Kajsa on nyt viety hoitopaikkaan, miespuolinen kaksijalkainen on sanonut heipat ja kirjoittaja jättänyt haikeat hyvästit kaunokaiselle. Hoitopaikassa tietenkin ensin mökötettiin, mutta lopulta erottiin leppoisissa ja leikkisissä tunnelmissa, vaikka sängyn alta ei liikuttu mihinkään. Ikävä tulee, mutta ehkä kestämme viisi kisssatonta päivää (huomatkaa, ettei Kajsa ole Kattimanian ainoa draamailija).
"Kaikkea sitä kissa joutuukin sietämään..."
Näissä tunnelmissa siis toivotimme Kajsalle jo kotona mukavaa lomailua "mummin" luona ja kehotimme nauttimaan viimeisistä yksinäisistä päivistä. Hiljaa mielessämme toivoimme myös, ettei neiti ole ihan täysi pallo palatessaan takaisin, sillä mummilla on tapana ruokkia kissaa hitusen liikaa. Miten Kajsa sitten nimittäin voisi taistella Kattimanian valtiattaren paikasta ja pitää jöötä perheeseen saapuvalle pikku riiviölle?
(Ai niin, taisi kirjoittaja myös kiusata Kajsaa sanomalla, ettemme enää huoli kissaa takaisin, muttei kerrota siitä kenellekään, kun arvon valtiatarkaan ei välittänyt puheistani.)
Voimia! Jälleennäkeminen on sitten iloa ♥
VastaaPoistaKissattomia päiviä--hrr! Kajsa varmaan osaa viisaana neitinä jättää kirjoittajan leikkipuheet omaan arvoonsa. Tietää, ettei ihmiselosta tulisi mitään ilman jämerän lempeitä johtokäpäliä ;)
VastaaPoista