Ensimmäinen ilta

Vaikka olenkin haaveileva hupsu, olen myös jalat maassa oleva realisti. Niinpä ajattelin, ettei viikonlopulta olisi kovin paljoa kirjoitettavaa, sillä edistysaskeleet olisivat hitaita - väärässä olin. Ei täällä mitään ihmeitä ole tapahtunut, mutta kerrottavaa on kuitenkin syntynyt sen verran, ettei kaikkea saa yhteen postaukseen. Aloitetaan siis eilisestä.

Sijaiskodista Piki oli helppo napata mukaan, sillä utelias poika meni kuljetuskoppaan ihan itse. Matkalla päätös taisi kuitenkin kaduttaa, sen verran kovaa meteliä Piki auton takapenkillä piti (sijaiskodille tiedoksi, että Pikistä lähtee kyllä tarvittaessa ääntä). Täällä Kattimaniassa Piki pääsi suoraan makkariin, jossa kissa tutki ensin huoneen tarkasti, skannasi parhaat kiipeilymahdollisuudet ja haisteli Devin ja Kajsan tuoksuja. Sen jälkeen Piki siirtyi kuitenkin sängyn alle piiloon, sillä oven toiselta puolelta alkoi kuulua pelottavia "Mami, mä haluan sinne! Mami, miksen mä saa tulla?" -naukaisuja. Tämä operaatio toistettiin pari kertaa noin tunnin välein - Piki tutki huonetta, seurusteli hetken kanssamme ja palasi sitten sängyn alle. Iltaruuan jälkeen Kajsa ja Devi puolestaan lukittiin makkariin, jolloin Piki pääsi tutustumaan rauhassa muuhun asuntoon. Yönsä Piki puolestaan vietti vessassa suljetun oven takana.

Lisäksi tietenkin oli Tapaamisia, jotka eivät menneet ihan suunnitelmien mukaan. Alunperin ajattelimme hoitavamme tapaamisen niin, että Piki olisi häkissä, mutta poika tuntui kammoavan häkkiä matkan jäljiltä sen verran paljon, että päätimme jättää suunnitelman väliin:

Piki ja Devi

*Makuuhuoneen ovi avataan, Devi saa tulla kurkistamaan makkarin asukkia. Vierellä seisoo Mami, joka vahtii, ettei kissa ryntää kauhealla vauhdilla sisälle.*

Devi (häntä pystyssä, selkä suorana, korvat ja viikset eteenpäin suunnattuina): "Moiiii! Kuka sä oot? Ollaanko kavereita?" 

Piki (selkä kyyryssä, karvat pystyssä ja korvat luimussa): "Kuka helvetti sä olet? Eikun en mä haluakaan tietää. Älä tuu tänne, mee pois!"

Ei mikään yllättävä reaktio, vaikka Devin viattoman innostunut ystävällisyys jaksaakin aina hämmentää.

Piki ja Kajsa

Piki tarkkailee maailmaa kiipeilypuun yläpussukassa. Kajsa päästetään makkarista pois.

Kajsa: *kävelee katsomaan onko kipossa ruokaa, suuntaa sitten olkkariin leikkimään. Ei huomaa Pikiä*
Piki: *katselee hämmentyneenä Kajsaa* Kaksi uutta kissaa?

Muutaman minuutin jälkeen Kajsa pistetään takaisin makkariin, jotta kohtaamisesta jäisi (Pikille) hyvä mieli. Piki saa hengailla hetken olkkarissa, kunnes on aika suunnataan vessaan ja nukkumaan.

Sellainen ilta; tämän päivän tapahtumista voitte tulla lukemaan huomenna aamulla. Sen verran kuitenkin sanon, että meillä menee ihan hyvin, vaikka niitä normaaleja alkuvaikeuksia onkin :)