Sivut

maanantai 7. lokakuuta 2013

Tervehdys ja tarina yöllisistä kauhunhetkistä.

Mamilla on ollut kauhea kiire, eikä sitä ole näkynyt kotona ollenkaan niin paljon kuin haluaisin! Viime viikolla se oli esimerkiksi yhtenä päivänä yliopiskelemassa 10 tuntia ja lyhyempinä päivinä se luki kotona vaan niitä outoja papereitaan. Mä olen ratkaissut ongelman omalta kohdaltani olemalla todella hellyydenkipeä ja pakottamalla Mamin kanniskelemaan mua sylissään joka paikkaan, mutta blogin suhteen ei ole tullut ideoita. Huomenna Mami kuitenkin kuulemma julkaisee kuvia siitä, miten Sähisijän suhtautuminen muhun on muuttunut tässä viimeisen kuukauden aikana!

"Vaikka tää kuva onkin ulkoonta, niin näytin samalle viime yönä."

Ei mun pitäny tosin tulla kertomaan tosta vaan siitä, miten Mami alkoi viime yönä yhtäkkiä kiljua kesken mun seikkailu-unien. Olin ihan hätäntynyt, kun en tiennyt mitä tapahtui, varsinkin siinä vaiheessa kun Mami alkoi uikuttaa ihan kuin siihen olisi sattunut tosi paljon. Lopulta Mami tuli kuitenkin keittiöön ja kiivettyäni sen syliin hakemaan turvaa ja lohtua sain kuulla, että kaiken takana oli Sähisijä. Mami oli kuulemma suoristanut unissaan jalkojaan ja hieman hipaissut Kajsaa, joka ilmeisesti oli syvässä unessa ja pelästyi niin paljon, että iski kyntensä Mamin varpaaseen (normaalisti Kajsa vaan siirtyy, kun Mami sitä unissaan potkii). Kun Mami vielä siihen päälle alkoi kiljua herättyään kipuun, upotti Kajsa hätääntyneenä sen kyntensä vielä syvemmällä Mamin varpaaseen ja yritti paeta paikalta, kynsi edelleen kiinni Mamissa.

"Mä tiedän, et olin vähän tyhmä, mut kato kuinkä söpö oon! Saanko pliis ruokaa?"

Lopulta toinen kaksijalkainen onneksi heräsi sen verran, että tajusin ottaa Sähisijästä kiinni, jolloin se hellitti otettaan ja kynsi saatiin irti. Se kynsi kuitenkin ilmeisesti osui lihakseen/hermoon asti, joten se sattui todella paljon irtoamisenkin jälkeen. Voitte varmaan kuvitella, ettei Mami kauheasti tykkää nyt Kajsasta, vaikka Kajsa yrittikin pyytää siltä moneen otteeseen anteeksi? Vaikka musta on kiva olla Mamin suosikki nyt, niin kyllä mä vähän säälin Sähisijää, kun välillä se kiehnäsi peloissaan toista kaksijalkaista ja välillä taas istui jalkaansa jäällä hoitavan Mamin eteen ja sanoi todella surkealla äänellä miau (=anteeksi). Mami toki sanoi, että ymmärtää miksi Kajsa niin teki, mutta Mami ei jaksanut lohduttaa sitä kovinkaan paljoa. Sen takia mä yritin parantaa Mamin mielialaa - sen jälkeen kun se palasi nukkumaan - riehumalla sängyssä ja leikkimällä sen varpailla, sillain varovasti. Mami ei tosin ilahtunut vaan suuttui mullekin, enkä ollenkaan tajua miksi. Ehkä se vaan oli väsynyt? Aamulla se ainakin oli kärttysä, koska ei saanut kunnolla nukuttua.

Onko teillä muilla ollut yhtä hurja viikon aloitus?

4 kommenttia:

  1. Aika hurjaa! Ei meillä tolleen ole käynyt koskaan! Mutta ei se Kajsa sitä tahalleen, ei sille pidä vihainen olla. Ne tarvii molemmat paljon lohdutusta, sekä Mami että Kajsa! *purrrrR, purrrrrr*

    Mutta varpailla ei kyllä pitäisi leikkiä! Ihmiset ei tykkää, Devi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos oon ihan rehellinen, niin Kajsa ei saanu kauheesti lohtua Mamilta, koska toisella kädellä se piti mua sylissä, toisella jääpaloja jalallansa... Kivempi aatella, että oon Mamin suosikki! Mutta toinen kaksijalkainen lohdutti. Höh, miksei tykkää? Se selittääkin, miksi Mami suuttuu niin usein... Tylsää!

      Poista
  2. Mitäs säikyttelit?! Oma vika. Eikö? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä kuulette harvoin kissalta: ei kyl ollut. Mä oon rohkee kissa, eikä mun pitäs nyt jostain hipasusta säikähtää! Puhumattakaan alamaisen kurittamisesta ilman syytä. Siksi pyytelin kamalasti anteeksi, onneksi se hyväksyttiin- -Kajsa-

      Poista

Kaikki maukaisut ja kommentit - niin pienet kuin suuret - ovat erittäin tervetulleita!