Devin matka sydämiimme

23.8 Kattimaniaan siis saapuu uusi perheenjäsen, kunhan kaksijalkaiset ovat ensin tehneet kesälomareissunsa ja pentu nähnyt tarpeeksi viikkoja sanoakseen hyvästit äidilleen ja kahdelle sisarukselleen (sekä toisen pentueen tovereille). Kajsan mielipidettä 18.5.2013 syntynyt maatiaiskissatyttösen saapumisesta ei vielä tiedetä, sillä neiti ei ole ollut kovinkaan kiinnostunut aiheesta. Toivomme kuitenkin, että Devistä olisi Kajsalle seuraa, eikä meidän kaksijalkaisten ei tarvitsisi täten jatkuvasti antaa kylvymätöntä huomiota arvon valtiattarelle. Sopuisaa yhteiseloa lupailee Kajsan nuorekas käytös, aiempi kokemus yhteiselosta kissojen (ja koirien) kanssa sekä vahva hoivavietti (Kajsa on ollut tiineenä vuoden vanhana, mutta sikiöt poistettiin heti kun tiineys huomattiin - kissa oli karannut yhdeksi yöksi omille teilleen ennen leikkaamista ja ilmeisesti löytänyt mukavan kevätheilan). Toisaalta taas Kajsa osaa olla halutessaan hyvinkin ärtyisä, joten jännityksellä odotetaan, millaisia valtataisteluja Kattimaniassa tullaan näkemään...

Mikä ihmeen Devi? Anna mun olla rauhassa, ei kiinnosta.

Alunperin olimme ajatelleen hankkia aikuisen kissan Turussa toimivasta eläinsuojeluyhdistyksestä, mutta sopivaa yksilöä ei millään tuntunut löytyvän. Halusimme leikkisän ja seurallisen sylikissan (koska meidän neitihän ei syliin tule), mutta tarjolla oli vain ujoja aikuisia tai sisaruksen kanssa kotia etsiviä nuorukaisia. Olimme jo ehtineet hylätä ajatuksen toisesta kissasta, kun menimme vierailemaan äitini luona. Myös siskoni oli kyläilemässä ja kertoi saavuttumme, miten oli käynyt kahden nuorimman lapsensa kanssa katsomassa läheiselle maatilalla olevia pentuja. Ilmoitin kyllä heti, ettemme voisi lähteä niitä katsomaan, koska kaksi kissahullua + iso kasa ihania pentuja = uusi perheenjäsen, mutta kun siskoni kaivoi kameransa esiin ja näytti minulle kuvia suloisista pennuista kissoista, olin minunkin totta kai pakko päästä silittelemään niitä...

Devin eno, joka myös hoitaa pentuja (leikattu).

Ja kuinkas siinä kävikään? Heti kun näimme suloiset, 3-4 viikon ikäiset pennut, tiesimme haluavamme yhden niistä kotiimme. Päähämme ei mahtunut mitään muuta kuin ajatus suloisesta karvapallosta omassa kodissamme. Meille oli myös aivan selvää, minkä pennun tahtoisimme, sillä kun tuo miespuolinen kaksijalkainen otti Devin syliinsä, pentu rauhoittui ja jäi tuijottelemaan silittelijäänsä suoraan silmiin. Miten tuollaista näkymää olisi voinut vastustaa? Jännityksellä sitten odotimme seuraavan viikon vastausta kissojen omistajalta siitä, olisiko pentuja vielä vapaana (omistaja ei asu maatilalla). Viikko ei ole koskaan tuntunut niin pitkälle ajalle! Etsin toki netistä lähiseudulla olevia pentueita, mutta yksikään pikkutassu ei vaikuttanut yhtä sopivalta kuin Devi, pääasiassa siksi, että luovutusikä olisi ollut jo elokuun alussa, mutta myös "se jokin" puuttui.

"Musta tulee teidän kissa!"

Lopulta sähköpostiin ilmestyi vastaus, jossa omistaja (johon tutustuin ollessani 3-vuotias) ilmoitti antavansa erittäin mielellään meille juuri sen pennun minkä haluamme. Hän tiesi kissan saavan hyvän kodin, sillä lapsuudenkodissani eläneet kissat hankittiin samasta paikasta. Ajatus luotettavasta valtakunnasta taisi vahvistua entisestään, kun viime viikolla tekemällämme vierailulla omistaja näki myös asuinkumppanini suuren rakkauden noita ihania karvapalloja kohtaan :) Luonteeltaan Devi vaikuttaa oikein ihanalta ja leikkisältä tytöltä, ja toivommekin, ettei hindujen illuusion jumalan mukaan nimensä saanut pentu osoittaudu täysin esikuvansa kaltaiseksi. Alussa Devi ei nimittäin ollut pentueen rohkein, mutta ainakin viime näkemän perusteella siitä on tullut suuri seikkailija, joka onneksi myös tykkää seurustella ihmisten kanssa.

Meidän ei pitänyt ottaa kissaa, joka muistuttaa ulkomuodoltaan Kajsaa...

Ihastuimme myös Devin siskoihin, sosiaaliseen seikkailija numero kakkoseen sekä sairaaseen, mutta taistelutahtoiseen ja äänekkääseen rääpäleeseen. Valitettavaa vain, että siinä vaiheessa, kun rakastunut kirjoittaja alkoi miettiä, miten kivaa olisi, jos vaikkapa seikkalutoverit saisivat pysyä yhdessä, ryhtyi toinen kaksijalkainen perheenjäsen järjenääneksi ja ilmoitti tiukasti, että kaksi kissaa saa riittää (sairaan pennun kohdalla oma älykin riitti sanomaan, ettei meillä ole rahaa huolehtia siitä). Tästä siis ruotsinkielistä vastinettaan muistuttava blogin nimi Kattimania :)

Seikkailija numero 2!

Uskomaton selviytyjä.