Turun bloggaajatapaaminen - Miukumaa

Lomailevan Tuijan ja meidän turkulaisten kissätätien matka jatkui Penan luota katsomaan Miukumaan sulottaria. Siellä kissatätejä pidettiin niin epäilyttävänä, että molemmat kissat olivat päättäneet mennä piiloon.

Onneksi suuri kissakuiskaaja Hansu sai kuitenkin houkuteltua Kajsan kaksoisolennon, arvokkaan 9-vuotiaan Sofia-rouvan pois sängyn alta - piti oikeasti miettiä kahvipöydässä voisivatko Sofia ja Kajsa olla sukua keskenään. Ilmeisesti eivät, mutta sukulaisieluja nämä kaksi ainakin ovat!

 Pienen alkuhämmenyksen jälkeen Sofia uskaltautui ihan olohuoneeseen asti seurustelemaan. Ihana on!

6-vuotias Olga-neiti puolestaan piilotteli peiton alla, eikä (fiksuna kissana) suostunut tulemaan sieltä pois ilman mamin suostuttelua. Silittää emme tätä kaunotarta saaneet, mutta onneksi sentään ihailla!

Herkkusuu. Huomatkaa takaisin sängyn alle vetäytynyt Sofia.

Kajsa-ilme <3 Ja ihanat eriväriset tassut.

Vanhan rouvan arvoista jumalointia. 

Miukumaassakin oli oikein mukava vierailla, kiitokset uuden makuelämyksen tarjoamisesta (suklaalla päällystetyt ruisnaksut ovat niiiin hyviä!) :)

Kierros päätettiin meille Kattimaniaan. Tuliaisia saimme ruhtinaallisesti (ihminen sai vielä ruisnaksujakin ♥), joten ihan vähään aikaan eivät kissat taida tarvita uusia leluja :) Kiitokset kaikille, toivottavasti nähdään vielä uudestaan vastaavissa merkeissä!

Turun bloggaajatapaaminen - Penan luona

"Pitäisköhän perääntyä tohon takavasemmalle noiden sössöttävien tätien ulottomattomiin?"

Eilen Turussa pidettiin pienimuotoinen kissakotikierros Penan paikan Hansun, Tassulinnan Tuijan ja Miukumaan Päivin kanssa. Vierailu aloitettiin ainoan rotukissan eli Penan luota. Heti alkuun tajusin unohtaneeni kameran kotiin, joten valitettavasti jälleen mennään kännykällä napatuilla räpsyillä.

Vaihtoehtoja riittää.

Komea kolli (joka ei olekaan enää mikään pieni pentu! :o) oli minua heti ovella vastassa, mutta sen jälkeen herraa sai maanitella useampaan otteeseen olohuoneeseen vieraiden pariin, sillä kenkäni voittivat kissatädit (ja mukanani tuomat herkut!) 6-0. Aikamoiset terveiset oli siis Devi (?) ilmeisesti kenkiin käynyt jättämässä, kun niitä piti ihan nuollakin. 

Onneksi tätien ruokailun jälkeen (kiitos salaatista ja herkullisesta vadelmajuomasta!) Pena kuitenkin kyllästyi kenkiin ja saapui viihdyttämään vieraita - ensin tosi piti vähän hengailla turvallisten jalkojen juuressa. 

Komea ja söpö on! Ja mikä väri ♥

Lähdön hetkellä piti vielä söpöstellä, jotta ihailijat rapsuttelisivat vielä hetken pidempää. Koska Pena on kova poika juttelemaan, piti kissan myös kertoa, ettei vielä ollut aika laittaa kameroita pois. 

Kiitokset Hansulle ja Penalle! Seuraavassa postauksessa suunnataan Miukumaahan Olgan ja Sofian luokse. 

2 vuotta sitten

...Rääpäle muutti meille. Kuvia ja videoita tuli otettua tuolloin muutaman viikon ajan paljon, mutta julkaisu jäi. Myöhemmin suurin osa katosi, joten söpöstä pikkuisesta ei montaa kuvaa ole jäljellä. Tässä kuitenkin muutamia koneen syövereistä löytyneitä rääppeitä. Nauttikaa!

Niin ja blogillakin oli kuun alussa kaksivuotissynttärit! Nuoria vielä ollaan, mutta silti on vaikea kuvitella elämää ilman blogia ja kissablogimaailmaa. Kiitoksia teille kaikille!

Lisää pentuvideoita löytyy Youtube-kanavalta!

Kyllä minä mieleni pahoitin...

... Kun tapasin viime viikolla taas naapuruston sydäntenmurskaajaan (tai ainakin minun sydämeni Hurmuri on vienyt). Tämä äärimmäisen sosiaalinen tapaus siis hengailee aina välillä asuinalueellamme, joten olemme jo useamman kerran viettäneet ihastuttavia silittelyhetkiä. Miksikö sitten tulin surulliseksi? No tästä syystä:

1) Vapaana oleva kissa kaupungissa - ei ollenkaan hyvä juttu, vaikka oman talon takaa löytyisikin metsää. 

2) Vapaana oleva kissa, jolla ei ole kaulapantaa.

3) Vapaana oleva kissa, joka on näin sosiaalinen - hurmuri antaisi kenen tahansa viedä itsensä! Kissa siis tulee ihan itse meidän luokse, yleensä kovasti jutelleen. Usein mietin, ettei kissaa pitäisi rohkaista sosialisoimalla sen kanssa, mutten ole mahtanut itselleni mitään :/

...mutta etenkin koska...

4) Vapaana oleva kissa, joka on täynnä punkkeja. Kyllä, luitte oikein - Hurmuri oli punkkien oma herkkubuffet. En voinut itselleni mitään, joten poistin kaksi ensimmäistä sattumalta löytämääni punkkia. Molemmat olivat aika pieniä, joten ajattelin niiden olevan peräisin kyseisen päivän retkiltä. Kissanomistajan vaistot kuitenkin iskivät, joten ryhdyin tarkoituksella etsimään verenimijöitä; niitä löytyi muutamassa sekunnissa viisi lisää, osa vieläpä melko isoja, useamman päivän vanhoja. Purin hammasta yhteen ja annoin olla, vaikka olisin halunnut käydä punkkien kimppuun - niiden poistaminen ei ollut minun vastuullani. En kuitenkaan voinut olla miettimättä - ja mietin edelleenkin - onko omistaja kertaakaan tarkastanut Hurmuria punkkien varalta. 

Siksi siis surullinen fiilis.

 Muistakaa olla vastuullisia omistajia ja muistutella vastuullisesta omistajuuudesta, jooko? Älkääkä unohtako niitä punkkeja.

"Hei, miksei mua otettu mukaan?"

Pikin salaisuudet

Parin viikon yhdessä olon jälkeen pystyy vihdoinkin kertomaan jo Pikistä ja Pikin luonteestakin. Pääasiallisesti Poju on sellainen kuin Dewin sivuilla kerrottiin, mutta muutamia yllätyksiäkin on tullut. 

Tämä sulavalinjainen pantterimme on varsinainen ahmatti; välillä saa olla tarkkana ettei kissa syö Devinkin ruokia (Kajsa kipolle Piki ei sentään uskalla mennä). Ahmattiuudesta huolimatta Pikissä on myös hienohelman vikaa, eli mikä tahansa ruoka ei kelpaa. Onneksi Piki sentään suosii laatua (kuka nyt tahtoisikaan syödä kuivamuonaa, josta 30 % on riisiä?).

Pantterimme on myös kova kiipeilemään, kuten aiemmin on jo tullut ilmi. Mitä korkeammalle Poju pääsee, sitä parempi - välillä pitää yrittää kiivetä jopa seiniä pitkin kohti kattoa. Onneksi kiipeilypuussa voi nukkua katonrajassa. 

Kaikki tavallinen on tylsää: esimerkiksi vesi maistuu paljon paremmalle silloin kun sen juo hanasta!

Piki on myös äärimmäisen seurallinen tapaus, vaikkei hellyydenkipeä olekaan. Joka paikkaan pitää seurata perässä ja kaikkea tarkkailla lähietäisyydeltä (etenkin ruuanlaittoa...). Myös jaloissa pyöriminen, pöytäkoneen näytön edessä nukkuminen ja käsien puskeminen ovat kovia juttuja. Arvatkaa vain, kuinka monena yönä olen meinannut kaatua, kun musta ja äänetön varjo on hyökännyt pimeydestä jalkoihini! Myös rapsuttelu on sallittua, mutta jos se kohdistuu väärään paikkaan tai kestää liian pitkään, saa rapsuttelija nopeasti hampaat käteensä.

Piki on myös oppinut käyttämään hyvin raapimispuita, joten sohva on saanut olla täysin rauhassa. Mattoihinkaan tämä herrasmies ei koske, toisin kuin Kajsa ja Devi...

Sulava, äänetön ja taianomainen ovat myös hyviä sanoja kuvamaan meidän eleganttia komistustamme. Charmi puree myös Deviin, sillä tytön on nähty pari kertaa nuolevan Pikin päälakea (myös Kajsa on saanut osansa tästä hellyydestä). Pusuttelu on meillä jo arkea, samoin kuin rallihippailukin. Devistä ja Pikistä on siis tulossa kovaa vauhtia erittäin hyvät kaverukset. 

Tämä kaikki kuulostaa varsin ihanalle, kuten kuuluukin. Valitettavasti lista kuitenkin jatkuu vähemmän imartelevilla piirteillä...

Piki rakastaa muovia. Siis R-A-K-A-S-T-A-A. Jokaikistä muovipakkausta pitää pureskella ja pahimmillaan myös vähän mutustella. Tähän juttuun on ollut vähän hankala sopeutua, kun ennen ei ole tarvinnut olla supertarkka sen kanssa, ettei muovia vain olisi missään esillä.

Piki on myös kova sanomaan vastaan. Suihkepulloa saa käyttää päivittäin, ja välillä "saako noin tehdä" -neuvotteluissa muristaan puolin ja toisin ja välillä sadatellaankin, kun karvaisempi osapuoli ottaa kynnet ja hampaat käyttöönsä. Olen kuitenkin pysynyt tiukkana ja osoittanut, kuka meillä määrää. Onneksi Piki ei ole kuitenkaan pitkävihainen, vaan tulee yleensä nopeasti pyytämään anteeksi. 

Katti on myös älykäs, mikä näkyy tuon vastaansanomisen lisäksi myös kaikenlaisien tihutöiden muodossa. Piki esimerkiksi hallitsee kaapin ovien ja laatikoiden kansien avaamisen - viime yönä pantterimme esimerkiksi avasi tiskikaapin oven, raahasi sieltä herkkuruokansa ulos ja yritti kiskoa pussia auki. Onneksi heräsin rapinaan ennen kuin kolme kissa nautti omatoimisen aamupalan. Seuraavaksi meille hankitaan lapsilukot kaappeihin. 

Päivitellään taas kun ehditään työ- ja ajoharjoittelukiireiltä!

Ensimmäinen viikko

Uusi lempparipaikka.

Piki on ehtinyt olla meillä vasta reilun viikon, mutta elo täällä näyttää hyvältä. Yöeristyksestä luovuttiin jo muutamassa päivässä, ja päivätkin kissat ovat saaneet olla yhdessä torstaista alkaen. Piki on siis nopea sopeutuja - katsokaa vaikka!

Uusia kivoja leluja on löydetty (pahoittelut Kajsa, nyt joudut jakamaan).

Raapimistolpan käyttö ei tuota mitään ongelmia - uudet jutut on aina kivoja!

"Jos mä meen nyt niin ei se varmaan huomaa..."

Vähän lisää varovaista nenästelyä.

Ja lopulta: hipparallit! Tämä kuva lauantailta.

Lepäilyä hipparallien jälkeen.

Devi ja Piki ovat siis jo leikkimisväleissä, ihanaa! Molemmat jahtasivat sekä eilen että tänään antaumuksella toisiaan, vuorotellen, ihan ystävällisissä tunnelmissa - ei siis sähinää tai pomottamista. Täytyy myöntää, että lauantaiaamuna tuli hymyiltyä vähän hömelön onnellista hymyä kaksikon riehumista katsellessa <3 Leikkien ulkopuolella Piki ja Devi vielä hieman varovat toisiaan, mutta sähinän Piki on jo lopettanut - Devin kohdalla siis. Kajsan ja Pikin välit eivät nimittäin ole mitenkään loistavat, sillä kumpikin harrastaa toiselle sähisemisestä ja pyrkii välttelemään toisen kanssa samassa huoneessa olemista. Pääasia kuitenkin, etteivät kissat tappele keskenään. Eiköhän se tästä ajan kanssa :)