Pelastaja

Kajsa: Rääpäleen ryhtyessä keksimään päivällä uusia ulospääsyreittejä...

"MÄ TAHDON ULOOOOS!"

...päätin mä puolestani ruveta illalla hallitsemaan Kattimaniaa (ainakin hetkeksi). Tyytyväinen orja on meinaan myös palvovampi alamainen.

"Pääsy kielletty! Nyt loppui verhoissa kiipeily."

Haaste

** Kuvat tarjoaa sunnuntaikävely**

Tuutusen basaarista laitettiin viime viikolla haaste Kattimanian tassukkaille vastattavaksi. Säännöt olivat seuraavat:

Haasteen säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alla 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisinhaastamista.

"Varokaa vaan, voi olla pelottavaa!"

Koska blogi on nuori, halusivat molemmat kissat päästä kertomaan lisää itsestään. 22 faktaa on kuitenkin aika paljon, joten Valtiatar ja pikku-neiti saivat tasapuolisuuden nimissä maukua viisi faktaa ihailijoilleen välitettäväksi. Tässä ne ovat:

Kajsa:

1. Ymmärrän sekä ruotsia että suomea.

2. Tykkään mieluummin käydä ulkona pissalla, mutta orjat eivät yleensä jaksa viedä mua sinne, 
joten joudun tyytymään kissanvessaan - tai lattian viemärikaivoon.

3. Sovin hyvin Kattimanian sisustukseen (oon selvästi ollut esimerkkinä värimaailmaa valitessa).

4. Mun paras kaveri oli joskus Ludde-koira, mutta se ei tullut mun mukana Kattimaniaan, 
ja sitten se lähtikin koirien taivaaseen.

5. Tiedän kun mulle nauretaan, joten lopetan touhuni heti, jos edes epäilen sellaista.

Devi:

1. Tykkään helisevistä leluista.

2. Mulla ei oo kovin vilkas mielikuvitus, eli en Mamin sanoin näe mörköjä kaikkialla.

3. Syön kissanhiekkaa (mikä on Mamista kuvottavaa ja siksi kiellettyä).

4. Oon tosi kiinnostu kaikista vempaimista.

5. Hätäännyn välillä edelleen, jos Mami yhtäkkiä katoaa.

"Näen Kajsan, en mörköjä."

Sitten kysymyksiin. Arvojärjestyksen mukaisesti Arvon Valtiatar sai tietenkin vastata ensin.

1. Mistä unelmoit?

Kajsa: Siitä, että rääpäle katoaisi savuna ilmaan. Tai ainakin aikuistuisi. Muuten haaveilen tarpeen mukaan ulkoilusta/ruuasta/omasta rauhasta/hurjista saalistusretkistä.
Devi: Mä haluisin päästä suuren suuren ulkomaailmaan! Tai ees parvekkeelle, mutta en pääse, koska Mami ja toinen kaksijalkainen on tyhmiä.

2. Maaseutu vai kaupunki?
K: Maaseutu! Kaupungissa ulkoilu on vähän turhan jännää (vaikken tietty koskaan pelkää mitään). Mutta vaan silloin kun saan olla myös sisällä niin paljon kuin haluan.
D: Mikä on kaupunki? Tääkö paikka missä nyt oon? Ulkona on parasta!

"Ulkona saa parhaat unet, kun joutuu odottelemaan hitureita."

(Vaikka nenä näyttää pahalle, on sängyn alta hankittu haava jo hyvää vauhtia paranemassa.)

3. Mitä hankkisit viidensadan euron lahjakortilla?

K: Devin poiskuljetuksen. Tai no en oikeestaan, tavallaan tykkään siitä rääpäleestä ihan vähän, joten ehkä jotain muuta. Kissanminttua! Hei joo, sitä kylpynä ja puskina ja mattoina ja... Hur, kur ja viuh! 
*katoaa paikalta epäarvokkaan villiintyneenä*
D: Leluja! Leluja! Leluja! Nii ja vaikka joku rakentamaan mulle uloskäynti parvekkeelle. Loppuko rahat jo? Jos ei, niin vielä vähän lisää leluja, vaikka oma raapimisohva tai taistelumatto.

4. Mieluisin tapa viettää lomaa?
K: *Vihdoin rauhoittuneen, korostetun arvokkaasti käyttäytyen* 

Täh? Sekö kun orjat lähtee ja vie mut hoitoon? Paras tapa on jättää lomailut vaan väliin! 
Tai sit ainakin mun pitää saada lomailla ilman rääpälettä.
Devi: Ulkona?

"Lomalla voi vaikkapa tutkia jänniä juttuja."

5. Paras muistosi viimeisen kuukauden ajalta?
K: Se kun sain oman rakkaan nukkumapaikkani (=kuljetuskopan) takaisin, ja vielä sängyn alle!

Devi: Kiipeilypuu!!!

6. Vihertääkö peukalosi?
K: No ei mulla kyllä oo kunnon peukaloa, 

mutta tassut vihertää välillä, jos kun kävelen liian pitkään nurmikolla.
Devi: ?

"Onko mulla vihreet peukalot?"

7. Uskotko avaruusolentoihin?

K: Höh, en mä tyhmä oo.
D: Joo, mä uskon kaikkeen ja kaiken!

8. Ihanin sisustuskauppa netissä?

K: Arvon Valtiattaren ei tarvitse sisustaa tse. Orjat hoitaa sen homman.

D: Tykkään sellasista nettikuvista, joissa on toooosi kivoja kiipeilypaikkoja! Lasketaanks ne?

"Mami, voisko tää kaksihäntänen olla sellanen avaruusolento?"

9. Mitä katsot televisiosta?
K: Hienot kissat eivät katso telkkaria.
D: HIMYMiä, se on mun lemppari. 
Myös kaikkia taisteluleffat käy, vaikken kai sais sellasia kattoo...

10. Millaisia blogeja luet?
K: Me seurataan rääpäleen kanssa plokeja, 
joissa on hauskoja/komeita/nättejä/fiksuja kissoja.

 Sellasia kuin me, siis.

11. Parasta elämässä?
K: Valtiatar-kissana oleminen.
D: Mäkin tykkään Unna Tuutikin tapaan kaikesta!

"Pakko vähän yrmyillä, kun aiemmin kävin 

peloissani rääpälettä rauhoitellakseni pussailemassa."

Me haastamme vastaamaan edelleen samoihin kysymyksiin kaikki halukkaat, mutta erityisesti  Just Kittying -blogin KissaKaramellin ja NeitiKassisen.

Leikkikentällä

"Johtotunneliii!"

Eilen en ollut pahanteossa (mun mielestä siis), koska Mami ja toinen kaksijalkainen järjestivät mulle hurjan hauskan leikkikentän! Ensin unihuoneen perältä vedettiin piiiiitkä johto töllöttimen taakse (Mami sanoi, että toinen kaksijalkainen leikki jollakin uudella vempeleellään), eli mä sain jahtailla sitä ja kaivautua siitä muodostuneen kasan alle väijymään. Mami ja toinen kaksijalkainen ei vaan oikein tykänneet siitä, mutta mä näytin niille mitä mieltä asiasta olin. Kun Mami siis tuli kaivamaan mua kasan alta pois, heittäydyin aivan hulluksi ja ryhdyin puremaan, murisemaan ja raapimaan minkä kerkesin, enkä antanut periksi ennen kuin Mami pakeni paikalta (siis siirtyi askeleen taaksepäin saadakseen paremman otteen riiviöstä, kirjoittaja huomauttaa). Ei leikkikenttiä oo tarkoitettu katselua varten, mauuu!

 "Kun Mami ekan kerran ärähti mulle, piilouduin tänne, 

ja pian Mami alkoikin nauraa omalle hölmöydelleen, kun ei enää löytänyt mua.

En tosin tiiä miksi se on kuvannut tota johtokasaa muuten vaan."

Onneksi Mami ei kuitenkaan suuttunut ihan kamalasti, joten kun toinen kaksijalkainen vähän myöhemmin  kaivoi vielä esiin pahvilaatikon, joka oli aivan täynnä kaikenlaisia johtoja ja juttuja lajiteltavaksi, niin arvatkaas mitä? Mä sain auttaa siinä! Toki mua kiellettiin tappelemasta niiden johtojen kanssa (ilmeisesti ne ei kaivannut kuristusta tai ollut uhka), mutta sain kuitenkin varmistaa, että laatikosta valittiin juuri oikea muovilanka ja että kerät pysyivät kauniisti kerinä eivätkä lähteneet itsekseen avautumaan.

"Hetkonen, liikkuko se rontti?!"

Toivottavasti viikonloppuna on yhtä mukavaa, myös teillä kaikilla muilla tassukkailla ja kaksijalkaisilla!

P.S Mä en oikein tiedä, millä nimellä kutsua toista kaksijalkaista. Kajsa kutsuu sitä ykkösorjakseen, mutta mulla ei ole sille mitään nimeä. Olisiko teillä ehdotuksia?  Toinen kaksijalkainen ehdotti nimekseen armotonta kiduttajaa, mutta Mami sanoi heti ei. Puhui jostain eläinsuojelijoista, jotka tulisivat pian meille, jos toisesta kaksijalkaisesta käytettäisiin sellaista nimeä. Kuulosti aika pelottavalle, joten mäkään en taida tykätä siitä nimestä.

Nimiarvoituksen tarjoaa Sfinksi-Devi.

Todellista riiviöintiä

Kuten Henna, Friede ja Figo jo vahingossa julkaistua luonnosta kommentoivat, niin lapsi on terve kun se leikkii. Sen perusteella Devi on erittäin terve kissanpentu, vaikka yleisellä tasolla onkin varsin kiltti ja hyväkäytöksinen neiti. Energiaa riittää, kaikkea mahdollista pitää kokeilla ja rajojaan yrittää testata. Nämä tempaukset - joista postauksen lopussa kerron lisää- ovat toki ärsyttäviä, mutta myös varsin suloisia ja kuuluvat varmasti jokaisen kissanpentutalouden arkeen. Niiden lisäksi Devillä on kuitenkin todella paha tapa, joka saa meidät kaksijalkaiset aivan hulluksi - keinolla millä hyvänsä ulos pyrkiminen.

"Kirjoita vaan, ei ne kuitenkaan usko. 

Mähän oon aina vaan söpö, kiltti ja suloinen, enkä tee muuta kuin nukun!"

Kaikki alkoi ensimmäisen ulkoilun jälkeen. Kuten blogissa olleessa videossakin näkyi, maukui Devi sisälle tulon jälkeen surkeasti ja yritti päästä parvekkeen oven ikkunasta ulos. Aluksi tapa oli suloinen, eikä siihen tartuttu kovin ottein, koska kissa ei varsinaisesti tehnyt pahojaan, naukui vain hermoja raastavasti. Pikku hiljaa kurittomuus kuitenkin lisääntyi: Devi alkoi raapia ovia, roikkua ikkunankarmista, haahuilla patterin päällä ja lopulta kiipeillä verhoissa. Niin, ja maukua kovaäänisesti pitkiä aikoja, joka päivä, nykyään monta kertaa päivässä. Patterien päällä kiipeily ei sinänsä olisi ongelma, mutta koska ikkuna ja patteri sijaitsevat tv:n takana, joudumme me kaksijalkaiset jatkuvasti pelkäämään, milloin tyttö pudottaa kaiuttimet (sitä tapahtuu vähän väliä), sotkee telkkarin takana olevat johdot tai pahimmillaan pudottaa television hyppäämällä sen päälle. Kiipeilyn verhoihin kohdistavan uhan jokainen varmasti ymmärtää. Lisäksi Devi yrittää kaivautua ulko-oven alta ulos, mikä tarkoittaa kynsittyä kuramattoa ja järsittyä väliovea (vuokrakämpästä poismuuttoa odotellessa...). Ei kiva.

Olemme kokeilleet kaikkea mahdollista tämän tavan poiskitkemiseksi - terävää kieltämistä, puhaltamista, pois nostamista, vesipullolla uhkailua, pieniä vesisuihkuja, isoja vesisuihkuja, jäähyjä, niskasta kiinniottamista, ulkoilun lisäämistä, ulkoilun vähentämistä ja verhojen siirtämistä syrjään. Mikään ei toimi. Kyseessä tuntuu pikemminkin olevan jonkinlainen uhmaikäisen tahtojen taistelu siitä, kumpi luovuttaa ensin, Devi vai kaksijalkaiset. Parvekkeellekaan kissaa ei voi päästää, sillä neiti saattaisi hypätä alas (tai ainakin parvekkeen kaiteelle), eikä katselupaikkakaan ulos pelasta tilannetta, koska sellainen jo on.

"Hahaa, nyt mä voi katsella täältä ulos!"

Mitä mieltä te lukijat siis olette? Onko teillä hyviä vinkkejä vai uskotteko, että tämä menee omia aikojaan ohi? Ennen Kattimaniaan tuloahan Devi oli navettakissa, eli asusteli aivan kokonaan ulkona. Onko pentu siis nyt sopeuduttuaan alkanut kaipaamaan villiä ja vapaata elämäänsä?

***

Mutta koska elämä kissojen kanssa ei yleensä ole kovin vakavaa, niin kevennetään vielä lopuksi tunnelmaa kertomalla pikkuneidin suloisenraivostuttavista tempauksista:

Kohtaus 1.

Kirjoittaja yrittää opiskella ruokapöydän ääressä ihanassa rauhassa. Pian kuitenkin pieni pehmeän suloinen karvapallo hyppää kirjoittajan syliin ja alkaa leikkiä tietokoneella/papereilla/kirjoittajan huivilla/tietokoneen johdoilla tai yrittää kiipeillä pöydälle/pussailla kirjoittajaa. Kun kirjoittaja lopulta antaa periksi ja ryhtyy pitämään taukoa netissä surffailen, katoaa riiviö yhtä nopeasti kuin tenttikirjan kahinan kuulessaan ilmestyikin. Samanlaista häirintää esiintyy myös telkkaria katsoessa (sitten kun ensin on nukuttu sylissä ja kerätty voimia), sillon tosin laitetaan pystyyn "mä haluun ulos!" -show.

"Tätä ne aina juo, eli tän täytyy olla parempaa kuin mun veden!"

Kohtaus 2.

Pienellä pennulla on liikaa energiaa, eikä se tiedä mitä tekisi. Hepulointi on tietenkin oiva ratkaisu, mutta sen ohessa raavitaan sohvaa, tapellaan sohvatyynyjen kanssa tai hyökkäillään kännykän latausjohdon kimppuun, vaikka riiviö tietää, että niin ei saa tehdä. Myös Mamin hameenhelma/villasukat ovat sopiva kohde hepulointitappeluille. Välillä käydään myös katsomassa, olisiko sähisijä jättänyt kippoonsa jotakin syötävää (vaikka Devin omassakin kipossa olisi ruokaa), jotta riehumista jaksaisi jatkaa hieman pidempää.

Kohtaus 3.

Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa:

Syy siihen, miksi kirjoittajan ajantaju on aina sekaisin...

Tästä kaikesta se viisas Kajsakin varoitti.

Koululaiskissan paluu

Uusi viikko tuo mukanaan tavallisten opintojen lisäksi sekä tentin että ruotsiksi kirjoitetun referaatin.
Onneksi ei kuitenkaan tarvitse opiskella yksin. 

"Mäkin yritin ymmärtää, mikä noissa papereissa ja mustissa läiskissä viehättää, 
mutta en tajunnut. Tylsää, sanon minä"

"Näin niille papereille kannattaisi mun mielestä tehdä! Mami ei vaan ollu samaa mieltä..."

Oikein mukavaa (sateisen) syysviikon alkua kaikille!

Kaverikuva

Myrsky ja Minna haastoivat harrastamaan hyväntuulista kaverikuvaamista. Mekin päätimme osallistua, vaikka kirjoittaja joutuukin esiintymään kuvissa useammin kuin kissat. Ensimmäisessä kuvassa on todellisuudessa kaksi onnellista, vaikkei Kajsa siltä näytäkään. Tuolloin (marraskuussa) kirjoittaja oli nimittäin  vielä orjan sijaan kiva kyläilijä, jonka kanssa saattoi söpöillä.

 Devin ja kirjoittajan kaverikuva otettiin puolestaan tätä postausta varten, vaikkei Devi olisikaan tänään halunnut linssiluteilla. Oli kuitenkin pakko, kun ulkona paistoi niin ihana aurinko! Ja nimenomaan paistoi, kameran ilmaantuessa aurinko puolestaan katosi pilveen.

"Tässä on siis mun Mami! Eiks ollakin ihan samannäkösiä? :)"

Valtiattaren tervehdys

"Valtiattaren profiilikuva"

Kajsa: Miua! Ai ootte ollu huolissanne ja teillä on ollu ikävä? No ei hätää, mulla on kaikki hyvin täällä Valtakunnassani, vaikkei se rääpäle olekaan kadonnut minnekään. Sen takia mua ei olekaan kauheesti täällä näkynyt, oon nimittäin lähinnä nukkunut, syönyt, vähän leikkinyt ja ennen kaikkea ollut kiltisti. Päätin meinaan rääpäleen tultua ryhtyä käyttäytymään arvokkaan ja rakastettavan Valtiattaren tapaan ja lopettaa kaikenlaisen hassuttelun ja kiusanteon. Ei siis oman hännän jahtaamista, kirjoittajan opiskelun häiriköintiä tai väärään paikkaan jätöstelyä. Sen sijaan kuuntelen vahingoniloisena, kun pääorja ja ennen kaikkea kirjoittajaorja huutaa rääpäleelle ja repii omia karvojaan, kun eivät kestä sen kurittomuutta. Kuka käski ottaa tännen mau-pennun? Olisivat vaan kuunnelleet mun neuvoja, niin ei tarttis jatkuvasti halailla mua (en tykkää) ja kertoa kuinka ihana oon (tiedän sen muutenkin) tai ensi viikolla kirjoitella tänne blogiin rääpäleen uhmaiästä (siitä tulee hauskaa). Puh.

"Nii ja hoidan mä vahtikissan hommiakin. 

Tässä vahdin, ettei kukaan tule keittiöön ja unohda, että mä haluan ruokaa."

Lopuksi mäkin päätin vielä esitellä mun maailman parhaan nukkumapaikan, niin voitte itte päätellä kummalla on parempi maku, mulla vai rääpäleellä. Mä siis rrrrrakastan nukkua pääorjan vaatteiden päällä, mikään ei voita niistä tehtyä omaa pesää! Parhaita vaatekappaleita on sukat ja t-paidat, kurrrrr <3 Ja siis nimenomaan sen pääorjan vaatteiden, kirjoittajaorjan vaatteisiin ei voi koskea edes pitkällä kissanhännällä. Paitsi jos ne on uusia ja menossa takaisin sinne tietokoneen näyttöön.

"Kissa osaa hyödyntää orjansa kaikilla mahdollisilla tavoilla."

Kissamaista viikonlopun loppua!

Maailman paras nukkumapaikka...

...on mun mielestä....

... tietenkin Mamin lähellä, milloin ja missä tahansa! Saatan jopa nukahtaa Mamin syliin kun se kantaa mua, kuten alimmasta kuvasta näkyy. Tosin pian Mami alkaa olla vähän liian pieni mulle, joten jos sängyllä lepäilee kaks kaksijalkasta, valitseni mieluummin sen toisen. Otan vahingon sitten takaisin kömpimällä Mamin syliin aina kun se istuu, varsinkin silloin kun sillä on kädessä niitä mustilla läiskillä koristeltuja valkoisia paperikasoja - pitäähän mun olla aina huomion keskipiste, jos oon samassa huoneessa!

(Kirjoittaja huomauttaa vielä: kuvia ei selvästikään kannata varastoida kahdelle eri koneelle ja kännykälle, silloin  nimittäin muutamankin kuvan kaivaminenosoittautuu erittäin aikaa vieväksi...)

Koululaiskissa

Pikkuneiti täyttää tänään neljä kuukautta. Niinpä tyttö hyppäsi toisen kaksijalkaisen pakatessa laukkuaan kynien ja luentomateriaalien joukkoon osoittaakseen olevansa jo iso tyttö, jonka on aika lähteä kouluun. Kaksijalkaiset eivät ole asiasta aivan samaa mieltä, varsinkaan kirjoittaja, joka osaa näkee sielunsa silmin toisen kaksijalkaisen ympärillä pyörivän tyttölauman, jos tämä ilmestyisi kampusalueelle Devi laukussaan... ;)

"Äh Mami, älä nyt hössötä siinä sen kameran kanssa, oon jo iso tyttö!"

Niin se aika rientää.

P.S Pahoittelut siitä, ettei kirjoittajalla ei vieläkään ole ollut aikaa maailman parhaalle nukkumapaikalle. Lupaan kuitenkin, että järisyttävä salaisuus paljastuu tällä viikolla! :)

Valtiattaren leikkihetki

Maailman paras nukkumapaikka saa vielä odottaa julkaisuaan, joten päästetään välillä arvon Valtiatar parrasvaloihin. Kuten Lulun, Lean ja Lotan taloudessa, on Kattimaniassakin ollut viikonloppuna leikittämispäivä - siis Kajsan kanssa leikkimistä, Devi leikkii yksikseenkin. Kuvasato tosin ei ole tältä päivältä, kirjoittajan aika nimittäin kului kynsistä tulleiden haavojen paikkailuun, mutta alkukesällä otetuissa kuvissa meno on aivan samanlaista kuin tänäänkin. 

"Mihin se nyt meni?" 

"Haa, kiinni jäit!"

"Missio suoritettu! Aika hoivata saalista."

Tyytyväinen Valtiatar siis toivottaa ihailijoilleen mukavaa sunnuntai-iltaa sekä huomiselle uuden viikon alkua!

Hurinahirviö

... kaivetaan kissojen mielestä aivan liian usein esiin kaapista, jossa se on suurimman osan ajasta vangittuna. Tai no, hurina ei ehkä ole aivan oikea sana, koska pieni mutta pippurinen imuri pikemmin huutaa kuin hurisee pehmeästi. Mutta anyway, Kajsan mielestä moisen vehkeen voisi jättää pois käytöstä (se katsokaas häiritsee usein arvon Valtiattaren unia), Devi taas ei ole aivan varma, mitä monsterista ajatella. Pitäisikö sitä paeta vaiko yrittää tehdä tuttavuutta? Tällä hetkellä kultainen keskitie on osoittautunut parhaaksi ratkaisuksi.

Onko muuten joku lukijoista mahdollisesti ajatellut Devin olevan mahdottoman suloinen? Oli vastaus kyllä tai ei, niin tänään hypoteesille löytyi tieteellisestä näyttöä, kun ei-niin-suuri kissafani menetti sydämensä aivan kokonaan tälle pikkuiselle :) Kuulemma sylissä nukkuva Devi on mahdottoman suloinen karvapallo.

Maailman toiseksi paras nukkumapaikka...

Just Kittying -blogissa esiteltiin nukkuma-asentoja, Unna Tuutikki taas on nukkunut epäilyttävästi kissanpedissä. Tässä meidän unihetkiä:

Maailman toiseksi paras nukkumapaikka on siis nykyään hyvin hellyyden- ja läheisyydenkipeän Devin mielestä...

Kaulailua

Yhteiset iltapäiväunet

 Telkkarihetki

Toisen kaksijalkaisen sylissä, tassut Mamin kädessä <3

(P.S oikeassa reunassa oleva karvakäsi ei ole Mamin)

...toisen kaksijalkaisen päällä tai lähellä!
 Mutta mikäs onkaan paras paikka? Se selviää seuraavassa jaksossa postauksessa :)

Eräänä lämpimänä syyssunnuntaina

Kattimaniassakin on nautittu monien muiden tapaan kauniista syyspäivästä. Aamu alkoi siis parvekkeelta molempien kissojen kanssa, kirjoittaja kun on vihdoin vakuuttunut siitä, ettei Devi päätä hypätä sieltä alas. Ja voi pojat (tai siis tytöt) kuinka paljon tyttö rakastaakaan parvekkeella seikkailua!

Lintuvahti

 Devivahti

Kajsa: Valtiatar ja alamainen oikeilla paikoillaan.

Lisäksi Devi on nauttinut kylässä olleista vieraista ja huomion keskipisteenä olemisesta. Mikä olisikaan parempaa kuin pienen pojan hurjaa vauhtia kiitävät leikkiautot ja lukuisat kädet, jotka heittelevät palloa/silittelevät suloisen pehmeää turkkia? Toki Valtiatarkin kävi tervehtimässä valtakuntaansa saapuineita tuttuja kaksijalkaisia, muttei välittänyt jäädä hälinään pidemmäksi aikaa.

"Laitapa ne kaikki tassusuojukset (=kengät) suoraan riviin!"

(Kirjoittaja on vahdittavana, toinen kaksijalkainen kuvaa)

Niin, ehtihän tyttö toimittaa siivousvahdin tehtävääkin ennen vieraiden saapumista. 

Edistystassutuksia

Kahden kerroksen väkeä.

Pikku hiljaa toivo alkaa pilkistellä epävarman pilviverhon takaa - siis toivo Kajsan ja Devin kaveristumisesta. Tällä viikolla arvon Valtiatar on nimittäin päästänyt yhä useammin rääpälen yhä lähemmäs ilman sähinä-murina-raivareita, minkä seurauksena Devi on alkanut kunnioittaa paremmin pienimpiäkin varoittavia äännähdyksiä. Muutaman kerran on Devi toki tassusta nenillleen saanut, kun on uteliaana tyttönä yrittänyt tulla leikkimään samalla lelulla Kajsan kanssa tai ollut väärässä paikassa väärään aikaan (lue: Valtiattaren tiellä, kun neiti on kiukutellut palvelijoilleen), mutta parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa.

Huomatkaa uteliaan hämmästynyt katse, jossa ei näy juurikään ärtymystä 

(tai älyä, mutta ei siitä sen enempää)! 

Vaikka Kajsa näyttää v***uuntuneelta, niin todellisuudessa neiti on tyytyväinen. 

Vähä-älyinen numero 2 :)

Kehräyshetki.

Kuten kuvista näkyy, kiipeilypuu on toiminut vahvasti rauhanvälittäjän roolissa. Tältä päivältä otetuissa kuvissa kiipeilypuu on onnistunut jopa niin hyvin, että yhteiselo oli hämmästyttävän mutkatonta - Kajsa ei sähissyt kertaakaan, ja molemmat kissat jopa kehräsivät yhdessä. Puun saavuttaman menestyksen kannustamana päätimme sitten lähteä ulkoilemaan molempien kanssa, ja katsokaas mitä siellä tapahtui!

"Hei! Mitäs sä nyt meinaat!?" 

"No, onhan se ihan kiva nähdä sua, pussaa sitten..." 

Molemmat: "Hui, mitä siellä tapahtuu!?!?"

Pussailuhetken pilasivat paikalle saapuneet vaihto-oppilaat, jotka alkoivat kovaan ääneen ihastella söpöliinejä ja tulivat pyytämään lupaa kissojen kuvaamiseen. Sisällä moinen ystävällisyys ei tietenkään enää jatkunut, itse asiassa Kajsa sähähti jo ulko-ovella Deville, kun tyttö yritti tulla ovesta sisään ennen Valtiatarta. Me kaksijalkaiset uskomme silti vahvasti, että jatkossakin ulkona ollaan parempia kavereita kuin sisällä, siellä kun Kajsalla on paljon muutakin mietittävää kuin arvovallan ylläpitäminen.

Devi muuten tykästyi ulkoiluun niin paljon, että olisi halunnut heti takaisin ulos/parvekkeelle (siellä oleiltiin aamulla). Mahtoikohan hullun lailla ympäriinsä juossut neiti rakastua liiaksi vapauteen vai halusiko tyttö lisää ulkona saavuttamaansa ihailua? Oli miten oli, mutta joka tapauksessa seuraavan tunnin ajan normaalisti hiljainen tyttönen muuttui kovaääniseksi ja hyvin, hyvin surulliseksi maukujaksi:

Ja kyllä, Devi tipahti videokuvan loputtua alas, mutta onneksi kissat putoavat aina tassuilleen :)