- Valtiatar on täällä! Pikin sähinää ei enää siedetä, joten mustan pantterin lähestyessä muristaa varoittavasti, ainakin välillä. Piki on oppinut jättämään Kajsan rauhaan. Kaksijalkaiset ovat joutuneet pari kertaa puuttumaan käytökseen, kun paikalta liuenneen Pikin sijaan tassusta onkin saanut omissa maailmoissaan ohi kulkenut Devi.
- Piki kulkee entistäkin rohkeammin, varmemmin ja useammin ympäri asuntoa - olkkaria lukuunottamatta, koska se on Sähisijän valtakunta.
- Devi vakoilee Pikiä ja Piki Deviä. Kumpaakin kiinnostaa toisen menemiset.
- Välillä Devi stressaa Pikin sähinän takia (repii ovimattoa ja valittaa haluavansa ulos), toisina hetkinä tyttö taas on unohtanut Pikin olemassa olon niin hyvin, että on melkein törmännyt poikaan juostessaan kertomaan jänniä juttuja pantterin kanssa seurustelevalle Mamille.
- Pikin ja Devin eka nenästely tapahtui tänään, ilman sähinää!
-Kamppausvaara! Piki on kova poika kiehnäämään jaloissa.
"Pitäisikö jäädä tänne vai lähteä tutkimusretkelle?"
Eilen luovuimme eristyksestä (yötä ja satunnaisia tilanteita lukuunottamatta), sillä Piki näyttää tuntevansa olonsa varsin turvalliseksi vessan peili- ja siivouskaapin päällä, vaikka vessan ovi onkin auki. Kaappien päältä onkin ollut hyvä tarkkailla Kattimanian valtakunnan menoa, minkä lisäksi tutkimusretkien määrä on lisääntynyt selvästi, kun poika saattaa tulla vessasta ulos juuri silloin kun itsestä parhaalta tuntui - Devin ja Kajsan läsnäolosta huolimatta.
Pikin lempparipaikka numero 2 - ykkössijalla vessan korkeat tasot.
Sitä seikkailtavaa onkin sitten riittänyt - Piki on pahempi tutkimusretkeilijä kuin Devi! Vähän rasittava myös, esimerkiksi siinä suhteessa, että kaikkialle pitää päästä (mm. mikron päälle) ja jokaikistä muovinpalaa maistella...
Kohtaamisia. Tarvittaessa ovi on laitettu kiinni, jos Piki on vaikuttanut liian stressaantuneelle eikä kököttäjä ole tajunnut perääntyä.
Luonnollisesti tutkimusretket ovat sisältäneet myös kohtaamisia alkuperäisasukkaiden (pääasiassa Devin) kanssa. Sähinää ja murinaa on riittänyt Pikin puolelta, mutta myös silmäniskuja on jaeltu puolin ja toisin. Piki on selvästi kiinnostunut Kajsasta ja Devistä, mutta rohkeus ei ihan riitä tutustumiseen. Asiaa tuskin auttaa se, ettei Devi näköjään ymmärrä, ettei muita kissoja saa tuijotella minuuttikaupalla suoraan silmiin - miksei saisi, kun kerran Mamin ja Iskän kanssa se on ihan ok? Muuten Devi on ollut varsin hyväkäytöksinen tyttö, eikä ole yrittänyt lähestyä Pikiä liian nopeasti; tilaa Devi siis osaa antaa.
"Häh, mistä sä sinne ilmestyit?"
Päivän yllättäjä oli kuitenkin eilen Kajsa: Arvon Valtiatar ignoorasi Pikin ihan täysin! Aluksi luulimme, ettei Kajsa ole edes tajunnut kolmannen kissan läsnäoloa, mutta ilmeisesti Kajsa ei yksinkertaisesti välitä. Yllä olevassa kuvassa Kajsa nimittäin on kävellyt keittiöön etsimään ruokaa, jolloin tasolla istuva Piki alkaa sähistä. Mitä tekee Kajsa? Vilkaisee hämmentyneenä ylös, sitten minua - ja antaa olla. Syö lattialla olevan raksukasan ja kävelee rauhallisesti pois. No fucks given. Siis meidän komenteleva ja kuria ylläpitävä Arvon Valtiatar?!
Vähän liian painostavaa.
Tosin tänä aamuna Kajsa kyllästyi muutaman minuutin jälkeen niskaansa polttavaan katseeseen ja sähähti sekä murahti varoittavasti yläpuolella vaanivalle pantterille. Sen jälkeen Kajsa kuitenkin katsoi taas minua (saisko lisää ruokaa?) ja käveli pois, kun totesi, ettei syötävää taida herua. Piki puolestaan alkoi murista ihan vähän vasta sitten, kun Kajsa oli päässyt kuuloetäisyyden ulkopuolelle - hassu poika :)
Toki Piki on sosialisoinut myös meidän ihmisten kanssa. Eilen illalla oli pientä kärhämää siitä, kuka on pomo ja saako kynsien kanssa huitoa, mutta muuten meillä on mennyt hyvin.
Eikä Kajsaa ja Deviäkään ole tietenkään unohdettu, vaan kissojen kanssa on vietetty ihan normaalia arkea. Tässä kuvassa katsotaan yhdessä telkkaria. En tiedä kuvittelenko, mutta Kajsan ja Devin välit tuntuvat parantuneen Pikin tulon myötä.
P.S Ei Piki ole 5-vuotias vaan 3! Eilen papereita tutkiessa nimittäin huomasin, että Piki on syntynyt marraskuussa 2011 - poika täyttää siis vasta neljä vuoden lopussa. Hyvä kuitenkin näin päin :)
Vaikka olenkin haaveileva hupsu, olen myös jalat maassa oleva realisti. Niinpä ajattelin, ettei viikonlopulta olisi kovin paljoa kirjoitettavaa, sillä edistysaskeleet olisivat hitaita - väärässä olin. Ei täällä mitään ihmeitä ole tapahtunut, mutta kerrottavaa on kuitenkin syntynyt sen verran, ettei kaikkea saa yhteen postaukseen. Aloitetaan siis eilisestä.
Sijaiskodista Piki oli helppo napata mukaan, sillä utelias poika meni kuljetuskoppaan ihan itse. Matkalla päätös taisi kuitenkin kaduttaa, sen verran kovaa meteliä Piki auton takapenkillä piti (sijaiskodille tiedoksi, että Pikistä lähtee kyllä tarvittaessa ääntä). Täällä Kattimaniassa Piki pääsi suoraan makkariin, jossa kissa tutki ensin huoneen tarkasti, skannasi parhaat kiipeilymahdollisuudet ja haisteli Devin ja Kajsan tuoksuja. Sen jälkeen Piki siirtyi kuitenkin sängyn alle piiloon, sillä oven toiselta puolelta alkoi kuulua pelottavia "Mami, mä haluan sinne! Mami, miksen mä saa tulla?" -naukaisuja. Tämä operaatio toistettiin pari kertaa noin tunnin välein - Piki tutki huonetta, seurusteli hetken kanssamme ja palasi sitten sängyn alle. Iltaruuan jälkeen Kajsa ja Devi puolestaan lukittiin makkariin, jolloin Piki pääsi tutustumaan rauhassa muuhun asuntoon. Yönsä Piki puolestaan vietti vessassa suljetun oven takana.
Lisäksi tietenkin oli Tapaamisia, jotka eivät menneet ihan suunnitelmien mukaan. Alunperin ajattelimme hoitavamme tapaamisen niin, että Piki olisi häkissä, mutta poika tuntui kammoavan häkkiä matkan jäljiltä sen verran paljon, että päätimme jättää suunnitelman väliin:
Piki ja Devi
*Makuuhuoneen ovi avataan, Devi saa tulla kurkistamaan makkarin asukkia. Vierellä seisoo Mami, joka vahtii, ettei kissa ryntää kauhealla vauhdilla sisälle.*
Devi (häntä pystyssä, selkä suorana, korvat ja viikset eteenpäin suunnattuina): "Moiiii! Kuka sä oot? Ollaanko kavereita?"
Piki (selkä kyyryssä, karvat pystyssä ja korvat luimussa): "Kuka helvetti sä olet? Eikun en mä haluakaan tietää. Älä tuu tänne, mee pois!"
Ei mikään yllättävä reaktio, vaikka Devin viattoman innostunut ystävällisyys jaksaakin aina hämmentää.
Piki ja Kajsa
Piki tarkkailee maailmaa kiipeilypuun yläpussukassa. Kajsa päästetään makkarista pois.
Kajsa: *kävelee katsomaan onko kipossa ruokaa, suuntaa sitten olkkariin leikkimään. Ei huomaa Pikiä* Piki: *katselee hämmentyneenä Kajsaa* Kaksi uutta kissaa?
Muutaman minuutin jälkeen Kajsa pistetään takaisin makkariin, jotta kohtaamisesta jäisi (Pikille) hyvä mieli. Piki saa hengailla hetken olkkarissa, kunnes on aika suunnataan vessaan ja nukkumaan.
Sellainen ilta; tämän päivän tapahtumista voitte tulla lukemaan huomenna aamulla. Sen verran kuitenkin sanon, että meillä menee ihan hyvin, vaikka niitä normaaleja alkuvaikeuksia onkin :)
Eilisen salaisuuden nimi on Piki. Kuten moni varmaankin osasi arvella, on Piki muuttamassa meille - tänä iltana! Tarkemmin saatte kuulla uuteen kotiin saapumisesta viikonlopun aikana, mutta kannattaa myös pitää silmällä Instaa ja Fb:tä, sillä pyrin julkaisemaan molemmissa kuvia, videoita ja lyhyitä tekstejä. Tässä postauksessa keskitytään puolestaan Pikin tarinaan.
"Missä, missä?" *
Piki on 5-vuotias kohta neljä vuotias (papereiden mukaan syntynyt marraskuussa 2011) leikattu poikakissa, joka kissan sijaiskodin kuvauksen (klik!) perusteella on Devin sielunveli (tekee tuhmuuksia turhautuneena, vastaa kieltoihin naukaisulla, ikuinen pentu). Turun eläinsuojeluyhdistys Dewille Piki pääsi dramaattisen käänteen kautta: kissan omistaja oli joutunut pitkäksi ajaksi sairaalaan, ja kissan ottaneelle henkilölle oli puhjennut paha allergia. Uusi koti oli ottanut Dewiin yhteyttä lahjoittaakseen kissatavaraa, ja keskustelu oli ohjautunut Pikiin - kissaan, jolle oli varattu samaksi illaksi aika lopetukseen. Dewin sijaiskotivastaava oli laittanut hätäviestiä menevään, mihin Pikin nykyinen sijaiskoti oli onneksi vastannut - lopetusaika peruttiin ja Piki pääsi Dewin listoille. Sijaiskodissa Piki ehti asustella pari kuukautta, kunnes pääsi rokotettavaksi ja näin kotia etsivien kissojen joukkoon. Uutta asuinpaikkaa ei kuitenkaan tarvinnut kauaa etsiä, sillä eräs jo lähes vuoden enemmän tai vähemmän aktiivisesti Dewin fb-sivuja seurannut Kirjoittajaorja bongasi ilmoituksen alle vuorokaudessa... :D Vastaus kysymykseeni Pikin sopivuudesta perheeseemme oli kannustava, joten prosessi lähti käyntiin. Samana päivänä blogiin ilmestyi myös jo pitkään luonnoksissa ollut postaus kolmannen kissan ostamisesta...
Tosiaan, tänään Piki muuttaa meille. Odotukset ovat korkealla, vaikka pyrimmekin pysymään realistisina. Sijaiskodin mukaan koko ikänsä ihmisten kanssa ilman kissakaveria elänyt Piki on sosiaalinen, mutta osaa antaa toiselle kissalle tilaa stressaantumatta, mikäli toinen ei tutustumisesta innostu - erittäin hyvä ominaisuus siis Kajsan kanssa. Huomion hakeminen, leikkisyys ja ystävällisyys puolestaan voisivat viitata siihen, että toisen kissan seura olisi kaivattua. Meidän kaksijalkaisia ajatellen taas hyvä ominaisuus on se, ettei Piki juurikaan kaipaa silityksiä tai sylissä oloa, vaan pikemminkin haluaa olla menossa mukana tarkkailijan roolissa; yksi sylikissa ja yksi rapsutuskerjäläinen riittävät. Taustatiedot vaikuttavat siis lupaaville, mutta aika näyttää, miten tässä käy.
**(Devi on oikeasti ollut vähän ihmeissään, kun olemma puhuneet Pikistä - tyttö tunnistaa sanan, tai siis sen, ettei tunne kyseistä sanaa, joten se tietää, että uuden ja jännän sanan mainitseminen monta kertaa tarkoittaa jotakin uutta ja jännää.)
... ja eläinlääkärimaksuista. Kohtuullinen summa, mutta kyllä se silti lompakkoa keventää ;)
Eilen aamulla minä siis suuntasin töihin, kun taas Toinen Kaksijalkainen kaappasi paastoamisesta kiukustuneen Kajsan autoon ja käänsi nokan kohti eläinlääkäriä. Mitään hätää Kajsalla ei ollut, vaan reissulla hoidettiin edellisellä kerralla väliin jäänyt rokotus ja verikoe. Tulokset olivat varsin hyvät eikä mitään hälyyttävä löytynyt - tai niin ainakin itse eläinlääkärin tekstiä ja Toisen Kaksijalkaisen puheita tulkitsin:
Elinprofiilissa: proteiini ja albumiini koholla, yksi maksaarvo ALT on ylärajalla, voi johtua lipeemiasta tai kuivumisesta,
fosfori vähän alhainen.
T4 on viiterajan sisällä. Kolesterooli hiukan noussut, voi johtua lipeemiasta.
Ööh... T4:n (kilpirauhasarvon) tuolta tunnista, mutta muuten teksti on minulle aika hepreaa. Mitä ovat albumiini ja lipe(e)mia? Entä mistä kissa saa parhaiten fosforia? Onko ylärajalla oleva maksa-arvo huolestuttava?
Antakaa kissalle riittavasti nestettä ja vähärasvaista ruokaa esim gastrointestinal low fat. Jos kissa juo vähän täytyy
antaa märkää ruokaa, tai vedeen laittaa kana tai tonnikalalienta. jääkatkarapuja.
Vähän selvempää tekstiä. Kajsan Feline Porta 21:n dieettiversio (rasvaa 20%) vaihtuu nyt kokonaan Brit Caren Daisyyn, dieettiruokaan (rasvaa 10%) jota meillä on syöty toisinaan, mutta joka Portaan nähden tuplasti kalliimman hintansa puolesta ei ole päässyt päivittäiseen käyttöön. Eläinlääkärin suosittelema ruoka on Royal Cania, joten sitä en mielellään osta - sitä paitsi tuo merkki on googlettelun perusteella koiranruokaa :D
Aamupalaa lounasaikaan! :o (Ihmisten lounasaikaan siis, ei kissojen.)
Sen sijaan en tiedä, mitä tekisin tuon nesteen suhteen - osaako joku neuvoa miten tehdä kana- tai tonnikalalientä, joka sopii kissalle? Valmisliemissähän on niin paljon suolaa, etteivät ne sovi. Toisaalta Kajsa juo jo nyt aika paljon, joten ehkä olisi parempi lisätä märkäruuan määrä - vinkit hyvästä ja edullisesta diettimärkäruuasta (sellaisesta, jossa on lisättyjä vitamiineja) ovat siis erittäin tervetulleita! Itse löysin sopivaa ruokaa Natures: menulta, mutta sitä ei saa kuin yksittäispakkauksina.
Kajsa ja kadonnut verikoeside.
Tiivistettynä: oman käsitykseni mukaan verikokeenkin perusteella Kajsan suurin ongelma on ylipaino, tuo vihulainen jonka kanssa on taisteltu jo tovi ja taistellaan lisää. Uutta kontrollia suositeltiin 6-12 kuukauden päähän. Ihanaa kuultavaa siis ♥ Tosin edellisellä kerralla seurantaan asetettu hammas määrättiin nyt poistettavaksi (hammaskiven kanssa), eli uusi parin sadan euron el-reissu on kyllä syksyllä luvassa...
... Oli taas eilen vauhdissa. Ainahan tuo on hellyydenkipeä vauveliini, mutta eilen mentiin (melkein) siellä säälittävyyden puolella (ainakin mustasukkaisen Iskän mielestä). <3
Eilen kissahullu porukka suuntasi katsastamaan Helsingin uutta Kissakahvilaa, kiitos Naukulan Mamman panostuksen. Tällä kertaa minäkin pääsin mukaan! Paikka sijaitsee aivan Kampin lähellä, joten sinne on helppo saapua. Sen verran laiska kyläilijä kuitenkin olin, etten jaksanut ottaa järkkäriä mukaan - parempilaatuisia kuvi voi kuitenkin käydä katsomassa muiden blogeista (lista postauksen lopussa).
Kuten olettaa saattoi, löytyi Kissakahvilasta monta ihanaa karvapalloa - 5 pentua ja joukolle kuria pitävä vanhempi herrasmies - sekä monta lässyttävää Crazy Cat Ladya. Varoitan jo heti: kahvilassa vierailu voi herättää vaarallisen korkeaa kissanpentukuumetta!
Kissat olivat myös hyvin sosiaalisia, esimerkiksi tämä pentu änkesi nukkumaan jalkojeni alle <3 Siinä oli sitten pakko kyykkiä tovi, kunnes toinen kyllästyi rapsutuksiin.
Kaverukset <3
Kahvilassa on selvät säännöt siinä, miten kissojen kanssa saa toimia - esimerkiksi nukkuvaa kissaa ei saa häiritä. Myös kissojen nostelu ja vatsojen rapsuttelu on kielltty. Hyvä niin, sillä paikan tulisi olla kissojen koti kissojen ehdoilla.
Sen sijaan kissojen kanssa saa....
LEIKKIÄ! (muistakaa klikata video HD-laadulle.)
Kiipeilymahdollisuuksiakin kissoille on järjestetty mukavasti, vaikkakin eräs rasavilli pentu päätti tutustua hieman uusiin ulottuvuuksiin vierailumme aikana :) Tasapainoittelu päättyi hurjaan putoamiseen, minkä seurauksena useammankin paikallaolijan sydän taisi jättää pari lyöntiä välistä. Onneksi pentu kuitenkin laskeutui nätisti jaloilleen ja oli muutamassa sekunnissa etsimässä uusia temppupaikkoja. Putoaminen sai kuitenkin miettimään liukkaiden, lakattujen levyjen turvallisuutta - jonkinlainen matto voisi helpottaa kissojen menoa. Lisäksi tila kaipaisi nukkumapaikkoja ja raapimismahdollisuuksia, mutta jälkimmäisiä on ainakin myöhemmin tulossa.
Myös kahvilan koko mietitytti hieman, sillä tilaa ei todellakaan ole paljon. Mitähän Kahvilassa aioitaan tehdä, kun asukkaina onkin pentuenemmistön sijaan kuusi aikuista kissaa?
Niin, saahan kahvilasta ihanan kissaseuran ja iloisen mielen lisäksi myös vatsantäytettä. Itse tilasin kasvispiirakan, mansikkatuulihatun ja haudutettua teetä, enkäjäänyt harmittelemaan valintaani. Etenkin kasvipiirakka yllätti iloisesti, sillä se oli mehevää ja maukasta, suolassakaan ei oltu säästelty :) Hinnatkin olivat mielestäni kohtuulliset.
Paikassa on myös kotoista syödä - pöydältä löytyy niin kissankarvoja kuin kissoja :D Etenkin jos tilaa katkarapu-lohileipää, on seura taattua. Kissat toki saa nostaa pöydältä pois, joten siitä ei tarvitse huolehtia. :)
Kaiken kaikkiaan mukava vierailu ja ihastuttava paikka, kannattaa käydä piipahtamassa! Hyvä mieli jää pitkäksi aikaa, itse esimerkiksi heräsin tänä aamuna unesta, jossa yritin keksiä nimiä isolle kissanpentupoppoolle <3
Kiitos kaikille, toivottavasti pääsen tapaamaan teitä vielä uudestaankin! Monen kanssa olisi ollut kiva jutella pidempäänkin.
Sitten kirsikkana kakun päällä Prima Catin sponssaama lahjakassi. Sen sisällön esittelen myöhemmin ensi viikolla - mukana myös ostoksia, jotka tarttuivat mukaan, kun kiersimme Tassulinnan Tuijan ja NaavaKissan omistajan (lukija) kanssa tapaamisen jälkeen Stockmannin lemmikkiosastolla.
Kuten jo parissa postauksessa ja muiden blogien kommenttikentissä olen vihjaillut, on meillä jo pitkään mietitty kolmannen kissan ottamista. Ajatuksen taustalla ei ole niinkään halu saada perheelisäystä vaan tuo meidän superenerginen prinsessamme, sillä varsinkin nyt kesällä olen huomannut Devissä paljon turhautumista, kun kissa ei pääse purkamaan energiaansa (koska ne tyhmät työt). Kolmas kissa voisi siis helpottaa niin meidän kuin Devin elämää, kun leikkikaverina olisi ihan lajitoveri Mamin ja Iskän lisäksi.
Jutussa on vain muutama mutta ja mietityttävä ehkä, joiden takia kolmannen kissan hankinta on jäänyt lähinnä ajatustasolle:
1. Kuinka Kajsa suhtautuisi uuteen tulokkaaseen? Kolmas kissa olisi toki ehdottomasti uros, mutta auttaisiko se Arvon Valtiattaren kanssa? Devin kanssa emme usko ongelmia syntyvän, tyttö kun on sen verran sosiaalinen ja ystävällinen, ainakin sen perusteella mitä olemme nähneet.
2. Onko meillä aikaa? Kuinka paljon enemmän huomiota kolmas kissa vaatisi - vai vaatisiko ollenkaan? Voisiko olla mahdollista, että leikkitoverin myötä Devi ja uusi tulokas vaatisivatkin normaalia vähemmän huomiota?
3. Onko meillä rahaa? Tätä varsinkin on pohdittu paljon, sillä kolmeen kissaan ei mene kolminkertaista rahamäärää, sillä esimerkiksi yhdellä kiipeilypuulla voi olla useampi käyttäjä ja ruoka on edullisempaa mitä isommissa pakkauksissa sen hankkii. Varsinkin Devin ruuat maksavat nyt melko paljon, sillä tuolle nirsolle ja helpolle kyllästyvälle pitää ostaa mm. kuivaruoka 400g pusseissa. Eläinlääkäristäkin saa usein alennusta, kun vie useamman kissan rokotettavaksi kerralla. (Leikkauksen, sirutukset jne. olisi uudella kissalla jo hoidettu, kun kissan hankkii eläinsuojeluyhdistykseltä.) Toisaalta taas riskit tapaturmille ja sairastumisille kasvavat kolmen kissan kanssa. Siispä: kuinka paljon enemmän kolmas kissa siis maksaisi?
Siksipä kysyn teiltä, joilta löytyy useampi kissa: meneekö kolme kissaa siinä missä kaksikin?
Kuvissa Toisen Kaksijalkaisen äidin kissat Piksu ja Wilma - Piksusta kerrottakoon lisää joskus toiste :)
P.S Kissamaiset tervetulotoivotukset kaikille uusille lukijoille, joita emme ole vielä tervetulleeksi muistaneet toivottaa!
Tässä muutamia kuvia viikon varrelta. Lupaan, että ensi viikolla pääsette jo katsomaan järkkärillä napattuja otoksia!
Kissa, joka haluaisi matkaan mukaan ja kissa, joka mököttää, koska Mami ja Iskä lähtivät Mummolaan ilman kissoja. No ei nyt, toisessa kuvassa Devi nukkuu tyytyväisenä pahvilaatikon kannen alla :D Vaikka oli sitä mökötystä eilen illalla oikeasti ilmassa, kun prinsessa tajusi, ettei ollut päässyt mukaan pikamummolareissulle,
Juuri tällä hetkellä makkarissa on nähtävissä tälläinen ihme. Noin ne ovat nukkuneet jo melkein kaksi tuntia <3