestä niin noloa, että puusta lähdettiin vauhdilla alas.

(Yhden yhteiskuvan ehdin kuitenkin napata. Se löytyy Instan puolelta).