Valitettavasti aavisteluni osuivat oikeaan: auringon herättämä riehakas kevätkäytös enteili kiiman alkamista. Viimeiset kolme päivää täällä Kattimaniassa on siis ollut hyvin hyvin äänekästä., kun ei enää niin pieni tyttönen on laulanut serenadeja naapuruston kollipojille. Tosin samaan aikaan ilmassa on ollut myös hämmentävän paljon hellyydenkipeyttä - jos Devi saisi valita, viettäisi tyttö koko päivän sylissä tai siliteltävänä.
Normaaliakin pahempi hellyyndekipeys on itse asiassa koko kiiman ärsyttävin piirre; se päihittää jopa yöllisen mouruamisen. Hetkeäkään ei saisi olla rauhassa, vaan koko ajan pitäisi olla hellimässä ja juttelemassa. Silloin koko maailman mullistanut vuodenaika ja hormonimyrskykin unohtuvat täysin, ja Mamin pieni tyttönen on suloinen ja huriseva karvapallo. Sillä seikalla, haluaako Mami tai Iskä osoittaa prinsessalle hellyyttä ei ole mitään väliä, syliin tullaan silloin kun tahdotaan. Kyyti eläinlääkäriin, järjestythän mahdollisimman pian?
Onko muilla kokemuksia vastaavasta kiimakäytöksestä?