Sivut

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Pahvilaatikkorakkautta


Kissat ja laatikot vain kuuluvat yhteen, sen tietävät kaikki. Meillä tosin on vain yksi 100% laatikkokissa: Piki. Jokainen laatikko kuuluu ensisijaisesti Pantterille ja toissijaisesti Deville, mikäli tyttö joskus haluaa hengailla laatikoissa. Arvon Valtiatar ei moisiin hupsutuksiin alennu. Pikin laatikkorakkaus on saattanut viedä kaksijalkaisetkin mukanaan - katsokaa vaikka: 

"Yhtenä päivänä Iskä teki mulle tällaisen!"

"Ja mami väsäsi luolan seikkailuja varten."

Pahvinen huvipuistokin me ollaan saatu. 

"Pikin uutislähetyksestä, hyvää iltaa!"

Ja lepopaikka sunnuntaiksi, kun tarpeeksi sinnikkäästi vaadin sitä tuulikaapista takaisin eteisen lattialle. 

Sen verran suurta intohimo laatikoita kohtaan on, että Piki on jopa opetellut itse avaamaan ja purkamaan Zooplussan paketit (vinkkinä kavereille: ne ohuet vihreät muovit ja teipit jaa helposti kynsillä rikki). Silloin pääsee myös ensimmäisten joukossa katsastamaan mahdolliset herkut.



Surullisia päiviä ovat ne, joina Iskä päättää viedä laatikot keräykseen tai Mami palauttaa tilaamansa vaatteet. 


Mites teillä, rakastatteko yhtä paljon laatikoita? Onko lemppareita? Joudutteko kokemaan usein suurta väryyttä, kun teille väitetään, että lattialla lojuvat laatikot näyttää sotkuisille?

(Kissojen mielestä nootin antamisen väärtiä on myös se, että nyt kun Mamilla ei ole kuin töitä, ei Mami ole erityisemmin viihtynyt koneen äärellä päivittelemässä blogia vaan toljottanut sen sijaan iltaisin tv-sarjoja.
Ei niin pitäisi tehdä, kun juttua ja kuvia riittäisi moneksi kuukaudeksi!)