Esittelyssä Wilma

Kun Kajsa muutti Kattimaniaan Ykkösorjansa perässä, oli Ykkösorjan äiti sitä mieltä, ettei kissoja enää taloon tulisi. No, jokainen kissaihminen varmaankin osaa arvata, miten siinä kävi: elämä ilman lemmikkejä tuntui jonkin aikaa vapauttavalle, mutta sitten iski ikävä. Niinpä syksyllä Kajsan entiseen kotiin muutti uusi kissa, siamilainen thai-kissa Wilma. 

7-kuukautinen tyttö on tyypillinen rotunsa edustaja: äänekäs, seurallinen ja erittäin puhelias. Wilma rakastaa leikkimistä, huomion keskipisteenä olemista, sylissä nukkumista eikä se suostu syömään ihan mitä tahansa ruokaa - todellinen prinsessa siis. Saattaa olla, että nimeltä mainitsemattomat Kattimanian asukkaat ovat muutamaan otteeseen miettineet, kuinka nopeasti Wilman kaksijalkaiset huomaisivat, jos tyttö joku kerta lähtisikin Kattimaniaan Devin seuraksi... ;)

<3

Lahjat ja aaton tunnelmia

Kattimaniassa joulua vietettiin kahteen klaaniin jakautuneena: kissat saivat jäädä nauttimaan sydämensä kyllyydestä kuusesta ja sen tarjoamista virikkeistä, kun taas kaksijalkaiset suuntasivat naapuripaikkakunnalla vieraisiin toisen kissan luokse. Reissuun lähdettiin aamulla ja kotiin palattiin illalla, tietenkin kissojen ruoka-ajaksi. Tässä muutamia kuvia joulutunnelmista aatolta:

Edit: Kuusi meinasi unohtua!

Joulupöytä.

Paljon tuttuja herkkuja (myös laatikoita, vaikkei niitä ole vielä pöytään ehditty tuoda), mutta myös uusia tuttavuuksia, esimerkiksi välimerellistä lohta ja feta-punajuurisalaattia. Itse kannoin jälkkärien lisäksi joulupöytään juustoja, perinteistä rosollia ja tofu"kinkkua".

Joulun suloisin otus nukkumassa Toisen kaksijalkaisen veljen sylissä. 

Lisää kuvia luvassa sunnuntaina! (Niitä on sitten PALJON.)

Sitten se kiinnostava (?) osuus eli lahjat. Tänä vuonna kissat eivät saaneet yhtään pakettia, kun lahjoja ei jaettu kotona, mutta eivät neidit silti ilman lahjoa jääneet:

Herkkuja! Paljon herkkuja! 

(Kissanminttuherkut tarkoitettu erityisesti Kajsalle.)

Rapinapalloja. Näitä tuli neljä kappaletta; yksi on yhä paketissa, yksi vietiin Wilmalle, yksi on sohvan alla ja yksi kiinnitettiin tuhotun sulkalelun naruun.

Lisäksi Deville ostettiin tuollainen ihan itsekseen liikkuva ötökkä, jonka neiti tosin sai jo viime viikolla, kun virtaa oli vähän liikaa. Arvio: lattialla suriseva ötökkä on ihan kiva, mutta parhaimmillaan se on liikkumattomana. Ei kai meidän tyttö ole sisimmässään pieni arkajalka?

Leikkihetkestä lisää kuvia ensi viikolla.

Kännykkäkuva. Muutama esimerkki Kirjoittajan lahjasaldosta: Iltalaulu-muki (paketeista paljastui myös toinen mukisuosikki eli Taika-sarjan mustavalkoinen puolen litran jätti), suojakuori Koboon sekä 10€ lahjakortti Elisakirjaan - kaikki Toiselta kaksijalkaiselta. Suklaat taas ovat Toisen kaksijalkaisen lahjasaldosta vohkittuja, mutta ei nyt takerruta siihen ;)

Lahjasaldo oli siis varsin mukava (äitini mukaan liian mukava minun ikäiselle ihmiselle), vaikka sain jo ennakkoon esimerkiksi lipun Apulannan marraskuun keikalle ja Citymarketissa kampanjatuotteena olevan Pentikin pussilakanasetin (tai siis me saimme). Myös Toinen kaksijalkainen löysi paketeista erittäin kivoja yllätyksiä. Kattimaniassa on selvästi oltu kilttejä ;)

Entä olitteko te muut olleet kilttejä?

Joulun ihme & joulutoivotukset

Meilläkin tapahtui Joulun Ihme. Tämä ihme on herättänyt kaksijalkaiset jo kahtena aamuna rymyämällä kovaa. Tai itse asiassa rymyäjiä on ollut kaksi, nimittäin keskenään leikkivät Kajsa ja Devi.

Todistusaineistoa siitä, että arvontavoitto pääsio käyttöön

Kyllä, luitte aivan oikein! Meillä on todellakin herätty kahtena peräkkäisenä aamuna siihen, että Kajsa ja Devi jahtaavat toisiaan ympäri asuntoa - eikä kyse ole siitä, että Kajsa antaisi Valtiattaren tassusta kurittomalle riiviölle, vaan kyse todellakin on leikkimisestä. Molemmat kissat leikkivät hippaat, vaanivat toisiaan ja läpsivät hellästi tassuilla - edes yhtä ainoaa varoittavaa sähähdystä ei Kajsan suunnalta kuulu. Meillä kaksijalkaisilla on siis ollut aamuisin ilo seurata sängyn lämmöstä, miten kaksi eri ikäistä ja aivan eri kokoista hepulin partaalla olevaa kissaa ryntäilee makuuhuonetta. Suloista aamua, siis :)

Kaunis, mutta vino kuusi. 

Vieressä kököttävällä kissalla ei neidin sanojen mukaan ole mitään tekemistä asian kanssa. 

Yllättävintä tässä jutussa ei ole edes se, että kissat selvästikin alkavat tulla toimeen keskenään vaan se, että Kajsa on yhtäkkiä täynnä energiaa. Esimerkiksi tänään Arvon Valtiatar nähtiin peppuheilutusta vaativassa vaanimisasennossa, kurittamassa mattoa sekä muutaman kerran kiihdyttämässä niin kovalla vauhdilla pienemmän perään, etten olisi edes uskonut vanhuksen enää pystyvän sellaisiin spurtteihin! Jopa myöhässä oleva ruoka on unohtunut leikkien tiimellyksessä, ja se jos mikä on hämmästyttävää :D

Ystävältäni saatu kortti oli sellainen taideteos, että oli aivan pakko kehystää se :)

Sellainen ihme siis meillä. Mahtaakohan tämä johtua lähestyvästä joulusta, uudesta ruuasta vai lumen tuomasta valosta? Olipa syy mikä tahansa, niin itse ainakin toivon, ettei kyseinen tapa katoaisi, sillä mikään ei ole niin rasittavaa kuin pieni kissa, jolla on ollut liian vähän tekemistä yöllä - toisin sanoen Devi on toisinaan aamuisin aivan mahdoton riiviö. Leikkimisen jälkeen ruokakin maistuu paremmin ;)

Herkkuja huomiselle :)

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Me siirrymme joulunviettoon, mutta sitä ennen toivotamme...

Rauhallista, mutta kissamaisen riemukasta joulua kaikille!

Kuvien muokkauslaatu vaihtelee paljon, mutta antanette sen anteeksi ;)

Kaksi yötä jouluun

Viimeisiä viedään, paljon on valmisteltu mutta paljon on vielä tehtävääkin - mm. rosolli- ja jälkkäriainekset (kookospalloja ja glögipannacottaa) odottavat vielä jääkaapissa tekijäänsä. Tänä vuonna valmisteltavaa ei kuitenkaan ole onneksi yhtä paljon kuin viime vuonna, sillä kyläilemme jouluaattona naapurikaupungissa toisen kaksijalkaisen perheen luona - kaikkea ruokaa ei siis tarvitse tehdä itse eikä kissoja ottaa mukaan matkaan, sillä osa päivästä vietetään kotona.

Pipareita leivoimme eilen, ihan itse tehdystä taikinasta. Huomatkaa oikealla reunalla oleva siamilais-piparikakkukissa! Tuo pipari tulee sopimaan hyvin toisen kaksijalkaisen perheen joulupöytään, sillä veljen, äidin ja äidin miesystävän lisäksi seuraa pitää alle vuodenikäinen siamilainen :) Kyseisestä tytöstä on pitänyt blogissa kirjoittaa jo monta kertaa, mutta kaikki vierailut on tehty illasta pimeällä ilman kunnon kameraa, joten esittely on jäänyt. Ehkä jouluna saisi muutaman kuvan näytille?

Tämän vuoden jouluvalmisteluihin tuli myös yksi uusi, vähemmän kannatusta saanut työvaihe: pienen kissanvessalta haisevan prinsessan peseminen. Pitäähän sitä jouluna olla puhdas! Aika hyvin Devi pesuun kuitenkin suhtautui, vaikkei siitä erityisemmin pitänyt - kynsiä ei käytetty eikä ääntä korotettu. Kuivattelukin sujui mukavasti lämpimän patterin päällä (pyyhekuivaus ja föönikin olisivat olleet vaihtoehtoina, mutta ne eivät pientä kissaa oikein innostaneet).

Tänään puolestaan heräteltiin joulufiilistä ulkoilemalla lumisateessa. Ei Devi (tai kuvien ulkopuolella pyörivä Kajsa) tosin pitkään viihtynyt ihastelemassa leijailevia hiutaleita, mutta ainakin muutaman kuvan ehdin saamaan. Itse olisin voinut olla ulkona vaikka kuinka kauan täyttämässä "lumivarastoja", sillä pahoin pelkään, ettei lunta ole enää jouluaattona jäljellä :( Olen kuitenkin tyytynyt ihailemaan maisemia ikkunasta ja hämmästelemään sitä, miten vuoden pimein päivä tuntuu olevan tämän kuukauden valoisin.

Missä vaiheessa jouluvalmistelut ovat teidän lukijoiden kodeissa?

Jos kissa joulupukille kirjoittaisi...

Tuo vihreä nurmikko kuvan taustalla on erittäin jouluinen...

Kovasti odotettu Zooplussan tilaus tuli maanantaina, joten tietenkin tarkoituksena on ollut esitellä paketin sisältö täällä blogissa. Valitettavasti meillä sellaista mystistä valoilmiötä, jota myös auringoksi kutsutaan, ei ole näkynyt kertaakaan silloin, kun Kirjoittajalla olisi aikaa kuvata ostoksia, joten homma on tyssännyt siihen. Kun oikein mitään muutakaan kirjoitettavaa kuvamateriaalia ei ole, niin päätin kysellä kissoilta joululahjatoiveita - tässä vaiheessa se on turvallista, sillä toiveet eivät (kai?) enää ehdi Korvatunturille asti.

Siis: Devi ja Kajsa, mitäs te tahtoisitten löytää lahjapinosta keskiviikkona?

Devi: Siis saako pyytää ihan mitä tahansa? Siis ei niin ku tartte miettiä mitä mieltä sä Mami oisit niistä toiveista?

Kirjoittaja: Anna vaan palaa. Mutta kai sä höppänä tajuat, että tää on vähän tälläinen "mitä jos" -kysymys? Ne toiveet ei siis välttämättä tapahdu?

Devi: Et sä voi Mami sitä tietää! Mä oon nähny pihalla jo toooosi monta tonttua, ja ne kaikki varmasti tietää, että oon ollut super kiltti! 

Kirjoittaja: Kiltti? Jaa.....

Ensi vuonna meille ei tule joulukuusta. Piste.

(Puhelinkuva.)

Devi: Joo-o! Niin siis mä haluaisin ainakin lisää leluja. Esim. muutaman kivan hiiren ja sulkajuttuja ja palloja, ja lisää hiiriä ja sit sellasen robottikalan mikä kaikilla blogikamuilla on ja ... (tekstiä poistettu) niin ja ehdottomasti muutaman joulupallon! Ja oman kuusen jossa voin kiipeillä! Sit musta ois kiva jos mä saisin paljon herkkuja ja pikkuveljen ja...

Kirjoittaja: Mitä, pikkuveljen?

Devi: Joo, sellasen jota voisin pomottaa ja jonka kanssa leikkiä! Sit mä tahtoisin ikioman ulko-oven. Siis sellaisen, jota kukaan ei voi lukita. Ei ku mä tahdonkin olla superkissa! Mä haluan et mä saan taikavoimia ja voin kävellä ikkunoiden läpi ja mennä metsästämään lintuja ja oravia ja fasaaneja! Ne ei osais ollenkaan varoa mua ja sit musta tulis maailman paras saalistaja! Mut ensin mulle pitäis hankkia joku rata - siis nykystä isompi - jossa voisin harjotella ja treenata. Hei joo ja siihen lisäksi joku robotti joka leikkii mun kanssa aina kun te ette jaksa!

Kirjoittaja: Okei... Mitäs jos siirryttäisiin Kajsaan? **jättää Devin maukumaan yksikseen**

Kajsa: No herkut olis kivoja. Mistä tulikin mieleen: mulla on nälkä! Missä ruoka viipyy?

Kirjoittaja: .... Kajsa-kulta, ruoka-aika on vasta kahden tunnin päästä. Hei, älä yhtään yritä esittää kauhean laihaa ja nälkäkuoleman partaalla olevaa! Joo-o, mä tiedän kyllä mitä kello on. **Jättää Kajsan maukumaan yksikseen.**

Niin, sellaisia toiveita siis. Mitäs siellä ruudun toisella puolella on toivottu? 

(Kuvituksena muutama toteutunut lahjatoive, jotka paketoin tänään toisen kaksijalkaisen poissaollessa. Lahjapaperina toimivat niin sanomalehdet kuin vanhat kirjepaperit.)

P.S Piparimuotin voitti Ulla. Voittajaan on oltu yhteydessä ja muotti pistetty postiin.

3. adventtisunnuntain yllätys

Vaikkei 50 lukijan merkkipaalua vielä saavutettukaan, niin pistetään silti joulun hengessä pystyyn pienimuotoinen pika-arvonta. Palkintona on kuvassa näkyvä piparkakkumuotti, johon tälläinen Crazy Cat Lady rakastui tietenkin heti sen nähtyään :) Kissamuotin bongasin kaupoista jo kesällä, mutta jotenkin ihmeen kaupalla maltoin venyttää ostamista joulukuuhun asti. Näitä muotteja lähti siis  Stockmannilta mukaan kaksi, yksi jollekin onnekkaalle lukijalle ja yksi meille Kattimanialaisille.

Arvonta on tällä kertaa avoinna vain blogin rekisteröityneille lukijoille*, mutta lukijaksi voi liittyä vielä arvonnan aikanakin. Arvontaan osallistut kertomalla mikä on teidän talouden kissamainen jouluperinne (tai kertomalla jostakin jouluperinteestä, ei se niin tarkkaa ole). Aikaa osallistua on tiistai-iltaan (16.12) kello yhteentoista (23) asti - tarkoituksenani on saada muotti perille ennen joulua. Voittajaan otan yhteyttä s-postilla, joten ilmoittakaa kommentissanne myös aktiivisesti käytössä oleva s-postiosoite!

Tasapuoliset onnentoivotukset kaikille!

*Jos olet wordpressin käyttäjä eikä sinulla ole bloggerin tunnuksia, niin ei haittaa - hyväksyn kisaan mukaan myös ne lukijat, jotka ovat osoittaneet olemassaolonsa kommentoilla blogia edes silloin tällöin. :)

Kajsamainen arvostelu

Kaikessa ylhäisyydessään: Catit Design Senses Massage Center.

Kajsa: Maaaaau pitkästä aikaa arvon ihailijat! Toi Kirjoittajaorja sai tänään vihdoin muokkailtua muutaman nätin kuvan musta, joten tulin sitten kertomaan, mitä niissä kuvissa tutkailen.

"Mitä mun ois tarkotus tän kanssa tehdä?"

Silloin kun oli vielä valoisaa ja lämmintä - olisikohan se nyt ollut se heinäkuuksi kutsuttu kausi - ostivat orjat mulle sieltä Zooplussasta tollasen hieromakeskuksen. Tai ei ne tainnu siitä mitään maksaa, vaan olivat tienanneet meidän ruokaostoksista (ja vähän muusta) niin paljon pisteitä, että saivat tilattua sen jutun ilmaiseksi. Joka tapauksessa se oli siis ihan kokonaan MULLE, koska orjat oletti ihan oikein, ettei se rääpälettä kiinnostaisi.

"No kyllä tää tuoksuu ihan hyvälle..."

":..eikä tän kiehnääminenkään tunnu hassummalle."

Totta kai mä sen keskuksen sitten kilttinä kissana testasin. Oli montaa jännää juttua (hierovia harjaksia, ienten puhdistavaa, akunpunktiopisteitä stimuloiva matto ja aaltoileva hieromapiste) ja paljon kissanminttua. Kyllähän toi ihan kiinnostava vekotin oli; varsinkin tossa ylhäällä olevaa tappia oli mukava kiehnätä, eikä aalto-osassakaan oo valittamista. En mä silti tota montaa päivää jaksanut ihastella, mitä nyt orjien mieliksi välillä vähän kiehnäsin. Sitä paitsi jos kerran rehellisiä ollaan, niin noi piikit oli mun mielestä liian kovia. Aaltokin sopi vain kiehnäämiseen, en mä siinä olisi pyörimään alkanut -  mun vanhat luut ja nivelet ja lihakset vaatii pehmeämpiä alustoja.

"Siinäkö se oli? Kaivapa mulle kaapista enemmin ruokaa."

Ai lopullinen arvio? No en mä ainakaan haluaisi löytää tätä uudestaan paketista jouluaattona, ei oo ihan hintansa väärti. Tosin joku toinen oli selvästi eri mieltä mun kanssa, sillä Kirjoittajaorja löysi tälle heti uuden ostajan. Ei siis jäänyt keskus nurkkaan pölyttymään. Niin ja kuten aiemmin jo sanoin, niin Rääpälettä tää juttu ei kiinnostanut yhtään, paitsi silloin kun Kirjoittajaorja piilotti tonne aaltojuttuun herkkuja.

 Mites seuraajat, ootteko testanneet tätä? Löytyykö tykkääjiä?

2. adventtisunnuntain vintiö

Devi: Se aika vuodesta on taas täällä! Wuhuu, joulukuusiseikkailut odottavat! Mamia ja Iskää ei tarvitse enää uskoa! MAUUUUUU!

P.S Mami käski muistuttamaan siitä, että jos tänään saadaan 50 lukijaa täyteen, niin ensi viikolla voisi olla joku pieni arvonta lukijoille. Tosin kuulemma joulun henkeen kuuluu, että sen arvonnan voisi järjestää siinäkin tapauksessa, ettei kahta lukijaa ilmesty. 

Itsepäisyyspäivän kuulumiset

Ihan ensimmäiseksi hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Sitten siirrytään kuulumiisiin.

Kattimanialla kävi taas onni arvonnoissa, sillä voitimme Tassulinnan kisasta (nais)ihmiselle suunnatun paketin. Tykkäsin, varsinkin suklaasta ja huivista! Paljon kiitoksia siis :) Pakettiin kuului myös todella söpö kissakortti, mutta enhän minä sitä muistanut kuvata. Lisäksi Max oli käynyt jättämässä ihan kissoille tarjoitetun viestin poroihin, mikä ei tietenkään jäänyt Deviltä huomaamatta. Devi olisi halunnut lähettää takaisin oman vastauksensa, mutta valitettavasti se ei näin blogin kautta onnistu. Niin, ja kaloistakin tykättiin, vaikkakin kalat osoittautuivat maagisiksi - toinen nimittäin katosi hetken leikkimisen jälkeen kuin tuhka tuuleen!

Lisäksi iloa (ja vähän ärtymystäkin) on tuonut Devin uusin villitys eli mystisen taulukissan metsästäminen. Tässä pari päivää sitten Devi nimittäin hoksasi oman heijastuksensa lasilla pinnoitetuista tauluista, eikä innostus ole vieläkään hiipunut. Voitte varmasti kuvitella pienen kissan hämmennyksen, kun taulussa liikkuu toinen kissa, jota ei kuitenkaan mistään tunnu löytyvän! Otollisin aika taulukissan metsästämiselle on aamuisin (Mamin ja Iskän vielä nukkuessa), mutta jahdin voi käynnistää myös iltaisin. Ilmeisesti ilmestyksellä on jotakin tekemistä jouluvalojen kanssa, sillä ennen niiden seinälle kiinnittämistä ei taulukissaa ole bongattu. Jos asia on niin, mahtaisiko villitys mennä joulun jälkeen ohi?

Kliseitä

Aloitetaan tämä uusi kuukausi kliseillä, jotka ovat varsin loppuun kuluneita, mutta tuntuvat valitettavan osuville: nyt on joulukuu! Kohta on joulu!!!! Miten ihmeessä aika menee aina niin nopeasti? Pahoittelu siitä, että Kirjoittajalla on ollut niin paljon sitätätäjatota, eikä blogi ole taas reiluun viikkon päivittynyt. En yritä parantaa, mutta toivon voivani niin pian tehdä jne.

1. Hiiret vaan on parhaita unikavereita (myös rotat lasketaan joukkoon).

2. Crazy Cat Lady shoppailemassa. Mukaan lähti kuitenkin vain yksi juttu, arvaatteko mikä?
3. Rääpäle vauhdissa.

4. Valtaistuinpeliä.

Mutta vakavasti puhuen, aikaa saisi kyllä olla enemmän. Meillä ajan nopean kulumisen huomaa ainakin siinä, ettei Kattimaniassa tunnu tapahtuvan mitään erityistä, koska päivät vain hujahtavat ohi. Kissat nukkuvat, syövät ja riehuvat tavalliseen tapaansa, Kirjoittaja opiskelee hullun lailla (ja haaveilee joka päviä blogin päivittämisestä) ja toinen kaksijalkainen puolestaan viettää leppoisia hetkiä koneen äärellä, ellei satu pitämään Kattimaniaa siistinä. Tai no, olihan Kirjoittajalla viime torstaina iso lauma ihan uusia vieraita kissanhulluja kylässä (niitä ainajärjettömiä), mikä tietenkin tarjosi Deville oivan tilaisuuden solmia uusia tuttavuuksia ja kerjätä paljon silityksiä. Perjantaina Kirjoittaja oli myös erityisen iloisella tuulella (TAHDON!), joten silloinkin pientä kissaa hellittiin. Sunnuntaina Mami puolestaan poikkesi asukastoimikunnan talkoissa auttamassa uuden kasvimaan kasaamisessa, mikä tarjosi pienelle kissalle varsin kiinnostavaa katseltavaa.

1. Ulkona on joku kone - siistiä! 2. Ulkona on lunta - siistiä!

3. Ulkona on jotakin siistiä! 4. Mami on kiva <3.

Kattimaniassa ei muuten ole joulukalenteria, kuten varmaan jo tajusitte. Sen sijaan aloitan uuden perinteen, jota Insta-kuukaudeksi kutsutaan: jatkossa aion aina kuukauden alussa julkaista edelliseltä kuukaudelta 8 parasta Instagram-otosta täällä blogin puolella. Tämän postauksen kuvitukset on siis täältä. Lisäksi aion olla nerokas ja tehdä muutaman arvostelun kesällä testatuista tuotteista - joululahjavinkkejä nääs (tai niitä älä vain erehdy hankkimaan näitä -varoituksia). Suosittelen myös lämpimästi kaikille uusille lukijoille (ja miksei vanhoillekin) viime vuotisen joulukalenterin selailua, sillä silloin paljastettiin rakkaiden lapsien moninaisia nimiä.  myös uuden perinteen

Loppuun vielä kliseinen kysymys: kuinka monelta löytyy joulukalenteri (kissalta tai kaksijalkaiselta)? Meillä ei vielä ole yhtään :(