Keskikesä

Huh, mikä viikonloppu - enkä nyt viittaa rankkaan juhlimiseen vaan kullannuppujemme touhuihin. Perjantaina pakkasimme siis kissat autoon meidän ja kahden muun kaksijalkaisen seuraksi. Kumpikaan ei olisi halunnut lähteä, joten ei kestänyt kauaankaan, ennnen kuin autossa vallitsi täysi kaaos. Viisi minuuttia lähdön jälkeen Kajsa nimittäin kakkasi alustalleen (sängynalustyynylle); kymmenen minuutin kohdalla pissattiin. Kakka oli helppo korjata pois, mutta pissaamisen jälkeen oli pakko pysähtyä heittämään alusta pois. Näin perinpohjaisen mielenosoituksen jälkeen Kajsa onneksi nukahti pyyhkeen päälle, eikä aiheuttanut enää ongelmia. Jalkotilassa matkustava Devi sen sijaan harjoitti kostoiskuja koko loppumatkan ajan iskemällä aika-ajoin kyntensä sääreeni.

Määränpäässä alku ei ollut yhtään lupaavampi. Kun me muut purimme tavaroita autosta, talutti äitini Deviä ympäri pihaa. Homma sujui varsin hyvin siihen asti, kunnes äitini yritti nostaa kissan syliin ja tuoda sen sisälle - siinä vaiheessa Devi joutui jostain täysin käsittämättömästä syystä paniikkiin. Jokainen varmaan arvaa, miten siinä kävi: kun saavuin sattumalta (onneksi!) paikalle, yritti kissa rimpuilla pois valjaista samalla kun äiti yritti kiskoa sitä sisälle; kun hihna alkoi kuristaa, rimpuili kissa vielä enemmän. Itse pystyin tilanteessa ajattelemaan vain kahta asiaa: sitä, että kohta kissaan sattuu tai se karkaa. En siis empinyt hetkeäkään tarttuessa kissaan, mikä osoittautui onnekkaaksi ratkaisuksi - kymmenen sekunntia myöhemmin kissa oli kiskonut itsensä irti valjaista. Sain pakotettua kissan maahan ja rauhoitettua, mutta lopputulos oli silti tämä:

Kaverini poikaystävä kysyi ennen lähtöä 

mihin ihmeeseen luulen tarvitsevani laastereita. 

En usko, että kysyy enää uudestaan :) 

Kuvassa vain puolet naarmuista, vieläpä jo hieman parantuneina.

Onneksi draamailu loppui siihen. Kajsa meni vanhasta muistista lempparipaikalleen sängylle, Devi puolestaan vauhkoili ympäri asuntoa tutkimassa uutta seikkailupuistoaan. Tosin molemmat vähän jännittivät suurta ihmismäärää (kuusi henkeä, kolmas kaverini liittyi seuraan myöhemmin), mutta iltaan mennessä molemmat olivat onneksi tottuneet siihenkin. Loppuaika menikin nukkuessa, leikkiessä ja huomiota kerjätessä. Ulos lähdettiin uudestaan vasta ennen lähtöä, tarkoituksena varmistaa, ettei paluumatkalla tarvitsisi pissailla tai kakkailla. Me kaksijalkaiset puolestamme leikkasimme ruohoa, söimme hyvin, saunoimme, pelasimme lautapelejä (ja mölkkyä, kunnes sade alkoi), kävimme katsomassa kokkoa ja valvoimme aivan liian pitkään. Kissatarhaa ei siis tullut tälläkään kertaa rakennettua, kiitos sateen ja ajanpuutteen, mutta ehkä vielä tänä kesänä...

Menossa mukana, sijainnista riippumatta. Kuvan otti ystäväni.

Vieraista kannattaa ottaa kaikki ilo irti.

Hurjan seikkailun jälkeen oli kiva palata kotiin nukkumaan. Kajsa tosin kaipasi omaa sängynalustyynyään, mutta tyytyi lopulta valtaistuimeen. Saa nähdä, kauanko tätä rauhaa kestää...

Miten teidän juhannus sujui?