Eläinsuojelukeskus Tuulispää vol. 2

Tässä siis kuvia Tuulispään asukkaista. Itse Tuulispäästä voi lukea lisää edellisestä postauksesta täältä. Ihan alkuun sanottakoon, ettei Tuulispäässä eläimiä saa ruokkia tai tarjota niille herkkuja - jokainen asukas tulee siis omaa uteliaisuuttaan tai sosiaalisuuttaan tapaamaan vieraita, jos tulee. Ketään ei pakoteta sosialisoimaan.  

Tämä kaveri on muuttanut alkujaan opiskelijatytön ja tämän koiran luokse soluasuntoon kanana. Yhteiselo sujui hyvin, kunnes Agna alkoi aamuisin kieukumaan - siinä vaiheessa tytön kämpikset ilmoittivat, että linnun olisi aika löytää uusi koti. Sellainen löytyi onneksi Tuulispäästä. Kavereita Agna ei kuitenkaan ole muista kanoista (tai kukoista) saanut, ilmeisesti siksi, että sen "sukupuoli" on hieman epäselvä - ei ole varmaa, onko lintu myöhäinen kukko vai kana, joka on muuttunut kukoksi. Oli miten oli, niin Agna on oikein suloinen tapaus, jolla on erittäin upea sulkapeite :)

Sitten on Osku The Villisika, joka ei oikein tunnu tietävän millainen maine sen lajitovereilla on. Osku on siis erittäin huomionkipeä tapaus, muistuttaa varsin paljon koiraa tässä suhteessa - seuraa perässä ja kerjää rapsutuksia. Iso ja lempeä jätti siis <3 

Paikan toinen röh-eläin on minipossu Sulo. Sulo on vähän ärtsympi tapaus, vaikka sekin tykkää rapsutuksista ja huomiosta.

Osku ja Sulo eivät ole varsinaisesti mitään sydänystäviä (Osku viihtyy kai enemmän hevosten kanssa, sillä ne nuolevat Oskua, jos tämä heittäytyy maahan niiden eteen), mutta ne tulevat toimeen keskenään, kunhan Sulo muistaa kuka on pomo.

Sikojen nukkumapaikka. Seinät ovat Åbo Svenska Teatterin lavastajien maalaamia (muistaakseni). Tuonne on varmasti hyvä rakentaa pesä! Ovi on lähes aina auki, joten siat pääsevät kulkemaan vapaasti suojan ja ulkotarhan välissä.

Sikojen kanssa samassa aitauksessa asustaa siis myös heppoja. Näitä en itse juurikaan rapsutellut, sillä hevoset eivät olleet erityisen sosiaalisella tuulella - tyydyin siis ihastelemaan kaukaa. 

Useimmat hevosista ovat vanhoja tai muusta syystä "raihnaisia", joten niillä ei ratsasteta; liikuntaa tarjotaan kävelylenkkien muodossa.

Myös hevosille löytyy muuten suojaa lämmitetystä rakennuksesta, sisään pääsee silloin kun itse haluaa (=pihatto-ratkaisu). Alunperin hevosille rakennettu talli on kanojen ja pupujen valtakuntaa - tosin pupuille on tulossa myös oma tarha, jossa ne pääsevät kaivelemaan ja hyppimään raittiissa ilmassa silloin kun itse tahtovat.

Uusin (?) tulokas, sinikettu Otto. Otollakin on iso tarha ja mahdollisuus vetäytyä sisätiloihin. Otto on ilmeisesti peräisin turkistarhalta, mutta Tuulispäähän se päätyi (muistaakseni) löydyttyään kaupan pihalta. Tilan ujoimpia tapauksia.

Toisen aitauksen asukkaita, kaksi valkoista vuohta (puskijamestari Anselmi sekä Aprilli), lehmiä ja lampaita. 

Sorsia, joiden mielestä uiminen on yliarvostettua.

Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä: vuohivanhukset Milla ja Olviira (tosin epäilen, että molemmissa kuvissa on Olviira, aivan varma ei ole)! Varsinkin Olviiralle menetin ihan kokonaan sydämeni, sillä tämä vanhus käpsytteli perässä, kiehnäsi jaloisssa ja nautti kovasti rapsuttelusta. Myös Milla on sosiaalinen tapaus, mutta Olviiran rauhallisuus sai minut ihastumaan. Kurrur! <3 

(Kyseinen kaksikko viettää useimmiten aikaansa hevosten ja sikojen kanssa.)

Talkootyönä keräsimme risuja poltettavaksi metsätarhasta. Tuli kuuma! :D Mutta ihan vakavasti ottaen on hienoa, että näinkin isoa toimintaa voidaan pyörittää täysin vapaaehtoisvoimin. Oli mukava päästä itsekin auttamaan, vaikka kovin paljoa reissulla ei ehtinytkään tehdä.

Kissoja ja kissamaista asiaa. Kissoja on kaksi tai kolme, mutta me pääsimme tapaamaan vain kuvassa näkyvän Nupun, tämänkin pikaisesti. Lisäksi tilalla asustaa koiria, mutta niistä moni puree uhkaavissa tilanteissa, joten vieraat eivät niitä yleensä pääse tapaamaan.

Kiitokset vielä Dewille mukavasta jäsenmatkasta ja Tuulispäälle ihanasta talkoopäivästä!

Lisää kuvia Tuulispään eläimistä löytyy mm. keskuksen fb-sivuilta.