Sivut

lauantai 24. toukokuuta 2014

Pidätkö lemmikkiäsi vapaana?

Vapaana vai valjaissa?

Eilen Ilta-Sanomat nosti esille rikosylikomisario Markku Tuomisen kirjoittaman kolumnin, jossa hän muistutti, että eläinten omistajilla on velvollisuus pitää lemmikkinsä kiinni, varsinkin lintujen pesimisaikana. Uutisessa ei ollut juurikaan mitään uutta, ja aluksi mietin, miksi tällaisista asioista pitää edes uutisoida. Kommentteja lukiessa tajusin kuitenkin nopeasti miksi: varsin monet lemmikinomistajat tuntuivat olevan varsin tietämättömiä tai täysin välinpitämättömiä sen suhteen, mitä tulee naapureiden saatika lemmikkien huomioon ottamiseen. Tässä muutama esimerkki:

Maalaiskissa:  ""Hän muistuttaa, että kotipiirin ulkopuolella oleva kissa katsotaan heitteille jätetyksi."  Taitaa olla kaupunkilaispoliisi.... Taajama-alueen ulkopuolella tuo kommentti ei päde!"

Houhou: "No kuule sinä poliisi herra, haja asutus alueella kissoja saa aivan vapaasti pitää ulkona. Miksi lemmikki pitäisi lukita helle päivänä sisälle. Minun kissat osaavat aivan mainiosti olla ulkona eivätkä poistu kauas piha piiristä, ja kyseisiä kissoja voi kutsua nimellä ja nehän tulee. Kaupungissa ei tietenkään kannata pitää vapaana, sehän on vaan idioottimaista käytöstä. Kyllä taas tämä uutinen sai vereni kiehumaan. Heitteelle jättö jos pitää vapaana. No Huhhuh!!"
(Oma kommenttini: yleensä sisällä on viileämpää kuin siellä ulkona helteessä! Sitä paitsi tarhat on keksitty.)

Koirrra: Koirat ja kissat kuuluu luontoon siinä missä mikä tahansa muu eläin. Itse en pidä koiraa kiinni ulkona koska se osaa seurata nätisti ilman hihnaakin. Se on tietysti eri juttu sitten huonosti koulutetuilta koirilta

Teboiltoimii: "Kissa on peto joka pyydystää hiiriä, rottia, jne. pitää luonnon tasapainoa yllä. Ja kissa on yö eläin"

Huithapeli:  "Jos kissaa ei saa pitää vapaana taajaman ulkopuolella alueella, jossa lähin naapuri on kilometrin päässä, niin jo on typerä sääntö. Leikatulla kissalla on oma pieni reviirinsä, ja sitä pidemmäksi se harvoin menee. -- Mikä on ongelma? Totta kai kissan omistaja ottaa tietoisen riskin, että kisu voi jäädä auton alle tai muuta vastaavaa ja kuolla hitaasti ja kituliaasti. Samalla logiikalla kissa voi myös joutua pedon raatelemaksi ja kuolla hitaasti ja kituliaasti. Jälkimmäinen on luonnollinen ilmiö. Kissa on vain eläin, vai tekeekö lemmikkinä pitäminen jotenkin vähemmän eläimeksi? Herran pieksut! Maalaisjärkeä saa käyttää. Kaupunki ja tiheä asutus asia erikseen.--"

"Jaa kyllä mä vaan voin juosta metsissä..."

Omaan tajuntaani ei mahdu, miksi kukaan pitäisi lemmikkejään vapaana ilman valvontaan. Hyvin koulutettujen koirien lenkkeilyttäminen vapaana on asia erikseen, jos tietää, ettei koira voi häiritä ketään - edes pesiviä lintuja - mutta se, että ihmiset päästävät kissansa vaeltelemaan ilman valvomista menee yli ymmärrykseni. Vaaroja kun riittää ulkona vaikka kuinka paljon, myös maaseudulla, jossa kissa voi joutua esimerkiksi ilveksen tai muun petoeläimen uhriksi ; näin kävi kaikille lapsuudenkotini kissoille. Kaupungissa taas uhkaa autojen lisäksi myös myrkyttämistrendi, jossa koirien lenkkeilyalueille jätetään myrkytettyjä herkkupaloja - myös kissa voi sellaisia syödä.

"... niin paljon kun vaan haluun."

Ulkona vapaan liikkumista kannattavat yrittävät vedota siihen, että kissa on saalistajaluonne tai itsenäinen oman tiensä kulkija. Nämä selitykset eivät kuitenkaan ole missään määrin hyväksyttäviä syitä laskea kissaa ulos ilman varmuutta sen turvallisuudesta. Tekisikö kukaan niin koiran kohdalla? Päästäisi ovesta ulos ja odottaisi, että koira palaa joskus omia aikojaan kotiin? Ei, ei tekisi. Samoin kukaan ei päästäisi vapaaksi lemmikkikania tai hevosta. Kissa on lemmikki siinä missä mikä tahansa muukin kotieläin - KISSA EI SIIS OLE LUONNOVARAINEN ELÄIN. Se on kasvanut ihmisten luona, eikä se täten ole tottunut varomaan mahdollisia vaaroja, joita luonnossa ja kaupungeissa joutuu kohtaamaan.

"Kiipeilykin sujuu. 
Mami tosin suosittelee välttämään oksallisia puita, 
meillä meinas sattuu äksitentti, kun naru jäi kiinni ku hyppäsin alas."

Kotieläimenä oleminen tarkoittaa sitä, että omistaja on vastuussa lemmikkinsä hyvinvoinnista ja sitoutuu ylläpitämään sitä mahdollisimman pitkään. Niin pitäisi sanoa jo oman järjenkin, mutta jos se ei toimi, niin eläinsuojelulaista on vähintäänkin apua oikean toimintatavan valitsemiseen. Tämä kommentti on varsinkin suunnattu sellaisille henkilöille, joiden mielestä lemmikki on vain eläin, joten sen kuoleminen (kituliaastikin) kuuluu vain luonnon normaaliin kiertokulkuun. Sanomattakin on selvää, ettei tällaisellä henkilöllä kuuluisi edes olla lemmikkiä.

"Välillä kannattaa tosin levätä, ni sitten voi taas jatkaa vauhdilla. Ja hei, ei pakoteta kissoja ulos helteillä, muuten pitää levätä koko ajan!"

Jos mielipiteeni ei vielä tullut selväksi, niin sanotaanpa vielä kerran: on siis erittäin vastuuntonta päästää kissansa (lemmikkinsä) ulos ilman valvontaa, varsinkin jos tiedostaa ulkona odottavat vaarat tai jos on pienikin mahdollisuus sille, että kissa harhailee naapurien pihoille tai lintujen pesimäpaikoille. Näin ajattelen esimerkiksi naapuristani, jonka toiminnan takia Devillä on meidän ikkunan takana vieraileva heila. Toki alueemme on melko rauhallista, mutta kuten kaupungeissa aina, niin täälläkin kulkee autoja, jopa rekkoja. Lisäksi talojen "keskellä" on toinen alueen leikkipaikoista, jossa on mm. hiekkalaatikko - mahtaakohan kissan omistaja päästää omaa lastaan sinne leikkimään, kun on kuitenkin melko varmaa, että kissa on joskus käyttänyt hiekkalaatikkoa vessanaan?

"Ooh, rotko! (Ainakin pienen kissan maailmassa.)" 

Useimmat lukijani ovat valinneet sen "oikean" tien, eli kissa kulkee ulkona vain valjaissa tai haistelee raikasta ilmaa ulkotarhassa. He tietävät, että kissa voi elää varsin onnellista elämää silläkin tavalla, aivan samoin kuin koirat. Ne, jotka ovat sattuneet blogiin jotakin muuta kautta, taas näkevät varmasti kuvista, ettei valjaissa ulkoilu mitenkään erityisemmin rajoita kissan vapautta - päinvastoin se luo turvaa. Tosin tiedän myös, että lukijoideni joukossa on henkilöitä, jotka antavat kissansa olla ulkona vapaana ilman valvontaa, mutta toisaalta haluan uskoa, että nämä henkilöt myös ovat varmistaneet ensin, ettei kissoista ole kenellekään häiriötä tai ettei mikään uhkaa niitä seikkailujen aikana - kissan vapaana pitämistä maallahan ei kiellä mikään laki, kunhan edellä mainitut asiat ovat kunnossa.

"Ooh, lintuja! Metsästäisin, mut Mami ei anna. Kuulemma niillä on jossain poikasia.
Onneks voi kattella ja vaania."

Vetoankin teihin: hyvät ihmiset, jos otatte lemmikkejä, niin sitoutukaan myös huolehtimaan niistä, älkääkä jättäkö niitä heitteille - kyllä, kissan vapaana pitäminen voi pahimmillaan olla heittellejättö, jos kissan turvallisuudesta ei voi olla varma. Ja näitähän tietämättömiä riittää - aivan liian harva varmistaa, että kissa oikeasti pysyy omalla tontilla, ei aiheuta haittaa naapureille tai ympäristölle, ei mene autoteille tai ei joudu kohtaamaan esimerkiksi aggressiivisia koiria (jos esimerkiksi isosiskoni aidatulle pihalle menisi kissa, voisivat hänen koiransa tappaa sen "saaliseläimenä"), petoeläimiä tai eläimiä vihaavia ihmisiä - näin vain oletetaan. Liian monen vapaana kulkevan kissan tarina loppuu siihen, että se katoaa tai lopetetaan jonkin seikkailuissa saadun vamman vuoksi. Vastuuntuntoa siis lemmikkien pitämiseen!

"Voisko sen kameran jo laittaa pois...."

Painotan vielä kerran, että totta kai kissaa saa lain mukaan pitää vapaana omalla tontilla tai alueella, jonka omistaa. Mietin kuitenkin, kuinka moni oikeasti kykenee valvomaan, ettei kissa lähde pihapiiristä muualle. Kyllä lapsuudenkotinikin kissat olivat pääasiassa pihapiirissä, mutta esimerkiksi metsästämään lähdettiin vähän pidemmän matkan päähän. Lisäksi alueen villipedot pääsivät tulemaan pihapiiriimme. Tekipä yksi kissa jopa neljän kuukauden pituisen reissun, kunnes lopulta - onneksi - palasi ehjin nahoin kotiin.

Mitäs mieltä te lukijatte olette? Pitäisikö lain sallia kissojen pitäminen vapaan, vai onko nykyinen säädös järkevä?

torstai 22. toukokuuta 2014

Metsäläinen

No niin, vihdoin vuorossa niitä ulkoilukuvia! Tai muutama ainakin, samasta aiheesta on tulossa vielä lisää postauksia tällä viikolla, kun valinanvaraa on vähän liikaa... ;) Kuvat on siis otettu 200 metrin päässä sijaitsevassa kallio-metsikössä, jossa sijaitsee myös kattavat lenkkipolut - tosin useammin siellä on kissan kanssa käyty kuin lenkkeiluvarustein. Ei siis hassumpaa seutua tämä uusi Kattimanian Valtakunta :)

Palataan kuitenkin sen ihka ensimmäisen metsälenkin pariin. 

Ensin vähän pelotti (rusakot on kamalia!), joten metamorfoosi piti ottaa käyttöön. 

Vaara-analyysin aikana iskä suojasi selustaa. 


Analyysin jälkeen uskallettiin mennä yksinkin ja muistettiin, miksi ulkona on kivaa. JEEJEE!

Siellä voi esimerkiksi saalistaa...

.... tai esitellä uskomattomia kiipeilytaitojaan.

Lisäksi Devi suosittelee hiukkakylvyn ottamista ennen kotiinlähtöä 
- tuleehan häädettyä kaikki salamatkustajat!

Translation: Discovering new places.

P.S Ai niin, Kattimaniakin löytyy nyt Instagrammista! Nyt siis linkkailemaan tänne teidän omia blogi-profiileja, niin me kattimanialaiset päästään kuolaaman söpöjä kisuja sitäkin kautta :)

maanantai 19. toukokuuta 2014

Apulainen

**Kännykkäpostaus**

Devi (ulko-ovella): Mau mau mauuuuuuuuuuuuu! Mä haluun uloooooooos!
Kirjoittaja (pöydän ääressä): Jestas kissa! Me mennään ulos kun mä saan luettua nää kaks artikkelia loppuun! Ja mitä hiljasempaa täällä on, sitä nopeemmin mä saan hommat valmiiksi!
Devi: Ei kun nyt! Tai hei, mä voin Mami tulla auttamaan sua! Mitäs me tehään??

Niinpä niin....

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Juhlapäivä

"Ai vuoden vanha? Tarkottaako se sitä, että oon tosi pitkä?"

Happy Birthday to You 
Happy Birthday to You 
Happy Birthday Dear Devi,
Happy Birthday to You!

Niin se aika vain menee: meidän pikkuinen täyttää jo vuoden! Juhlapäivä ei ole sisältänyt ulkoilu, mutta sitäkin enemmän herkuttelua, hellimistä ja leikkimistä uusien lelujen kanssa.

***

Kuva toisen kaksijalkaisen ottama.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Lämmintä on!

Devi: Tänään oli toooosi lämmin päivä, tajusin sen heti aamusta. Sähisijäkin tajus sen aika nopsaan noustuaan ylös. Niinpä me molemmat yritettiin tosi kovasti päästä ulos, ja arvatkaas mitä? Kajsa onnistui siinä, mä en! Iskä laitto sille valjaat, tunki mut Mamin syliin ja lähti menemään. Eikä Mami välittänyt, vaikka juoksin ympäri asuntoa katselemassa niiden menoa ja itkemässä perään. Olisin halunnu mennä etsimään sitä mun kamua. Mutta Mami käski vaan rauhottumaan ja odottamaan. En tykänny, joten raapasin sitä "vahingossa" kostoksi jalkaan. 

"Nii-in, lähtivät ilman mua!"

Tosin ehkei ois pitänyt olla Mamille ihan niin ilkee, sillä muutaman tunnin päästä mä pääsin kuitenkin ulos, vieläpä sellaiselle pitkälle mettäseikkailulle, jota me ollaan alettu tekemään muutaman kerran viikossa kolmisteen (mä, Mami ja Iskä). Tänään oltiin ulkona tunti. Kuvia saatte tosin vasta myöhemmin, kun Mami saa päätettyä, mitkä kuvat se valitsee, kun niitä kuvia on ehtiny jo vähän kertyä (n. 200 kappaletta neljältä reissulta). Mutta nyt mä meen Mamin kanssa nukkumaan, kissamaisia unia kaikille!

"Tää kuva on meittin ekalta lenkiltä. Mami laitto sen johonkin feisbuukkiin, joten mä halusin sen tänne. Ei Mami tosin ollu koko ajan toi härveli kädessä, ainoostaan ihan lopussa, kun multa alko tehot hiipumaan sen verran, että piti välillä vähän lepäillä. Kannettavaks en silti suostunu."

torstai 15. toukokuuta 2014

Ihailija!

"Se oot sä! Mä oon monesti kattellu sun menoa ikkunasta!"

Ikkunaprinsessalla on ihailija! Sinnikäs sellainen, sillä tiistai-iltana komistus jaksoi koputella ikkunaa reilun vartin, ennen kuin luovutti yli-innokkaiden vanhempien saapuessa paikalle (lue: kesti vartin, ennen kuin Mami ja Iskä tajusivat, ettei kolistelija ollut Devi). Onneksi Mami ehti kuitenkin napata muutaman (epämääräisen) kuvan ennen ihailijan pakoa - ehkä ne helpottavat ikkunan takana itkevän prinsessan ikävää...

"Hei älä mee vielä, mä keksin kyllä keinon päästä ulos!"

Translation: Love in the Air?

(Jos kyseessä ei olekaan prinssi, kuten olen kissan koosta kuvitellut, niin ainakin joku haluaisi kovasti olla Devin kaveri.)

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Hopottamassa: Apetit-kasvisgratiinit


Taas on vuorossa kokemuksia Hopottajien kautta saadusta tuotteesta, sillä huhtikuussa pääsin mukaan testaamaan Apetit-valmistajan uunivalmiita gratiineja. Gratiineja on neljää eri makua – punajuuri, kukkakaali-parsakaali, bataatti-juures ja kasvis , mutta itse kokeilin vain bataatti-juuresta ja kasvista, koska muita ei kaupasta löytynyt (eikä kampanjassa tulleella lahjakortilla tarvinnut ostaa kuin kaksi makua). Hintaa yhdellä pussilla on siis kaupasta riippuen 3,50-4€. Kampanjaan sisältyi myös reseptikilpailu, joten pyrin ideoimaan myös erilaisia kokonaisuuksia ja käyttötapoja. Ja huom! Vaikka tuote on saatu ilmaiseksi, niin tälläkään kertaa ei kyseessä ole maksettu mainos, vaan rehellinen arvio uudesta tuotteesta.

Testi 1. Kasvisgratiini


Ainekset: Porkkana ja keltainen porkkana, kukkakaali, vesi, vähälaktoosinen kuohukerma, parsakaali, kesäkurpitsa, sulatejuusto (juusto, vesi, maitorasva), aromit (mm. sinihomejuusto), riisitärkkelys, suola, sokeri, mausteet (muskottipähkinä, mustapippuri). Kasviksia 63 %. Suolapitoisuus 0,9 %. Katso tarkka ravintosisältö täältä
Kuva valmistajan sivuilta.

Päivällisen tekeminen on venynyt, joten vatsa kurnii jo pakastimen ovea avatessa. Jääkaapissa olisi kalkkunanakkeja, joten mietin, voisiko gratiinin tehdä jotenkin nopeammin. Ilokseni huomaan pussissa ohjeet mikrossa lämmittämiseen. Sillä siis mennään, pikaruualla. Valitettavasti se näkyy myös lopputuloksessa: tuoksu on halpa ja kaikkea muuta kuin ruokahalua herättävä, maku liian juustoinen - juuri sellaista huonotasoista gratiinia, jota koulussa tarjottiin kasvisyöjille. Kumpaakaan aterioivista ei houkuttaisi syödä lautastaan tyhjäksi.


Loppuajatus: "Mennäänkö ostamaan jätski?" Ruoka ei siis miellyttänyt, kun kylläiselläkin vatsalla tekee mieli makeaa. Tiedän heti, etten aio valmistaa gratiinia uudestaan, en edes uunissa tehtynä, sillä en usko senkään poistavan teollista makua. Jottei tuote kuitenkaan menisi hukkaan, päätän testata sen toimivuutta kasvispyöryköiden tai kasviskeiton "täytteenä".



Testi 2. Bataatti-juures-gratiini

Ainekset: Juurekset 63 % (bataatti 22 %, keltainen porkkana, palsternakka), vähälaktoosinen kuohukerma, vesi, sulatejuusto (juusto, vesi, maitorasva), riisitärkkelys, suola, sokeri, muskottipähkinä, mustapippuri, valkosipuli. Suolapitoisuus 0,9 %. Katso tarkka ravintosisältö täältä.
Kuva valmistajan sivulta.

Karkkia?

On (opiskelusta huolimatta) verkkainen sunnuntai, joten ruuanlaitollekin löytyy enemmän aikaa. Päätän testata toisen pussin sisältöä, seuraksi teen paneroituja sweet-chili-tofupihvejä, sillä ne valmistuvat gratiinin tavoin kätevästi uunissa. Parinkymmenen minuutin jälkeen asuntoon leviää veden kielelle nostattava bataatin tuoksu; en malttaisi odottaa ruuan kypsymistä (pussissa ajaksi on annettu 35-40 minuuttia). Lautasella ruoka tuoksuu vieläkin houkuttelevammalle, joten hyökkään annoksen kimppuun heti, kun saan kameran pois käsistäni. En joudu pettymään: gratiini todellakin on taivaallisen hyvää! Toinen kaksijalkainenkin tykkää, vaikka joudummekin ensin kiistelemään siitä, mikä lautasella on bataattia ja mikä keltaista porkkanaa. Kokki voittaa tietenkin kiistan ;)

Maku se on joka ratkaisee, ei ulkonäkö.

Loppuajatus: *ähkypuhkuääh* LISÄÄLISÄÄLISÄÄ! Tätä todellakin tehdään uudelleen ja ostetaan lisää. Helppoa, laadukasta ja herkullista, eikä hintakaan ole älyttömän paha. Todennäköisesti en osaisi tehdä itse parempaa.


Testi 3. Kasvisgratiinista pyöryköiksi

Leirykät

Kolmannen testauksen vuoro. Toinen kaksijalkainen haluaa valmistaa valkosipuli-kermaperunoita, joten päätän tehdä seuraksi suunnittelemiani kasvispyöryköitä. Muutan kuitenkin mieltäni sen verran, että laitan pienen osan pakastetusta tuotteesta uunivuokaan ennen kuin sulatan loput mikrossa. Kun seos on sulanut, muussaan sen kevyesti ja sekoitan muna-korppujauheseokseen. Olen kuitenkin arvioinut gratiinin nesteen (sulatejuuston) määrän sen verran pieleen, että joudun lopulta lisäämään taikinaan mausteiden lisäksi myös jauhoja. Lopputulos onkin pikemminkin leirykkä (leipä + pyörykkä  nerokasta, eikö? :D) kuin kasvispulla. Maussa ei kuitenkaan ole mitään vikaa, joten annoksen syö miellellään. Itse gratiinigratiinikin on huomattavasti parempaa uunissa valmistettuna, vaikken vieläkään pidä sen teollisesta sivumausta.

Loppuajatus: sopii myös muuhun kuin gratiiniksi, mutta omasta mielestäni turhan arvokasta pyöryköiden raaka-aineeksi. En ostaisi uudelleen, vaikka gratiininkin maku parani uunissa.

***

Mikäli haluat lukea muistakin gratiineista, niin tietoa löytyy esimerkiksi täältä. Jos puolestaan haluat päästä itse testailemaan, niin Hopottajiin voi liittyä tästä.

torstai 8. toukokuuta 2014

Kysymyshaaste

Tämän haasteen olen saanut jo niiiiin kauan sitten, etten ole edes varma, keneltä tämä on tullut. Olisikohan kyseessä ollut Just Kittying? Kysymyksiin vastasin silloin muinoin heti, mutta kuvien kanssa tuli vähän hidasteltua.

SÄÄNNÖT
♥ Kerro, keneltä sait haasteen
♥ Ensimmäinen kuva on tärkeä kuva tai pieni kollaasi blogistasi
♥ Haaste ne, jotka mainitset haasteessa

Tärkeä kuva numero 1 - Kajsan fanikuva.

YLEISTÄ
Milloin perustit blogisi? Elokuussa 2013. Olin jo haaveillut jonkin aikaa uuden blogin perustamisesta (vanhojakin on ollut), mutta mikään aihe ei tuntunut sellaiselle, jonka parissa olisin varmasti jaksanut alkuinnostuksen jälkeenkin. Varsinkin kissablogin perustamista olin miettinyt, koska olin jo hyvän aikaa seurannut useaa hauskaa kissabloggaria, mutta juttu jäi ajatustasolle, koska en ollut varma saisinko riittävästi materiaalia Kajsasta. Kun sitten päädyimme toisen kaksijalkaisen kanssa "vain" katsomaan lapsuudenkotini naapurissa olevia pentuja, ja rakastuimme auttamattomasti Deviin, oli päätös helppo :)
Mistä blogin nimi tulee? Sanaleikistä, joka viittaa hulluun kissakuumeeseen. Nimi tuntui omalta myös siksi, että ruotsiksi "kissakuume" olisi kattmani.
Mikä on nimimerkkisi tarina? Nimimerkkini olen joskus aikoja sitten keksinyt "haltijanimekseni" tarinoihini. Nimimerkki on käytössä myös muualla, esimerkiksi eräällä yksityisellä foorumilla, joten tavallaan siitä on tullut toinen nimeni.

Tärkeä kuva numero 2 - Devin fanikuva. 
Ilman näitä kahta tätä blogia ei olisi.

ARKISTO
Näytä jokin vanhoista bannereistasi. Vanhoja ei ole, kun uuden tekeminen on jäänyt aina suunnitteluvaiheeseen :D
Viimeisin kommentti, joka sai sinut hymyilemään. Kaikki kommentit saavat minut hymyilemään, mutta erityisen paljon taisin ilahtua, kun Piivi kertoi tykkäävänsä samasta sarjasta kuin minä :)
Muutama kuva sinusta eri vuosilta. Apua! No, koska kolme on suosittu lukumäärä, niin laitetaan tänne kuvat lapsuudestani, koulun alusta sekä teini-iältä. Lukion jälkeen ulkonäköni ei ole muuttunut niin paljon, etteikö tämä kuva ajaisi asiaa :)

1. Minä ja isoveljeni + isosiskoni koira. Ikää 4 tai 5 vuotta.
2. Harvinaislaatuinen koulukuva 2. luokalta - ainoa, jossa kahdeksaan vuoteen hymyilen 
(toinen poikkeus on 9. luokalta)
3. Maalla kasvanut 16-vuotias.

Postaus, josta olit erityisen ylpeä? Eiköhän sillä ihka ensimmäinen postaus ole suurin ylpeydenaiheeni, siitä kun kaikki lähti liikkeelle - ja sainpahan vielä kannustavia kommenttejakin!
Postaus, joka oli kuukauden suosituin? Tilastojen perusteella Devin pukukävely.
Postaus, minkä haluat kaikkien näkevän? Koska en ole ehtinyt vielä kirjoitella minkäänlaisia tärkeitä saarnoja, niin varmaankin haluaisin kaikkien näkevän juuri tuon ensimmäisen postauksen.


SEKALAISIA
Oletko tehnyt teemaviikkoa? Tavallaan, kun jouluna postasin kalenteriluukuissa kissojen lempinimiä. Monia muita teemaviikkoja on myös ollut suunnitteilla, katsotaan toteutuvatko ne joskus ;)
Onko sinulla yhteistyökumppaneita? Ei.
Oletko ikinä ollut blogitapahtumassa? En ole, vaikka joskus haluaisinkin osallistua.


TILASTOT
Kävijämääräsi tällä hetkellä? Öh, ei aavistustakaan, koska tilastoistani näkyy vain sivujen katselut. Käsitykseni mukaan blogilla on kuitenkin reilu 30 lukijaa.
Sivun katseluja tällä hetkellä? 18 716

LUKULUETTELO
Blogi, jonka postauksia odotat eniten? Kaikkien niiden, joiden blogeja seuraan :) Riippuu tosin vähän mielialastanikin, sillä välillä odotan kuin kuuta nousevaa hauskojen tyyppien toilauksia, toisinaan taas mieleni tekee lukea uutta tietoa kissoista.
Blogi, joka on luettelon ensimmäinen tai viimeinen? Luetteloni on järjestetty viimeisimmän päivityksen mukaan, joten järjestys vaihtelee sen verran usein, etten sitä lähde kertomaan (enkä siis haastamaan ketään).


KUVIA
Näytä kolme tärkeää kuvaa blogistasi. Vain muutaman viikon meillä ollut Devi maailman toiseksi parhaalla nukkumapaikallaanleikkisä Kajsa sekä kissojen ensimmäinen yhteinen pusuhetki.


En siis haastanut ketään (Just Kittying taisi haastaa melkein kaikki kissablogit :D), mutta jokainen joka vielä haluaa tarttua tähän haasteeseen voi sen tästä napata.

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Tsadaa!

Maanantaina Kattimaniassa oli kissa kateissa (tai jos tarkkoja ollaan, niin kissa on aika usein kateissa, ja kuvakin on huhtikuun puolelta). Lukijoista Minna, Mamma N., mama ja Henna arvelivat, että kissa löytyy peiton alta, ja arvaus osuikin aivan oikeaan. Paikka sen sijaan oli vielä hieman hakusessa, sillä kissan tassuksi luultiin reiästä pursuavaa päiväpeiton täytettä!



Mikä olisikaan parempaa kuin päiväpeiton alla littanana nukkuminen? Siellä saa varmasti nukkua rauhassa, kun kukaan ei tule häiritsemään. Onneksi Devi ei vielä sentään mene itse päiväpeiton alle, vaan jää sinne nukkumaan sänkyä pedatessa

tiistai 6. toukokuuta 2014

Laaduntarkastaja

"Mä tarkistan vaan nopeesti noi yhet jutut!"

Kirjoittajan piti tänään tulostaa kandin lopullinen versio ja palauttaa se seminaarin vetäjälle. Ensimmäistä vaihetta ei onneksi joutunut suorittamaan yksin, sillä Kattimanian virallinen tulostinasiantuntija ilmoittautui heti laaduntarkkailuvuoroon. Ei siis tarvinnut huolehtia siitä, tekisikö uusi (käytettynä saaatu) tulostin hyvää jälkeä vai ei, sillä pikkuapuri ehti sekä tuijottaa silmä kovana jokaista uutta sivua että tarkastella tulostimen yleistä kuntoa.

"Ja nopeekin se kyllä on, mut tuliko tohon muutama painauma?"

"Mee vaa meikkailee, mä vahdin tässä ettei kukaan vie sun juttuja."

P.S Kuva-arvoitukseen saatte vastauksen huomenna!

Translation: Text-Proofing cat! 

maanantai 5. toukokuuta 2014

Kuva-arvoitus


Missä on kissa?

Vihje: Kajsaa kuvasta ei ainakaan löydä, ellei omista röngtenkatsetta ja näe sängyn alle.

lauantai 3. toukokuuta 2014

Arkipäivähaaste: rasittavaa!

Huh, onpas ollut kiirettä. Torstaina oli pakko katsoa Supernaturalin 8. kausi loppuun (eli "viimeiset" 7 jaksoa), eilen puolestaan käytiin "Mummolassa" ihan kaksijalkaisten voimien auttelemassa kätensä murtanutta äitiäni.

Nyt kuitenkin kissoihin. 

Päivä 5


K:"ULOOOOOOS! Etkö sä tyhmä tajua, edellisestä kerrasta on jo ainakin tunti!?!"
D: "Niin ja mä en oo päässy moneen päivään!"

Hyvin, hyvin tyypillistä arkeamme. Kajsan mielestä ulos pitäisi päästä pariksi minuutiksi ihan milloin tahansa, Devi taas haluaisi siirtää Kattimanian ulkoilmaan (eli jos mennään ulos tunniksi, niin sen jälkeen sinne halutaan vielä innokkaammin takaisin). Kajsa mouruaa ovella surkeasti, Devi käskee ja repii mattoa. Ihanaa, kissat, ihanaa!

Pistän haasteen viidelle uusimmalle lukijalleni, eli Kissalle Kermakupilla, Lahna-Kissalle, Kristiina Tuomisella, Unessakahlaajalle ja Venla Oliwialle. Toivottavasti ketään teistä ei ole vielä haastettu.

Säännöt ovat siis seuraavat:
- 5 päivää
- 5 kuvaa kyseisten päivien arjesta
- haaste eteenpäin viidelle tyypille