Viikonloppureissu

Viikonloppuna käytiin taas tekemässä töitä vierailemassa Kirjoittajan lapsuudenkodissa. Kissat eivät erityisemmin innostuneet autoilusta, esimerkiksi ajotyylistä piti antaa muutama huomautus - kunnon kuskin kun ei pitäisi kiihdyttää, hidastaa eikä kääntyä. Tosin menomatkalla takapenkillä oli niin hiljaista, että pari kertaa piti tarkistaa molempien kissojen todella olevan mukana.

Seikkailupuisto. Tikapuita pitkin kiipeämisestä olisi pitänyt ottaa video, sillä Devi oikeasti kapusi niitä ylös tikapuutyylillä :)
(Kuvan saa klikkaamalla suuremmaksi.)

Yläparvella - oikein hyvä lötkättelypaikka. 

Huomatkaa myös pölyinen lattia ja tassunjäljet; pienen kissan tassut muuttivat kummallisesti tuon reissun jälkeen väriä.

Toinen hyvä löhöilypaikka, parvisänky meinaan. 

Raosta saattoi katsella sekä maisemia että alhaalla hyörivää Mamia.

Arvon Valtiattaren ikioma paikka. Yökin piti viettää siellä, Mummin vieressä.

"Mummolassa" sen sijaan oli taas niiiiiiin kivaa, ettei sieltä olisi haluttu lähteä pois. Kajsa esimerkiksi osoitti heti autosta ulos päästyään muistavansa minne olimme saapuneet; kissa suuntasi rivakoin askelin suoraan sisälle ja siellä valjaista vapauduttuaan lempipaikalleen sängylle. Devi sen sijaan oli aluksi harvinaisen ahdistunut ja peloissaan, eikä ensimmäiseen puoleen tuntiin suostunut tulemaan pois sängyn alta. Iltaan mennessä kissa oli kuitenkin oma utelias itsensä, ja seuraavana päivänä neiti oli keksinyt jo monta uutta seikkailurataa itselleen (niistä yksi näkyy kuvissa).

Ai niin, Mummilassa oli myös lunta! Kylmää ilmestystä piti tietenkin käydä aamulla ihmettelemässä ihan suuren suuressa ulkomaailmassa (asiaan ei liittynyt mitenkään se, ettei Devi suostunut olemaan hetkeäkään hiljaa, vaikkeivat Mummi ja Iskä olleet vielä heränneet). Tai jos tarkkoja ollaan, niin vain Mami ihmetteli lunta (kotona kun lumi kesti maassa vain yhden päivän), pieni kissa lähinnä ihmetteli ympäristöä ja manaili mielessään tassujensa jäätymistä.

Maailman suloisin sohvanvaltaaja <3