Valitettavasti aavisteluni osuivat oikeaan: auringon herättämä riehakas kevätkäytös enteili kiiman alkamista. Viimeiset kolme päivää täällä Kattimaniassa on siis ollut hyvin hyvin äänekästä., kun ei enää niin pieni tyttönen on laulanut serenadeja naapuruston kollipojille. Tosin samaan aikaan ilmassa on ollut myös hämmentävän paljon hellyydenkipeyttä - jos Devi saisi valita, viettäisi tyttö koko päivän sylissä tai siliteltävänä.
Normaaliakin pahempi hellyyndekipeys on itse asiassa koko kiiman ärsyttävin piirre; se päihittää jopa yöllisen mouruamisen. Hetkeäkään ei saisi olla rauhassa, vaan koko ajan pitäisi olla hellimässä ja juttelemassa. Silloin koko maailman mullistanut vuodenaika ja hormonimyrskykin unohtuvat täysin, ja Mamin pieni tyttönen on suloinen ja huriseva karvapallo. Sillä seikalla, haluaako Mami tai Iskä osoittaa prinsessalle hellyyttä ei ole mitään väliä, syliin tullaan silloin kun tahdotaan. Kyyti eläinlääkäriin, järjestythän mahdollisimman pian?
Onko muilla kokemuksia vastaavasta kiimakäytöksestä?
Voi sentään pientä Deviä! Toivottavasti Devi pääsee sinne eläinlääkärille pian, niin kaikkien elämä helpottuu! :)
VastaaPoistaToivottavasti! Huomenna pitäisi soitella ja varailla aikaa. Onneksi kiima näyttää kuitenkin olevan jo ohi :)
PoistaOu nou ja OMG! Konsertti ja se kiehnäys on rasittavaa, olen kerran ollut kylässä kissakodissa missä tuo meno on ollut päällä:/
VastaaPoistaTodellakin on! Eikä Devilläkään ole kivaa, hämmentävää oli koko touhu pienelle kissallekin.
PoistaViimevuonna meillä oli sama tilanne, jo Tammikuussa, kun Viima oli vasta 5kk ja eläinlääkäri sanoi että leikataan vasta 6kk iässä, koska oli silloin vain karvan verran yli 2kg rajan! No, kyllähän sen yhden kiiman kestää, eikö niin? No, Viimalla oli viisipäiväisiä huutokiimoja kerran viikossa. Ihan hirveen kiva! Muutenkin tammikuu oli todella jännää aikaa, sillä meillähän oli tosiaan taloudessa sisarukset, sisko ja veli. Myrsky saatiin eläinlääkärin erikoisluvalla leikkautettua viisikuisena (koska painoi jo reilusti yli rajan), vain reilu viikko ennen Viiman ekoja kiimaoireita! Meidän tunnelmia: http://parastaikina.blogspot.fi/2013/01/kiimaviima.html
VastaaPoistaApua! Onneksi ei meillä sentään noin aikaisin...
PoistaEi onneksi enää kiimoja =) Molemmat neidit on niiin neutraaleja niin neutraaleja että!
VastaaPoistaMutta kyllä, muistan HYVIN kiimat ja tuon hellyydenkipeyden. Kissa kurnuttaa ja polkee jalkoja työntäen peffaansa vaikka tuolinjalkaan. Öinen mouruaminen vei unet ja hermot!
Voin uskoa tuon onnen! Toivotaan, että meilläkin olisi onnea, ja kiima jäisi tähän yhteen ja ainoaan.
PoistaToivottavasti pääsette pian piinasta! Se kyllä todellakin on melkoista touhua tuo. Ei kuuntelisi :D
VastaaPoistaMe like kuvaili hyvin kiiman :D Naavalla se pamahti päälle 5-6 kk iässä ja oli melko rasittavaa. Varsinkin samassa taloudessa olevalle leikatulle kollipojalle, joka oli lähinnä pöyristynyt. :P Pauliina
VastaaPoistaSekin on muuten kumma, että jotkut eläinlääkärit vaatii 6 kk ikää tai jotain painorajaa ja sitten taas jotkut puhuu varhaissterilaation ja - kastroinnin puolesta ja leikkaa alle luovutusikäisiä. Toi ikä/paino on samanlainen kumma eroavaisuus kuin se, että toiset eläinläärit suosii sukkapukuja tai kaulureita leikkauksen jälkeen ja toiset taas ei. Tätähän pohdittiin jossain muussa blogissa vähän aikaa sitten. Pauliina
PoistaTämä on tosiaan kumma keskustelu. Meille leikkausta suositeltiin jo pari kuukautta sitten, kun käytiin rokotettavana, mutta rahatilanteen takia siirrettiin myöhemmäksi. Lapsuudenkotini kissoista eräs leikattiin jo 6 kuukauden iässä, mikä omasta mielestäni oli vähän liian aikaisin, sillä kissa jäi aika pentumaiseksi loppuiäkseen.
PoistaVoin kuvitella kollien pyöristyksen :)
Voi kiima sentään! Meillä sekä abessinialaiset Bertta että Coco saivat ekat kiimat noin 11 kk ikäisinä. Bertta leikattiin heti ensimmäisen kiiman jälkeen ja Coco laitettiin pillereille. Pillerit on hyvä vaihtoehto, jos ei halua leikata ihan heti - varsinkin, jos katti ottaa pillerin nätisti (lue: ilman isompia haavoja ihmisen käsivarsissa). Cocon tapauksessa oli tosiaan tarkoitus odotella hetki vielä ja sitten astuttaa. Kun yömouruaminen oli pahimmillaan laitoimme kiimassa olevan kissan saunaan ja suljimme oven perässä. Oli vaan pakko saada itse nukuttua vaikka sydämestä otti jättää kisu yksin...
VastaaPoistaKumpa meillä olisi ollut joku huone, mihin sulkea! Valitettavasti ainoat ovelliset huoneet ovat vessa ja makkari, ja jos kissan sulkee niihin, on Kajsa yöllä raapimassa ovia, kun ei pääse minne tahtoo. Piti siis tyytyä korvatulppiin :)
PoistaOlen myötätunnolla mukana täällä ruudun takana. Meidän Ellin sai ensimmäisen kiimansa 4 kk iässä ja ei sitä osannut edes odottaa tai edes uskoa todeksi. Ja sitten se tuli uudestaan. Jouluna. Kun Mimmikin sai sitten esimmäisen kiimansa sai siinä samalla. Nämä oli onneksi aika hiljaisia mutta pefletin tarjoamista tuplana ei toivo kelleen ;) Molemmat daamit leikattiin heti kiiman jälkeen.
VastaaPoistaMeiän Sinnihän on leikattu ja SILTI sillä on usein joskaan ei ihan päivittäin noita uhrinsa hulluuteen asti ajavia hellyyskohtauksia, eli tunkee naamalle asti suorastaan väkivaltaisesti puskemaan. x) Älämölöä meillä ei onneks sentään tartte kuunnella, mut toi raisu puskeminen ja väkisin syliin tunkeminen on sen kohalla vissiin pelkkä välillä "vähän" rasittava luonteenpiirre. :)
VastaaPoista