Sivut

torstai 31. heinäkuuta 2014

Juhlahumua luvassa

Kesä on ilmeisesti hyvää aikaa blogin perustamiselle, ainakin sen perusteella mitä viime aikoina kissablogeissa vietettyjen synttärien määrästä voi päätellä. Sama ilmiö näkyy meilläkin, sillä Kattimanian ensimmäinen postaus julkaistiin 6.8.2013. Blogin aloittamispäivän lisäksi seuraan monen muun bloggaajan jalanjälkiä myös synttärien juhlimisessa, sillä myös me Kattimanialaiset haluamme kiittää teitä lukijoita arvonnan muodossa. Eikä siinä kaikki! Ihka ensimmäisen arvonnan vuoksi päätin ryhtyä erittäin anteliaaksi - palkintoja on nimittäin jaossa peräti kaksi! Toinen palkinto on suunniteltu ilahduttamaan nelijalkaisia lukijoita, toinen kissoja palvovia kaksijalkaisia. Palkinnot arvon synttäripäivän aattona, voittajat puolestaan julkaisen synttäripäivän postauksessa. 

Kissojen paketti: 1.Chicken Fillet Chip, 100% kananlihaa, 2. Hessian Sealife Catnip toy, 3. Jolly Moggy's toy with premium quality catnip, 4. Catnip oil spray

Miten kisaan pääsee sitten osallistumaan? Lukekaapa seuraavat ohjeet, niin tiedätte:

* Kisaan voi osallistua jopa kolmella arvalla. Kertokaa siis kommenteissanne, kuinka monella arvalla olette mukana!

* Ensimmäisen arvan saa olemalla utelias, eli lähettämällä kysymyksen Deville tai Kajsalle (tai jommalle kummalle kaksijalkaiselle). Nyt siis kannattaa laittaa kyselyvaihde päälle! Kysymyksiin vastaamme synttäripostauksessa :) Jos olet uusi lukija, etkä keksi mitään kysyttävää, voit myös kertoa, miten olet blogiin päätynyt tai mistä tässä blogissa tykkäät erityisen paljon. Lisäksi voit mainita kommentissa, kumpi paketti olisi mieluisampi vai olisiko sinulle ihan sama, kumpi postiluukusta kotiin tupsahtaisi
Yritän ottaa toiveet huomioon, mikäli voittajat eivät himoitse samaa pakettia. Siinä tapauksessa arvon paketit voittajien kesken. 

* Toisen arvan saa vinkkaamalla kisasta omassa blogissaan tai jonkin muun sosiaalisen median kautta ja kertomalla vinkkauksesta kommenttiboksissa. Jakamista ei ole pakko tehdä heti, eli asiasta voi ilmoittaa myöhemminkin jättämällä linkin oman kommenttinsa alle. Palkintokuvia saa käyttää vinkkauksessa hyödyksi ;)

Kissamainen paketti: Tee- tai kahvikupin kansi, joka pitää juoman lämpimänä, kaksi avaimenperää, pussillinen kissan muotoisia klemmareita sekä säädettävä pöllösormus. Pöllö ei ole kissa, sen toki tiedän, mutta koska pöllöt ovat saduissa kissojen tapaan viisaita tai noitien lemmikkejä, niin ajattelin tämän söpöläisen sopivan hyvin joukkoon (kivaa kissasormusta kun ei löytänyt) :)

* Extra-arvan kohdalla ei sen sijaan tarvitse tehdä mitään, sillä ne jotka sen saavat, ovat työnsä jo tehneet! Extra-arvan saavat nimittäin kaikki ne, jotka ovat viimeisen vuoden aikana jättäneet edes yhden viestin kommenttiboksiin. Tällä tavalla haluan palkita ne parikymmentä henkilöä, jotka ovat olleet aktiivinen osa blogia. Jos et ole varma, oletko koskaan kommentoinut, niin ei hätää, tarkistan asian kyllä ennen arvontaa. Ei siis tarvitse lähteä itse tarkistamaan, tuleeko extra-arpaa vai ei :)

* Voittajat ilmoitan blogissa 6.8, joten s-postia ei tarvitse kommenttiin laittaa - jätä kuitenkin erottuva nimimerkki! Voittajan tulee olla minuun yhteydessä sivupalkissa näkyvän s-postin kautta viikon sisällä voiton ilmoittamisesta. Mikäli voittajasta ei kuulu mitään, arvon paketin uudelleen. HUOM! Mikäli tiedät, ettet pääse katsomaan blogia tuona aikana, niin voit jättää s-postin kommenttiin, jolloin ilmoitan voitosta sinne. Tässäkin tapauksessa vastausaikaa on kuitenkin viikko. 

Kattimanian väki toivottaa tasapuolisesti arpaonnea kaikille!

"Älkää huoliko, mä aion valvoa, ettei vilppiä tapahdu ja osallistua sen voittajan arpomiseen."

Osallistumisaika päättyy siis 5.8.14 10.8.14 kello 21.

Edit! Kilpailuaikaa pidennetty!

Kilpailu on päättynyt!


tiistai 29. heinäkuuta 2014

Seikkailemassa

"Tää on sellanen salaovi, josta pääsee seikkailemaan."

Me kaksijalkaiset olemme aina ihailleet Devin nokkeluutta ja älykkyyttä - kuka omistaja nyt sellaista voisikaan olla ihailematta. Tänään, kun kävelin makuuhuoneeseen ja näin raolleen jätetyn tuuletusikkunan apposen auki, tuli kuitenkin se hetki, kun älykkyys ei enää tuntunutkaa niin kivalle ominaisuudelle. Ei tarvinnut edes tarkistaa, onko kissa sisällä, sillä tiesin, että pari kertaa ulkoilun päätteeksi ikkunan kautta sisälle tullut Devi oli varmasti keksinyt työntää ikkunan auki ja hypätä pihalle. Voitte varmaan kuvitella, millainen paniikki meinasi iskeä, kun kävelin ulkona huutelemassa kissaa, josta ei näkynyt jälkeäkään!

Onneksi tarina kuitenkin saavutti nopeasti onnellisen loppunsa, eikä karkuria tarvinnut edes jahdata ympäri asuinaluetta, sillä tyttö tuli heti Mamin huomattuaan luokse juttelemaan ja kertomaan retkestään. Oli ollut kivaa, sen näki pinkistä nenusta. Pari pusuakin annettiin tarinan päätteeksi, eikä sylissä yhtään rimpuiltu. Sisälle tullessa tyttö tosin ryntäsi heti makuuhuoneen ikkunan luokse, mutta tällä kertaa sieltä ei päässytkään lähtemään seikkailulle omin nokkineen. Seuraava retki tehtiin pari tuntia myöhemmin valjaiden kanssa, niin kissan kuin kaksijalkaisten hermoja ajatellen.

"Kai tääkin menettelee... Haluaisin vaan mennä ja tulla miten itte haluun."

Mitä tästä opimmekaan? Älä ikinä jätä ikkunaa edes raolleen, jos se on sellaisella korkeudella, että kissa voisi päästä siitä ulos. Vahingosta viisastuneena suuntaamme huomenna ostamaan hyttysverkko ikkunoihin sekä kaulapannan kissalle. Jos liian fiksu pikkuneiti karkaa toistekin, niin seuraavalla kerralla kaulassa riippuu ainakin puhelinnumero.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Liian kuuma

"Mee pois, muuten tulee liian kuuma!"

Kattimaniassakin on kuuma, siitä ei pääse mihinkään, vaikka tämä nykyinen asunto pysyykin kohtuullisen viileänä. Kissat siis lähinnä nukkuvat, me kaksijalkaiset taas yritämme tehdä pakolliset hommat ja lopun ajasta kulutamme mahdollisimman vähäistä aivotoimintaa vaativien juttujen parissa. Viileinä hetkinä kissojen ja kaksijalkaisten toimet voi myös yhdistää.

"No, tuli silti. Auttaisko tällänen hassu asento?"
(Devi todellakin _lepäilee_, eli ei pese itseään...)

Ei pitäisi valittaa, mutta en voi itselleni mitään. Eikö tämä helle voisi jo loppua!?!?

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Hellettä


Sanotaan, että helle pehmittää ihmisten päät ja saa heidät tekemään outoja asioita. Sama taitaa päteä myös kissoihin, sillä eräänä päivänä Kirjoittaja löysi sängystä kaksi pehmoista palloa nukkumassa tassu tassua vasten ja hännät yhteen kietoutuneena. Tai ainakin me uskomme, että ainoastaan helteen kaltainen mielenmuokaaja voi saada Valtiattaren on unohtamaan arkkivihollisensa ja riiviön käyttäytymään - no vähemmän riiviömäisesti. Eihän nyt tulisi kuuloonkaan, että kissat saattaisivat pitää toisistaan! Ajatuskin sellaisesta saisi epäilemään, että helle on saanut myös Kirjoittajan pään sekaisin.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Vesikatti

"Ala tulla, et sä oo mitään sokeria!"

Täksi päiväksi lupailtiin taas hurjaa jytinää ja välkehdintää, mutta oikeasti tuli vain yksi kaatosadekuuro (miksei muuten tuollaista sanaa oikeasti käytetä?). Devi halusi jälleen ulos sateesta huolimatta, joten päätin lähteä - eikä kissaa haitannut yhtään. Tai haittasi sen verran, että tuli pari terävää "lopeta tää!" -käskyä sekä kova kiire kuusen alle suojaan, mutta sisälle kissalla ei ollut yhtään ikävä. Olen kyllä vakavasti sitä mieltä, ettei kaikki ole Devin päässä ihan kohdillaan...

"Eikä kissatkaan oon. Tosin ei oo kiva olla märkä."

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Ruokavahti

Kajsa: Jokanen kissa tietää, että orjat ei aina tottele eikä palvelu pelaa kuten pitäs. Varsinkin ruokahuollon kanssa tuntuu olevan jatkuvia ongelmia. Tai ainakin meillä on tosi yleistä, että orjat tuijottelee kelloa eikä usko kissan vatsaa siinä, milloin pitäisi täyttää kipot. Lisäksi niillä on ärsyttävä tapa sanoa, että ne antaa "ihan just ruokaa, teen vaan tän yhen jutun eka" ja sitten ne unohtaakin sen kellon ihan kokonaan, eikä ruokaa näy pahimmillaan tuntiin. Mä keksin ratkaisuksi paikan, jossa mua ei voi jättää huomioimatta:

"Oisko aika nostaa peppu ylös siitä tietokonetuolista ja antaa mulle ruokaa?!?"

Kirjoittaja muuten käski kertoa, että rääpäle on palannut normaalin määrään hellyydenkipeyden suhteen. Lisäks pitää pahotella näitä kännykkäkamerakuvia, mutta joku tyhjäpäinen Kirjoittajaorja on hukannut talouden ainoan jäljellä olevan muistikortin, joten kameran käyttäminen on vähän haastavaa...

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Puutostila


Pientä oireilua on ollut ilmassa jo muutaman päivän, kuten maanantaina napattu kuva todistaa. Tänään puutetila kuitenkin sai pienestä kissasta vallan, eikä parannuskeinoa ole yrityksistä huolimatta löytynyt - vakava-asteinen halipula on pitänyt sinnikkäästi pintansa. Ei ole auttanut pussailua, ei halailu, ei rapsuttelu eikä tunti kaupalla mamin sylissä istuminen. Jännityksellä siis odotamme, millainen yöstä tulee ja meneekö halipula sen aikana ohi. 

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Devin sadelaulu


Sataa sataa ropisee pilipili pom, pilipili pom
tassujakin palelee, pilipili, pom-pom-pom
tassujakin palelee, pilipili pom.

Sataa, sataa ropisee, pilipili pom, pilipili pom
Koko pieni Devi
on nyt märkä, uh-huh-huh.
Koko pieni Devi
on nyt märkä, huh!

"Mennään jo!"

Nyt ulkona paistaa aurinko ja sisällä on tuskastuttavan kuuma, mutta aamulla sää oli aivan toisenlainen - sateinen ja viileä. Devi tietenkin aisti, ettei Mami voisi ulos pyytäessä vedota helteeseen, joten neiti aloitti kunnollisen konsertin ovella. Ensin yritin kieltää, sitten päätin viedä kissan sylissä katsomaan sadetta ja kokeilemaan, kuinka ikäviä vesilätäköt ovat. Viesti meni kyllä perille, mutta se ei tarkoittanut, etteikö Devi olisi edelleen halunnut ulos. Koska ulkoilu viileässä ilmassa tuntui kivalle idealle, päätin lähteä.

"Yök, märkää! Miten mun tästä pitäs päästä yli?"

 Tosin sade oli tyhmää ja tietenkin Mamin vika, minkä Devi teki selväksi aina isomman vesipisaran pudotessa päälle. Maukaisujen viesti ei jäänyt epäselväksi: "Mami, en tykkää! Lopeta tää juttu!". Yritin selittää, ettei minulla ole valtaa sellaiseen, mutta kissa ei tainnut uskoa. 

"Hmm, tää tuoksuu erilaiselle kuin ennen."

"Köh, vähän turhan vahvaa kamaa. Jatketaan matkaa."

Seikkailurata - kuinka moneen puuhun ehdit kiivetä minuutissa?

Devi muuten on oikein loistava suunnistaja, sillä kissa tietää aina, missä päin koti on - suunnassa, jonne ei missään nimessä mennä. Ei, vaikka oltaisiin janoisia, kuumissaan, väsyneitä tai kuten tänään, ihan märkiä.

"Hei, mähän istun aina tossa toisella puolella kattelemassa tänne!"

"Pois pois! Mennään mieluummin takas sinne märälle nurmikolle."


lauantai 12. heinäkuuta 2014

Nuoruuden lähteillä

No niin, nyt niitä luvattuja leikkikuvia! 


Vaikka Kajsa rakastaakin hyvää ruokaa, Zooplussan paketeissa parasta ovat  vihreät pakkausnarut. Niiden kanssa voi unohtaa hetkeksi arvokkuuden ja heittäytyä riehakkaaksi pennuksi:

"Ooh, onpa hieno!"

"Nyt mä sen nappaan!"

"Kehtaatko sä oikeesti tökkiä mua?"

"Siitäs saat!"

"Mä oon LEIJONA. Huomatkaa myös mun viikset."

Pahoittelut muuten siitä, että taas mennään mustavalkoisilla kuvilla. En vain jaksanut tapella tuollaisen kuvamäärän kanssa, kun kuvien laatu huonon valaistuksen takia oli vähän niin ja näin. Valitettavasti Arvon Valtiatarta ei voi siirtää leikkimään sinne, missä olisi valoa... Hyvittelen kuitenkin mustavalkoisuutta värikkäällä liikkeellä.


Löytyykö muita kissoja, jotka rrrrakastavat pakkausnaruja?

torstai 10. heinäkuuta 2014

Vauva

**Kännykkäpostaus**
Kajsa leikkimässä -kuvien muokkaamiselle ei jäänytkään tänään aikaa, joten sen sijaan saatte nähdä meidän pienen sylivauvan:

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Nirsoilun MM-kisat

"Mä sain majan!"

Viikonloppu ja alkuviikko ovat olleet Deville vähän kurjaa aikaa, koska ruokatarjoilu ei ole oikein pelannut. Tai ruokaa on kyllä ollut ja se on tarjoiltu ihan ajallaan, mutta ruuan taso ei ole ollut Prinsessan mielestä missään määrin hyväksyttävä. Syynä kurjuuteen on ollut kaksijalkaisille käynyt moka ruokatilauksen kanssa, eli vanhat ruuat ehtivät loppua ennen uusien tuloa. Siitä syystä kissat joutuivat syömään kolmen päivän ajan kaappiin jääneitä jämiä, eli ruokaa, joka ei ole aiemminkaan kelvannut (Smillan kuivaruokaa ja Animonda Carnyn märkäruokaa) - voitte siis varmaankin arvata, ettei ruoka kelvannut nytkään, ainakaan Deville. Koska nälkäisenä ei ole kiva olla, on nirsoilusta seurannut tietenkin kiukuttelua, pahaa mieltä ja riiviöintiä.

"Ja ruokaa!
Mietin muuten, saattoiko Mami ehkä tilata yhden uutuuden pelkästään purkin perusteella..."

Tänään oven eteen onneksi kaartoi vihdoin sininen Post Nordenin auto, jonka peräosasta mukava nuorimies kaivoi kuninkaallisille ison ruokapaketin. Voisi siis kuvitella niin kissojen kuin kaksijalkaisten elämän palanneen takaisin mukaville, rauhallisille uimilleen, mutta valitettavasti todellisuus on vähän toinen. Ruokapaketista nimittäin paljastui pienelle kissalle karvas pettymys: iso kasa uutta ruokaa, josta ainakin ensimmäinen purkillinen (Felina Porta 21:n tonnikala) oli ihan täyttä moskaa. "En syö! En edes maista! Mikset sä osta mitään hyvää ruokaa, vaikka Kitekattia?" totesi kissa ennen kuin käveli tuhoamaan ovimattoa. Mitäs siihen sanomaan muuta kuin "miten niin ei kelpaa? Täähän on oikeestaan pelkkää tonnikalaa, tuoksuu munkin nenään hyvälle? Jestas katti että sä olet raivostuttava". Ei auttanut, kissa piti päänsä. Illalla luovutin ja annoin Sanabellen kuivamuonaa (sensitive, kana & kalkkuna). Se ahmittiin heti.

"Jota en kyllä syö. Pahaa on".

Onneksi kyseinen ruoka kelpasi sentään Arvon Valtiattarelle, niin ei tarvinnut heittää kallista mössöä roskiin. Herkkuruuan lisäksi iloa tuotti paketin mukana tullut pakkaus"naru" - siitä onnesta kuvia huomenna.

P.S Uutta ruokaa Deville tilattiin, koska vanhakaan ei enää kelvannut...

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Innovatiivinen sivunpidike

Tassutuki.

Devihän on innokas opiskelukaveri, kuten pitkäaikaisille lukijoille on jo varmaan tullut selväksi. Tyttö tietää myös, milloin on aika antaa aivojen levätä ja prosessoida syvällistä tietoa. Huomatkaa kuitenkin, ettei se tarkoita tyhjän panttina olemista, päinvastoin - fiksu kissa nimittäin maksimoi ajankäyttönsä. Lepäilessä voi esimerkiksi auttaa Mamia pitämällä sivuja paikoillaan, sillä parempi asento Mamille = vähemmän kipeät niskat = enemmän hellittelyä.

"Mami, sä luet ilman käsiä!"

Arvon Valtiatar sen sijaan ei ymmärrä opiskelua tai maksimoitua ajankäyttöä, ei ainakaan silloin, jos se tarkoittaa raskaan työn raatajan unien häiritsemistä. Kun typerät alamaiset tunkevat opiskeluineen Valtiattaren reviirille, on kissan ryhdyttävä vastaiskuun. Keinoja on monia, esimerkiksi kirjan sivuilla huiskiva häntä ei varmasti jää hitaimmaltakaan alamiselta huomaamatta. Kukaan alamainen ei myöskään voi olla niin tyhmä, että käyttäisi sellaista mielenosoitusta hyväkseen...

torstai 3. heinäkuuta 2014

Aikamatka

Varoitus! Ei suositella kaikkein herkimmille. Voi aiheuttaa vaarallisen korkeaa kissanpentukuumetta!

Talvellahan meitä kohtasi aikamoinen epäonni, kun toisen kaksijalkaisen kone päätti formatoida sen kiintolevyn, jolla kaikki kuvat olivat. Siinä siis menivät myös kaikki Devin pentukuvat. Onneksi isosiskoni koneelta löytyi kuitenkin joukko hänen ottamiaan kuvia:







En pysty ajattelemaan muuta kuin "UI!" ja "milloin siitä kasvoi noin iso?"


Pentukuvat siis siskoni ottamia.

Kesäkollaasilla kisailemaan

Nyt on luvassa harvinaista herkkua, nimittäin pieni kurkkaus kirjoittajan pukeutumistyyliin - tai ainakin vaatemakuun. Uinon blogissa on nimittäin meneillään kilpailu, jossa kesäisen asukollaasin suunnitelleiden ja suunnitelman blogissaan julkaisten kesken arvotaan 150€ lahjakortti Zalandolle. Pakkohan sitä oli päästä kokeilemaan onneaan, kun noin kivasta kisasta on kyse :) Alla siis Zalandon valikoimasta koottu kesäinen asukokonaisuus, joka ei värikkyytensä puolesta kuvasta ihan 100% tyyliäni, mutta kertoo ainakin siitä, millaisista vaatteista pidän

Tällä työllä osallistun siis kilpailuun, joka on järjestetty yhteistyössä CupoNationin ja Uino-blogin kanssa.

Kissakuvia kaipaaville on vielä myöhemmin illalla luvassa toinen postaus, jonka alkuun pitäisi ehkä kirjoittaa seuraava teksti: "Varoitus! Ei suositella kaikkein herkimmille. Voi aiheuttaa vaarallisen korkeaa kissanpentukuumetta!". Pysykää siis kuulolla :)

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Paluu arkeen

"Tuoksut aika oudolle. Ootas kun funtsailen, ootko sä kiva vai et."

Kattimaniassa on taas asiat järjestyksessä, nyt kun ylimääräiset vieraatkin ovat lähteneet. Tosin jotenkin asunto tuntuu oudon hiljaiselle, myös kissojen mielestä. Olihan kaksi uutta halailijaa ja silittelijää kuitenkin aika kiva lisä nykyiseen saldoon. Ensi kesänä sitten uudestaan.

"Ooh, rapsuta just siitä!" 
+ Valtiattaren uusi aluevaltaus.

Aamulla muuten paistoi aurinko. Ihmeellinen ilmiö ei kestänyt pitkään, mutta sen verran kuitenkin, että aamupesun ehti suorittaa valokeilassa. Nyt on taas harmaata ja kylmää, joten oleskelupaikaksi on valittu sänky.


Niin, Devi antoi onneksi poissaoloni anteeksi jo seuraavana aamuna. Pienen kissan viha voi siis olla suuri, muttei pitkäkestoinen.