Sivut

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Devin sopeutuminen Kattimaniaan

Devin sopeutuminen kiinnostaa varmasti jokaista lukijaa. Koska kirjoittajaa väsyttää erään pikkuneidin yöllisen haahuilun jäljiltä, niin annetaan Devin itse kertoa kuvien kera, miltä tuntuu asua Kattimaniassa ja millainen tyttö tänne on saapunut.


Moi! Mä oon siis Devi, erittäin kiltti, seurallinen ja älykäs kissanpentu, jolla riittää energiaa kaikkien Kattimanian asukkaiden edestä. Fiksu oon siksi, että osasin heti käyttää hiekkalaatikkoa ja tajusin nopeasti myös, että mulle on oma lauta raapimiseen, matot pitäis jättää rauhaan. Tosin niiden kanssa olisi kiva tapella, mutta kun Mami (=kirjoittaja) kieltää, niin on pakko uskoa. Mami ja toinen kaksijalkainen on kyllä sanoneet, että oon ehkä vähän liiankin älykäs, voin kuulemma aiheuttaa isompana sähisijän tapaan hankaluuksia. Yöllä esimerkiksi laitoin bluray-soittimen päälle ihan itse, oisin halunnu katsoo lisää telkkaria!

"Oon maailman hurjin matontappaja!"

"Näin kiltit kisut tekee!"

Oon myös aika hiljainen, kovaäänistä maukunaa pidän vain toisinaan silloin, kun Mami on kadonnut jonnekin (eli yleensä kun mä unohdan mihin sen jätin), jotakin pelottavaa tapahtuu tai kun mulle tulee yöllä yksinäistä. En meinaan saa olla öisin sängyssä, ja jos yritän, niin tarpeeksi monta kertaa kiivettyäni saan vettä päälleni, eikä se oo yhtään kivaa. Seurasta tykkään eniten niin, että mun kanssa leikitään, mun riehumista katsellaan ja ollaan lähettyvillä, jos haluan rapsutuksia. Nukkuessa taas paras paikka on joko ihan kiinni kaksijalkaisessa tai sitten niin lähellä ärisijää kun vaan voin olla. Sylissä en malta pysyä.

"Paras paikka nukkua!"

Kotiin en oikeastaan kaipaa, vain kissakavereita on joskus ikävä. Täällä kun on tosiaan vaan sellainen iso äreä vanhus, joka sähisee ja murisee eikä halua olla mun kanssa! Mutta muuten tykkään kovasti olla täällä, koska tutkittavaa on valtavasti, kuten myös paljon kivoja leluja. Rakastan siis leikkiä, tutkia, katsella telkkaria, riehua ja nukkua Mamin kainalossa. Tietty se toinenkin kaksijalkainen on tosi kiva, senkin luokse meen aina kiehnäämään, jos se on lähettyvillä. Siinä parasta on kuitenkin sormet ja varpaat, koska se ei ole yhtä kova komentamaan kuin Mami, jos yritän leikkiä niiden kanssa.

"Oon sukua oraville."

"Mikäs Mamilla on kädessä?"

Kirjoittaja: P.S Meillä Kajsa ei ole saanut olla sängyllä edes silloin kun se on pedattu, koska kokeilujakson aikana todettiin karvojen tulevan päiväpeiton allekin. Nyt sääntö ilmeisesti muuttui, sillä kuka voisi vastustaa pientä karvaista palloa, joka kiipeää kainaloon nukkumaan? Yöllä viereen ei edelleenkään kyllä tulla, en nimittäin halua herätä ihan tukossa, lievästi kissoille kun allerginen olen.

Miten sanoa tällaiselle ei?

P.P.S Illalla saatte kuulla Kajsankin kuulumisia

7 kommenttia:

  1. Aivan mahtavaa Devi =) Kyllä se siitä, äreä vanhus luultavasti tottuu sinuun ja ehkä jopa alkaa tykkäämään, ainakin silloin tällöin =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti, koska kissakaverit on parhaita! -Devi_

      Poista
  2. Ihania kuvia Devistä! Pienillä kissoilla on kyllä hurja itseluottamus, siinä eivät toisen ärinät juurikaan häiritse :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän liiankin hyvä, saisi pikkaisen enemmän kunnioittaa arvon valtiatarta... :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Arvatkaapa, kuinka vaikeaa se on yöllä...

      Poista

Kaikki maukaisut ja kommentit - niin pienet kuin suuret - ovat erittäin tervetulleita!