Yön yli

Myönnän sen ilman suurempaa kiertelyä: olen säälittävä. Kaipaan täällä nimittäin jo ihania karvapalloja, vaikka olen ollut poissa vasta 12 tuntia - ja vaikka palaan takaisin 24 tunnin päästä. Mutta miten voisin olla ikävöimättä? Ilta tuntuu ihan väärälle, kun Devi ei hepuloi viereisessä huoneessa eikä Kajsa kehrää vieressä :(

Ai missäkö sitä taas mennään? No lapsuudenkodissa jälleen, tällä kertaa hoitamassa tädin velvollisuuksia. Toinen kaksijalkainenkin oli mukana, mutta hän hyppäsi kunnollisen orjan tavoin iltajunaan, jotta arvon Valtiatar ja pikkuinen Prinsessa saisivat ruokaa. Minä jäin, jotta voisin pukea huomenna uuden mekkoni ja mennä tervehtimään ripille pääsevää veljentyttöä. Takaisin ei kuitenkaan tarvitse matkata yksin, sillä aion tuoda kissojen iloksi mukanani kaksi vierailijaa ;)