Mietteitä kolmannen kissan ottamisesta

Enpä ehtinyt eilen viimeistelemään tätä julkaisua, vaikka niin toivoin.

Lukijan pyynnöstä vastailen tässä postauksessa esitettyihin kysymyksiin. :)

1. Kuinka muut kissat suhtautuvat uuteen tulokkaaseen?

Devi suhtautui Pikiin aivan kuten oletimmekin - innokkaana tutustumaan uuteen kaveriin. *

Kun Piki ei ollut yhtä innostunut ryhtymään pikkukissan bestikseksi vaan sähisi ja murisi vielä useammankin päivän jälkeen, alkoi Devi kuitenkin osoittamaan stressaantumisen merkkejä; neiti ei ole kovin hyvä käsittelemään vihamielistä suhtautumista. Onneksi Piki ymmärsi alle viikossa, ettei Deviä tarvitse pelätä ja alkoi tehdä tuttavuutta uuteen kaveriinsa - siitä ei sitten mennyt kauaakaan, kun meillä nähtiin jo ensimmäiset hipparallit. Sydänystäviä noista kahdesta ei kuitenkaan varmaan koskaan tule, sillä Piki ei ole mikään hempeilijä eikä Devi hae läheisyyttä muilta kissoilta, mutta ainakin kissat leikkivät ja seurustelevat keskenään.

*Uskaltaisin kuitenkin väittää, että tässä suhteessa Deviä ei kannata ajatella tyypillisenä kissana - oman kokemukseni mukaan edes sosiaaliset kissat eivät ole yleensä valmiita tuosta noin vain kaveeraamaan minkä tahansa nelijalkaisen otuksen kanssa. Mutta Devi onkin Devi, sellainen 100% rakkauspakkaus <3

Mitä taas tulee Kajsaan, niin Arvon Valtiatarhan ei edes alkuun tajunnut, että kotiin on tullut uusi kissa. Kun Pikin läsnäolo lopulta iski hitaan vanhuksen tajuntaan, ilmoitti Kajsa olevansa paikan pomo ja jätti Pikin omiin oloihinsa. Yhteiselo sujui kohteliaan etäisissä merkeissä useamman kuukauden, kunnes Piki sai päähänsä, että Kajsastakin voisi saada leikkikaverin. Niinpä Pantteri alkoi ajaa Kajsaa takaa, läpsiä tätä ohi kulkiessa tassuilla sekä vaania Valtiattaren jokaista liikettä. Käytöstä on vain vahvistanut Kajsan tapa sähähtää vähän ja juosta sitten karkuun. Jossain vaiheessa Kajsa alkoi olla niin stressaantunut ja peloissaan (ei esimerkiksi muka uskaltanut mennä vessaan vaan kakkasi makuuhuoneeseen), että jouduimme oikeasti miettimään, pitäisikö Pikille etsiä uusi koti. Onneksi kevätaurinko on tuonut marttyyriin sen verran energiaa ja matriarkkaattista asennetta, että pakoon juoksemisen sijaan Kajsa on alkanut antamaan Pikille nenille. Ei Piki tietenkään ole lopettanut kontaktin ottamista Kajsaan, mutta asenne on muuttunut huomattavasti kunnioittavammaksi - esimerkiksi eilen Piki ryömi sohvan alitse patterille suunnatessaan, kun ei (muka) uskaltanut kulkea keskellä olohuonetta makaavan Kajsan ohi. 

Devin tullessahan tilanne oli ihan toinen: Kajsa kulki seiniä pitkin, murisi ja sähisi, piiloutui kaappien alle ja yritti pitää Devin kaukana itsestään. Ilmeisesti taustalla oli pelko vihaisen emon läsnäolosta. Kavereita Devi ja Kajsa eivät ole vieläkään, mutta Kajsa on oppinut sietämään Deviä ja Devi varomaan Kajsaa. Tosin nyt Pikin tulon jälkeen Kajsa on selvästi ollut suopeampi Prinsessaa kohtaan, käynyt aina välillä nuuskuttelemassa ja jopa nukunnut sängyssä pikkuisen lähellä - ehkäpä rasittavan Pantterin läsnäolo on saanut Kajsan tajuamaan Devin hyvät puolet. 

2. Onko meillä aikaa?

Suurin syy kolmannen kissan hankkimiselle oli toive saada levottomalle Deville kaveri ja sitä kautta voida aina toisinaan luistaa kissojen kanssa vietetystä ajasta, ainakin kiireisinä päivinä. Emme kuitenkaan olleet ottaneet huomioon yhtä pientä seikkaa: mitä jos uusi kissa vaatisi Deviäkin enemmän huomiota? Pikin hankkiminen nimittöin rauhoitti kyllä Deviä - neidin ainoa pahe on aina silloin tällöin vaatia kovaäänisesti ulospääsyä - ja vähensi tarvetta saada viettää aikaa meidän kaksijalkaisten kanssa, mutta Piki sen sijaan... 

En tiedä mistä poika kaiken energiansa hankkii, mutta katti on aivan mahdoton! Liiankin usein tuntuu, että tekeepä Pikin kanssa mitä tahansa, riittää energiaa silti pahantekoon ja huomion hakemiseen. Piki esimerkiksi osallistuu aktiivisesti kaikkiin päivittäisiin askareisiin - purkaa kauppakasseja, vaihtaa lakanoita, vahtii ruuanlaitto ja siivoamista, etsii kadonneita tavaroita, on meikkaustuomarina, valitsee vaatteita, piilottelee näytön takana kaksijalkaisen ollessa koneella... -, minkä lisäksi Pantteri saa vaihtelevasti ulkoilla, leikkiä, tapella, temppuilla ja hankkia ruokansa aktivointilelusta. Itsenäistä tekemistäkin on tarjolla, esimerkiksi kiipeilypuun, pahvilaatikoiden, lelujen ja Devin muodossa, mutta silti energiaa jää esimerkiksi muovin pureskelemiseen, kaapinovien rämpyttämiseen, tuulikaapin oven availuun, tavaroiden pudotteluun sekä laumanjäsenten (kissojen ja kaksijalkaisten) kiusaamiseen. Pikin kanssa pitäisi siis olla jatkuvasti tekemässä jotakin. Onneksi Pantteri sentään pyhittää pari tuntia päivästä levolle.

Mutta mikäli Devi on äärisosiaalinen tapaus, niin sanoisin Pikin olevan keskivertoa energisempi. Yleisesti ottaen samoja juttuja, joita tekee yhden tai kahden kissan kanssa voi tehdä myös yhtä aikaa myös kolmen seurassa. Esimerkiksi leikittäminen, ulkoilu ja huomion antaminen toimivat kaikki ryhmässäkin, vaikka jokainen kissa tietenkin tarvitsee myös yksilöityjä ajanviettotuokioita.  

3. Onko meillä rahaa?

Raha ei oikeastaan ole enää iso kynnyskysymys, kun toinen kaksijalkainen on siirtynyt siviilipalveluksen päivärahoista oikean palkkatyön pariin ja itse puolestani olen alkanut työskentelemään opintojen ohella. Ei raha siltikään olisi tullut ongelmaksi, sillä - yllättävää kyllä - meillä kolmas kissa ei ole juurikaan lisännyt menojen määrää. Olemme esimerkiksi voineet siirtyä ruuassa suurempien erien ja pakkauskokojen ostamiseen, jolloin ruokien kilohinnat ovat huomattavasti edullisempia. Pellettejäkin pystyy nykyään ostamaan isossa säkissä, kun niiden menekki on entistä suurempaa - niihin rahaa menee jopa vähemmän kuin ennen. Yhteensä kustannukset ovat nousseet ehkä 10-20 eurolla kuukaudessa. 

Eläinsuojelun kautta tulleena kissana Pikiä ei edes tarvinnut siruttaa tai leikata, eikä katille ole tarvinnut hankkia mitään muita uusia tarvikkeita kuin valjaat (Vänttinen, 15€; tilasin juuri viikonloppuna) ja pari tennispalloa. Tai no, jos tarkemmin miettii, niin onhan Pikin takia pitänyt myös ostaa uusia ruokakippoja, vaihtaa kaappien kahvat ja hankkia lapsilukkoja oviin... Eläinlääkäriin ja matolääkkeisiin menee tietenkin hieman enemmän rahaa, mutta ne ovat onneksi kiinteitä menoja, johon on helppo varautua. 

***

On myös hyvä huomioida, että uusi kissa muuttaa myös ihmisten elämää ja arkea. Vaikka kuinka tiedostaisi, että jokainen kissa on oma persoonansa, niin silti voi tulla yllätyksenä, millaisia persoonia löytyy - etenkin jos hankkii aikuisen kissan, jonka persoonan muodostumiseen ei voi juurikaan vaikuttaa. Meillä ainakin on mennyt moni asia uusiksi tuon muovia syövän, ovia availevan, telkkaria sylissä katsovan, joka paikassa kiipeilevän ja tavaroita tiputtelevan riiviön myötä ;) Itse tunsin alkuun myös huonoa omaatuntoa, koska Piki ei ollut yhtä tärkeä kuin Kajsa ja Devi. Tietenkin tiesin, ettei kiintymys muodostuisi hetkessä, mutta minkäs sitä tunteilleen voi. Nyt en vaihtaisi mistään hinnasta pois <3

P.S Kannattaa varautua myös siihen, ettei sängyssä tai sohvalla ole enää tilaa kaksijalkaisille.

Tuliko mieleen lisäkysymyksiä?