Devi: Mami on nyt tälleen "vähän" jälkikäteen kirjottelemassa, ku tää juttu tapahtu jo puoltoista viikkoa sitten. Mutta joka tapauksessa: täällä kävi kissavieras! Ja mä sain kunnian kertoo siitä!
- Hei kuka sä oot? Ollaanko kavereita?
- SHHHRRRRUUU! Mee pois!
Heti kun mä kuulin, et joku maukuu ovella, niin ryntäsin innoissani paikalla katsomaan. Hetken jo ehdin aatella, et mulle oli tuotu kaveri, mut sitten Iskän äiti sano, et se tulikin vaan kylään sen kissan kanssa. Pahinta oli kuitenkin se, että se kissa - Wilma kuulemma - ei tykänny musta yhtään! Sähisi vaan ja irvisteli. Mä sit peräännyin aika nopeesti kattelemaan kauemmas, ku oon tällänen kohtelias kissa. Pidin kuiteskin korvat koko ajan eteenpäin suunnattuna, että se varmasti tietäis mun olevan ihan kiltti.
"Häh? Ei kai tänne oo tulossa toista Rääpälettä?"
Kajsakin kiinnostu siitä tyypistä, muttei kuitenkaan tullut mun tapaan katsomaan ovelle. Tosin heti kun Mami sulki makkarin oven (ettei Wilma pääsis sängyn alle), halus Kajsa tuolta pois. Kyllä toi vanhuskin tajus, ettei tällästä tilaisuutta pidä jättää väliin.
En mä kyl tiiä oliko tossa Wilmassa mitään näkemistä. Se meinaan kulki vaan sähisemässä ja murisemassa, vaikka kuinka yritin osotella sille olevani kiltti. Ees tunnin jälkeen se ei halunnu tehdä muhun tuttavuutta! Se jopa murisi ihmisille, halus olla vaan oman ihmisensä sylissä. Mun Mami kyllä sano, että Wilma vaan pelkäs meitä, ku oltiin niin isoja, eli se ei ollu ollenkaan aggresiivinen, isotteli vain. En mä sit tiiä, onko sillä mitään väliä, kun mun kaveri se ei kuitenkaan halunnu olla. Vähän myös funtsailin, et ehkä se ei ymmärtänytkään mun maatiaiskieltä, ku kuulemma on tollanen rotukissa?
Tuonne sopisi niiiiiin hyvin kaksi pientä kissa....
No en sit tiiä. Mut mun kiipeilypuusta se kyllä tykkäs! Itse asiassa niin paljon, että mua alko vähän ärsyttää. Loppupuolella päätin sitten sähistä ja murista sille takas, ku alko ottaa niin paljon päähän. Mami vähän yllätty, koska mä oon sähissy täällä Mamin ja Iskän luona vaan kaks kertaa aiemmin, pentuna Kajsalle ja sit vuos sitten ulkona sellaselle Mörölle, mitä Mami ei nähny. Mun oli vaan pakko, ettei toi pentu kuvittelis mun olevan ihan nynny! Sitä paitsi se on MUN kiipeilypuu. Kävin tosin nukkumassa Wilman kuljetuskopassa, aattelin et se sit matkalla vois muistella mua hyvällä.
Kuin kaksi marjaa.
Ai te haluutte tietää mitä Kajsa sano? No sekin oli viileän ystävällinen, meni moikkaamaan nätisti, mutta varotti samalla, ettei sille kannata pomotella (ku Wilma alko murista sille). Sit se murisi toisen kerran vähän myöhemmin, ku Wilma meinas tulla sähisten katsomaan sitä uudestaan. Se oli kyllä aika ymmärretävää - kyllä Kajsa sanois mullekin, jos käyttäytyisin niin huonosti. Jos Wilma ois menny nätisti, niin Kajsa ois varmaan ollu ihan kiltisti. (Mikä ois ollu aika epistä - siis se, että ne kaks ois alkanu kavereiks.)
Kirjoittaja; Sellainen tapaaminen. Treffien tarkoituksena oli selvittää, miten kissat suhtautuisivat toisiinsa, jos Wilma joskus tulisi meille esimerkiksi hoitoon. Devi käyttäytyi oletettavasti (oli innokas ja ystävällinen), mutta Wilman reaktio oli pienoinen yllätys kaikille. Pikku-neiti tuli kyllä itse pois kopasta ja lähti tutkimaan asuntoa, mutta vieraiden (kissojen tai meidän kaksijalkaisten) kanssa Wilma ei halunnut olla tekemisissä. Ei ollut myöskään kiva huomata, kuinka paljon Devi alkoi stressaamaan toisen vihamielisyyttä :( Voi olla, että mennään vielä jossain vaihessa Devin kanssa katsomaan Wilmaa - omassa kodissa voisi olla helpompi tavata uusia kavereita. Saa nähdä.
Asiasta toiseen: on se Wilma vaan niin kaunis!