Sivut

tiistai 29. syyskuuta 2015

Taas mennään



Lauantaina meidän matka vei Tampereen kissakahvilaan - siis meidän kaksijalkaisten, kissat pääsivät matkaamaan puoliväliin asti eli Mummilaan. Tälläkin kertaa vierailun syynä oli kissatätien blogitapaaminen. Oli oikein mukavaa, myös tuolla toisella kaksijalkaisella, vaikka muiden blogeissa olevista kuvista voisi toisin päätellä ;) Kivojen ihmisten lisäksi lumouduin Purnauskiksesta, sillä paikka päihittää Helsingin kissakahvilan 6-0 - katseltavaa ja ihasteltavaa riittää niin paljon, ettei yksi kerta mitenkään riitä.


Purnauskiksen Piki, eli meidän pantterin kaima. 


Ihanan pörröinen ja iso Micu!


Suloistakin suloisempi Viiru. 


28-varpainen Evo ja maailman paras rapsuttaja.


Hyvältä tuoksuvan pohjallisen varastaneet Lumi ja Piki + allekirjoittaneen jalat. Lisäksi kahvilassa asustaa kaunis kilppari Nurri, mutta valitettavasti kaverista ei tullut otettua yhtään julkaisukelpoista kuvaa.

 Ahmatit.


Mikä ihana paikka kissanvessalle!


Tutkimusretkeilijä. Tälläkin kertaa saimme lähtiessä mukaamme Prima Catin kassit, jotka kahvilan asukkaat olivat ensin tarkastaneet. Lisäksi voitimme arpajaisista kivan oranssin porkkanalelun (jolla kukaan ei ole vielä leikkinyt...) sekä saimme Naukulan Mammalta Namun laulu -kisasta voitetun palkinnon. Lelut ovat kivoja, mutta kaikkein paras on kyllä pakettinaru! 


Rakastuttiin. <3



Silmänruuan lisäksi (saako kissoista sanoa noin? :o) saimme myös kissateemaan sopivaa vatsantäytettä. Alkuruuaksi oli taivaallisen hyvää keittoa (varsinkin kanttarellikeitto oli niiiin hyvää, varastin sitä vaikka kuinka paljon tuon miekkosen lauatselta), jälkkäriksi kakkkulajitelma ja valinnainen juoma. Kyllä kelpasi! Ah.


Poikkesimme myös katsomaan Marraskuun Murusten söpöjä asukkaita. Saatiin rapsutella, halailla (toinen kaksijalkainen) teetättää Ruffella temppuja ja ihailla upeita villahousuja + tassukarvoja <3 Kaiken huipuksi meidän kisuille lähetettiin lisää lahjoja, herkkuja ja huiska nimittäin! Olisimme myös päässeet tapaamaan Pepsiä ja Maxia sekä Elämää ja Eämyksiä -blogin kissoja, mutta valitettavasti aika ei riittänyt. Toivottavasti joku toinen kerta tulisi uusi mahdollisuus!

(Suuret pahoittelut muuten Cocolle, mikäli kaikkiin kuviin on eksynyt Ruffe!) 

Kiitokset Tuijalle ja Pirkolle kivan tapaamisen järjestämisestä!

***

Osa kuvista toisen kaksijalkaisen ottamia.

***
Lisää kuvia ja juttua tapaamisesta voi käydä kurkkaamassa seuraavista blogeista:

tiistai 22. syyskuuta 2015

Eläinsuojelukeskus Tuulispää vol. 2


Tässä siis kuvia Tuulispään asukkaista. Itse Tuulispäästä voi lukea lisää edellisestä postauksesta täältä. Ihan alkuun sanottakoon, ettei Tuulispäässä eläimiä saa ruokkia tai tarjota niille herkkuja - jokainen asukas tulee siis omaa uteliaisuuttaan tai sosiaalisuuttaan tapaamaan vieraita, jos tulee. Ketään ei pakoteta sosialisoimaan.  



Tämä kaveri on muuttanut alkujaan opiskelijatytön ja tämän koiran luokse soluasuntoon kanana. Yhteiselo sujui hyvin, kunnes Agna alkoi aamuisin kieukumaan - siinä vaiheessa tytön kämpikset ilmoittivat, että linnun olisi aika löytää uusi koti. Sellainen löytyi onneksi Tuulispäästä. Kavereita Agna ei kuitenkaan ole muista kanoista (tai kukoista) saanut, ilmeisesti siksi, että sen "sukupuoli" on hieman epäselvä - ei ole varmaa, onko lintu myöhäinen kukko vai kana, joka on muuttunut kukoksi. Oli miten oli, niin Agna on oikein suloinen tapaus, jolla on erittäin upea sulkapeite :)


Sitten on Osku The Villisika, joka ei oikein tunnu tietävän millainen maine sen lajitovereilla on. Osku on siis erittäin huomionkipeä tapaus, muistuttaa varsin paljon koiraa tässä suhteessa - seuraa perässä ja kerjää rapsutuksia. Iso ja lempeä jätti siis <3 


Paikan toinen röh-eläin on minipossu Sulo. Sulo on vähän ärtsympi tapaus, vaikka sekin tykkää rapsutuksista ja huomiosta.


Osku ja Sulo eivät ole varsinaisesti mitään sydänystäviä (Osku viihtyy kai enemmän hevosten kanssa, sillä ne nuolevat Oskua, jos tämä heittäytyy maahan niiden eteen), mutta ne tulevat toimeen keskenään, kunhan Sulo muistaa kuka on pomo.


Sikojen nukkumapaikka. Seinät ovat Åbo Svenska Teatterin lavastajien maalaamia (muistaakseni). Tuonne on varmasti hyvä rakentaa pesä! Ovi on lähes aina auki, joten siat pääsevät kulkemaan vapaasti suojan ja ulkotarhan välissä.


Sikojen kanssa samassa aitauksessa asustaa siis myös heppoja. Näitä en itse juurikaan rapsutellut, sillä hevoset eivät olleet erityisen sosiaalisella tuulella - tyydyin siis ihastelemaan kaukaa. 


Useimmat hevosista ovat vanhoja tai muusta syystä "raihnaisia", joten niillä ei ratsasteta; liikuntaa tarjotaan kävelylenkkien muodossa.


Myös hevosille löytyy muuten suojaa lämmitetystä rakennuksesta, sisään pääsee silloin kun itse haluaa (=pihatto-ratkaisu). Alunperin hevosille rakennettu talli on kanojen ja pupujen valtakuntaa - tosin pupuille on tulossa myös oma tarha, jossa ne pääsevät kaivelemaan ja hyppimään raittiissa ilmassa silloin kun itse tahtovat.


Uusin (?) tulokas, sinikettu Otto. Otollakin on iso tarha ja mahdollisuus vetäytyä sisätiloihin. Otto on ilmeisesti peräisin turkistarhalta, mutta Tuulispäähän se päätyi (muistaakseni) löydyttyään kaupan pihalta. Tilan ujoimpia tapauksia.




Toisen aitauksen asukkaita, kaksi valkoista vuohta (puskijamestari Anselmi sekä Aprilli), lehmiä ja lampaita. 


Sorsia, joiden mielestä uiminen on yliarvostettua.



Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä: vuohivanhukset Milla ja Olviira (tosin epäilen, että molemmissa kuvissa on Olviira, aivan varma ei ole)! Varsinkin Olviiralle menetin ihan kokonaan sydämeni, sillä tämä vanhus käpsytteli perässä, kiehnäsi jaloisssa ja nautti kovasti rapsuttelusta. Myös Milla on sosiaalinen tapaus, mutta Olviiran rauhallisuus sai minut ihastumaan. Kurrur! <3 

(Kyseinen kaksikko viettää useimmiten aikaansa hevosten ja sikojen kanssa.)


Talkootyönä keräsimme risuja poltettavaksi metsätarhasta. Tuli kuuma! :D Mutta ihan vakavasti ottaen on hienoa, että näinkin isoa toimintaa voidaan pyörittää täysin vapaaehtoisvoimin. Oli mukava päästä itsekin auttamaan, vaikka kovin paljoa reissulla ei ehtinytkään tehdä.


Kissoja ja kissamaista asiaa. Kissoja on kaksi tai kolme, mutta me pääsimme tapaamaan vain kuvassa näkyvän Nupun, tämänkin pikaisesti. Lisäksi tilalla asustaa koiria, mutta niistä moni puree uhkaavissa tilanteissa, joten vieraat eivät niitä yleensä pääse tapaamaan.

Kiitokset vielä Dewille mukavasta jäsenmatkasta ja Tuulispäälle ihanasta talkoopäivästä!

Lisää kuvia Tuulispään eläimistä löytyy mm. keskuksen fb-sivuilta

perjantai 18. syyskuuta 2015

Eläinsuojelukeskus Tuulispää



Viime viikon lauantaina Dewin eläinsuojeluyhdistys järjesti talkoohenkisen jäsenmatkan Eläinsuojelukeskus Tuulispäähän. Koska ainejärjestön hallituksessa toimimnen on opettanut, että uudet tyypit ovat aina kaivattuja ja erittäin tervetulleita, päätin lähteä mukaan vaikken tuntenut muita reissuun lähtijöitä. Onneksi uskalsin, sillä päivä oli todella mukana! Paikan päällä kiertelimme tilalla, tutustuimme eläimiin ja keskuksen toimintaan, saimme vegaanista talkooruokaa jälkkärikahveilla ja raivasimme talkootyönä risuja metsästä. Eläimistä ja päivän kulusta kerron lisää viikonlopun aikana, mutta ensin kerron tarkemmin itse Tuulispäästä.



Oikeus nauttia elämästä
Oikeus lajitoveriin (Devin suosikki)
Oikeus koskemattomuuteen
Oikeus olla yksilö
Oikeus äitiin
Oikeus arvokkaaseen vanhuuteen (Kajsan suosikki)

Teeseistä voi lukea lisää Tuulispään kotisivuilta klikkaamalla otsikkoa.


Somerolla sijaitseva Eläinsuojelukeskus Tuulispää on 2012 perustettu eläinten vanhain- ja turvakodiksi - Tuulispäähän saapuu siis niin iäkkäitä, kotia vailla olevia eläimiä viettämään vanhuudenpäiviään kuin esimerkiksi tehotuotannosta pelastettuja yksilöitä. Tilalla asustaa tällä hetkellä 51 eläintä (hevosia, lehmiä, lampaita, vuohia, villisika, kanoja, sinikettu, kissoja...), mutta uusi eläimiä olisi tarjolla jatkuvasti. Etenkin hevosia, lampaita ja pupuja on usein vailla asuinpaikkaa. Tuulispää myös pyrkii edistämään tietoa eläinsuojelutyöstä, eläinten oloista ja tehotuotannosta.


Tuulispään toiminta perustuu täysin vapaaehtoistyölle - pienikin apua on aina tarpeen. Keskuksen toimintaa voi tukea esimerkiksi lahjoituksin (ruoka, tarvikkeet, raha...), liittymällä jäseneksi ja tarjoamalla omaa osaamistaan (esim. myyntituotteiden valmistamista, graaffista suunnittelua, sähköasentajan taitoja...) tai työvoimaansa yhdistyksen käyttöön. Hommia voi tehdä niin kertaluonteisesti talkootyönä ilman suurempaa erityisosaamista tai aktiivisemmin tilan työntekijänä, jolloin henkilöt perehdytetään tilan toimitapoihin viikonlopukurssin aikana. Tällöin osallistujalta toki luonnollisesti toivotaan jonkinlaista kokemusta eläinten käsittelystä ja maatilatöistä tai vähintäänkin suurta halua oppia nopeasti. Tuulispäässä tarjotaan myös majoitusta ja ruokaa, joten pidempiaikainenkin oleilu on mahdollista - tosin pienikin panos ruokakuluihin tai tarjoiluun lisää eläimiin käytettävissä olevaa rahamäärää. 


Tuulispäässä on myös avoimien ovien päiviä, seuraavaksi ensi kesänä. Silloin paikalle avataan myös vegaaninen kahvila-kioski, josta voi ostaa suolaista ja makeaa välipalaa. Eläinsuojelumuseon avaamistakin Tuulispäässä suunnitellaan. 


Suosittelen lämpimästi kaikille tavalla tai toisella osallistumista ja paikan päällä vierailua, sillä Tuulispäässä on ihana ja rauhallinen tunnelma. Kun eläinten on hyvä olla, vaistoaa sen itsekin. Toisaalta tuli tuolla myös jonkin verran surullinen olo, kun mietti, kuinka moni eläin ei saa eläin yhtä hyvää elämää.


(Olisinpa muuten ottanut järkkärin mukaan! En vain tiennyt kuinka hyvin aikaa kuvailuun olisi.)

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Viikonlopun villit


Devillä on ollut loistava viikonloppu - tyttö pääsi ulos peräti kahdesti! Ensin lauantai-iltana kun Mami odotteli Iskää kotiin hääjuhlista (joihin ei itse huonon olon takia päässyt), sitten sunnuntaina uudestaan, kun Mami ärtyneen suolensa takia ei voinut olla muussa asennossa kuin pystyssä. Aamureissulla tarkastettiin kasvimaan tila, iltareissulla pieni tyttö puolestaan pääsi kurkistamaan pimeään metsään.

"Hei vau, kiva tavata sut oikeesti! Saanko haistaa? Mites nimmari?"

Kaikkein parasta reissuissa oli kuitenkin Ihailijan tapaaminen! Vähän pelkäsin Devin puolesta, kun tyttö ryntäsi noin vain kaverin luokse, mutta onneksi toinen kissa vain hieman kyräili epäkissamaisesti käyttäytyvää Deviä. Tuossa ne tuijottelivat toisiaan tovin, kunnes Ihailija alkoi käyttäytyä hieman uhkaavasti - siinä vaiheessa päätin kantaa Devin pois. Ihailija tosin seurasi meitä metsäänkin, mutta sitä meidän pikkuinen ei huomannut, kun piti ihmetellä pimeän metsän ääniä. 
(Tämänkin kissan toimittamista Tesylle on harkittu, mutta Ihailija ei (onneksi, normaalisti) anna ihmisten tulla lähelle, joten kiinnisaaminen olisi varmasti vaikeaa.)

"Niinkä se on, et vaan tietyn väriset saa juosta tuolla vapaana?"

Devi muuten halusi kysyä yhtä juttua: saisiko hänkin seikkailla ulkona ihan vapaana, jos olisi mustavalkoinen? Onko se jokin värikysymys täällä Kattimanian tienoilla? Kun Ihailija, Hurmaaja ja naapurin kissa ovat kaikki mustavalkoisia ja saavat olla vapaana. Naapurin kissa tosin ulkoilee vapaana vain ihmisten valvovan katseen alla, tottelevainen kun ilmeisesti on, mutta silti. Osaako joku kertoa pikkukissalle miten tämä juttu menee?

HYVÄKSYTTY.

Kajsakin pääsi testaamaan uusia valjaitaan pihalle. Samalla piti käydä katsastamassa automme, jonka Arvon Valtiatar tunnisti heti. Tiedä sitten miten, kun katti on nähnyt auton vain kerran etuovemme edessä, ei koskaan parkkipaikalla. 

"Vaikeaa, vaikeaa. Tää on varmaan liian kesäinen?"

Sillä yhdellä ainoalla ulkoilureissulla pelkopisut syliin lurauttanut Piki puolestaan seikkailu kirjojen jännittävässä maailmassa. (Kyllästyin muuten värijärjestykseen ja hyllytin kirjat kirjailijan nimen mukaan. Siis sukunimen ekan kirjaimen mukaan, sitten randomisti :D)


Toki sunnuntain ratoksi myös riehuttiin :D

perjantai 4. syyskuuta 2015

Kahden kuukauden menot


Ajattelin tehdä tälläisen menopostauksen, kun siitä kolmannen kissan tuomasta menoerästä oli aiemmin puhetta. Tosin tällä listalla on onneksi aika paljon kertaluontoisia menoeriä, eli joka kuukausi ei tälläisiä ostoksia tarvitse tehdä.

Heinäkuu

- Petola, n. 22 euroa
iso säkki pellettejä
400 g alennuspussi pahaa kuivaruokaa
lavallinen (24 purkkia) Taste Of The Wild Canyon River -säilykeruokaa 

- Zooplus, 53,24€ (säästöohjelma-alennuksen jälkeen)
Kesän suuri pistejahti: 200 ylimääräistä zooPlusPistettä!
XXL Jumbo -raapimispuu - tummanharmaa 44,90 €
Porta 21 Feline Finest Sensible, viljaton - 2 kg 9,99 €

- Musti ja Mirri, 18€
Brit Care märkäruoka 80g, 10 pussia
Brit Care Weight Control, 2 kg


 - Musti ja Mirri Outlet, 28,25€
Flexi Collection 9,95€
Aptus Multicat 120 tbl 4,77
Hills Sp Feline Adult Light 300g 3,74
3 pussia märkäruokaa 1,54€
L&B Feather Lintu 0.78
Tablettijuttu 1,50
Feel Meow kissanvaljaat 5,97

- pari pussia pellettäjä (rainbow), n. 7-10 euroa
-paketti broilerin paistipaloja, n. 3 e


- Piki, 110€

Elokuu

- Zooplus, 34,10 € (postareiden ja säästöohjelmaalennuksen kanssa):
Smilla Dental Care Snacks Toothies - 125 g 1,79 €
Sanabelle Sensitive with Poultry - 400 g 2,90 €
Trixie Laserpointer Catch the Light - 1 kpl 4,99 €
Trixie-kissanminttusuihke - 175 ml 3,69 €
Bird-lelukeppi - säästöpakkaus, 3 kpl 5,49 €
Kong-tennispallot, vinkuva - Medium, 3 kpl 3,99 €
Liukumaton ruokakuppi kissakuviolla 4 kpl 7,16 €

- Rautia 20 kiloa pellettejä, 7,45 €
- Kaksi muovilaatikkoa pellettivessaksi (se vessa tosin on vielä tekemättä), n. 10€
- Ikea, ruoka-alusta + kaappisalpoja (lue: lapsilukko), 3,98€
- Apteekki, pipetti + parafiiniöljyä n. 3.50€

"Mun uus hieno ruokailualusta. Ja kippokin on uutukainen!"

- Musti ja Mirri, kaksi ostoskertaa 14,17€
Thrive Salmon & Herring 800g 9,99€
Natures Menu :senior 1,19€
Trixie valeriaanasuihke 50 ml, 2,99€

- Zooplus, 49,41€ (säästöohjelma-alennuksen jälkeen)
Kokeilupakkaus: Cosma Thai -hyytelössä - 6 x 170 g (Classic) 7,99 €
Cosma Original -valikoima hyytelössä - 6 x 170 g, 5 eri makua 7,99 €
Sanabelle Sensitive with Lamb - 2 kg 12,99 €
Sanabelle Sterilized - 2 kg 13,99 €
Sammy-lemmikinpeti, Ø 50 cm - Palkkio zooPlusPisteillä 0,00 €
Sanabelle Light - 400 g 2,99 €
Miamor Mild Meal 6 x 100 g - Senior: kani & kana 4,99 €

- Miukumaan mamilta puolilavaa (14 purkkia)
Taste of Wild Rocky Mountain -säilykeruokaa, 5€

Hui, en edes halua laskea kuinka paljon kahdessa kuukaudessa on yhteensä mennyt! Kesäkuun lopussa ostin Kissakahvilareissultakin karvaturreille herkkuja ja uuden lelun, eli siitä vielä kymppi lisää tuohon listaan. Onneksi näitä ei kuitenkaan tarvitse maksaa yksin, kun on toinen kaksijalkainen jakamassa kulut. Sitten on tietenkin se fakta, että seuraava iso kissanruokatilaus tarvitsee tehdä vasta lokakuun loppupuolella, kun Kajsalta loppuu ruoka. Pelletitkin riittävät vielä muutamaksi viikoksi. 

Tämmösen (koiran)lelun Mami toi meille Hesasta.

Haluaisitteko lukea useammin tälläisiä menolistauksia? Entä haluatteko kuulla lisää jostakin ostoksesta?