Sivut

lauantai 24. lokakuuta 2015

Liebster award -haaste

Me saatiin Miukumaalta Liebster award -haaste, paljon kiitoksia! 

Säännöt kuuluvat näin:
1. Kiitä sinut haastanutta blogia ja linkkaa hänen bloginsa. 
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen. 
3. Nimeä ja linkkaa 11 liebster award-haasteen ansainnutta alle 200 lukijan blogia. 
4. Keksi 11 kysymystä haastetuille.

Me olemme sen verran myöhään haasteeseen osallistumassa, ettemme enää keksi kysymyksiä tai haasta ketään - veikkaan, että lähes jokainen on haasteen jo saanut.


Mikä on kissoissa parasta? Valitse vain yksi asia! 
No jos saa valita vain yhden, niin tietenkin kissamaisuus. Ei kissojen ihanuutta voi muuten tiivistää yhteen sanaan!


Mikä oli ensimmäinen kissablogi, jota ryhdyit seuraamaan? 
Olen tainnut joskus vastata jotakin ihan muuta, mutta luulenpa, että olen alkanut ensimmäiseksi seurata Herra Mäykkysen blogia.


Onko lähisukulaisillasi myös kissoja? 
Ei ole. Isäni, isosiskoni- ja veljeni ovat koiraihmisiä, äidilläni puolestaan ei enää lemmikkejä ole. Tosin jos "avoanoppi" lasketaan lähisukuun, niin sitten niitä kissoja löytyy kaksi kappaletta. Niitä käyn usein katsomassa ja rapsuttelemassa :)


Millaisia kissamaisia piirteitä sinussa on? 
Kröhöm.... Kehtaakohan tähän vastata? Tuo toinen kaksijalkainen nimittäin sanoo usein, että meillä on neljä kissaa :D No, toivotaan, että tätä juttua lukevat vain samanhenkiset ihmiset.

- Kommunikoin välillä maukumalla sekä kissojen että toisen kaksijalkaisen kanssa. Enemmän kuitenkin niiden ensimmäisten kanssa.
- Olen jästipäinen omantien kulkija, joka ei kovin helposti tottele käskyjä.
- Tykkään myös käpertyä lämpimiin paikkoihin, mutta inhoan helteitä.
- Olen kuulemma sulava ja hiljainen liikkuja (=hiippailen ympäri asuntoa säikyttelemässä toista kaksijalkaista), ihan kuten kissatkin. Tästä en kyllä ole täysin varma, sillä olen myös äärimmäisen sählä.
- Muutan mieltäni usein ja helposti - se mikä oli tänään kivaa ei välttämättä ole sitä huomenna.
- Saan toisinaan hepulikohtauksia(, jolloin juoksen Devin kanssa ympäri asuntoa).
- Jos näen kärpäsen (etenkin banaanikärpäsen), minun on pakko saada se kiinni. Muuten tulen hulluksi enkä voi miettiä mitään muuta.


Onko kotisi sisustettu kissojen ehdoilla? 

On. Meillä ei ole esimerkiksi kynttilöitä, vaikka rakastan niitä (en tykkää sähkökynttilöiden valosta) eikä huonekasveja, vaikka toinen kaksijalkainen rakastaa sellaisia. Hyllyjen päällystät ovat tyhjiä, jotta kissat voisivat nukkua niillä (hattuhylly ei esimerkiksi ole ollut hattuhylly sen jälkeen, kun Devi rakastui siihen). Lisäksi ympäri asuntoa on tietenkin vesikippoja ja raapimistolppia. Ikkunoista ei ole tässä asunnossa onneksi tarvinnut huolehtia, mutta edellisessä piti aina miettiä, näkee kissa ikkunasta ulos - joskus pyykkikoppamme nökötti ruokapöydän tuolilla monta kuukautta ihan vain siksi, että arvon Valtiatar tykkäsi katsella sen päältä ulos.


Mikä on hulluinta, jota olet kissojen/kissan vuoksi tehnyt?

Hankkinut Pikin... Edit. Lisäksi syön allergialääkkeitä ympärivuotisesti, jotta voin elää kissojen kanssa.

Suosikkisi kissakirjoista/elokuvista/runoista/lauluista/maalauksista jne. Valitse yksi tai useampia. Kuva olis kiva :) 

Apua, en kyllä osaa vastata tähän! Palaan asiaan, jos keksin jotakin myöhemmin.


Osaisitko elää ilman kissaa/kissoja? 

En osaisi! Elin nelin vuotta ilman sen jälkeen kun muutin kotoa, kaipasin niitä koko ajan (ja kehitin näitä kissamaisia piirteitä...).

Oletko valmistanut itsellesi/vieraille kissamaista ruokaa tai leivonnaisia? Millaista? 

En kyllä ole, pitäisi tehdä! Edit. No onhan meillä ollut kissanmuotoisia pipareita!

Onko sinulla kissamaisia vaatteita? Kuva?

Ei valitettavasti ole, tyylini on sen verran yksinkertainen, etteivät erikoiset vaatteet siihen sovi (=lue: en siis osaisi käyttää sellaisia).  


Onko kukaan koskaan ihmetellyt kissahulluuttasi?

On, monta kertaa! Ylipäätään suurta rakkauttani kissoja kohtaan ihmetellään, mutta myös bloggaaminen ("mitä niistä kissoista muka saa kirjoitettu?") ja kissojen "paapominen" (sisustaminen kissojen ehdoilla, nirsoilun hyväksyminen, mamiksi itseään kutsuminen...) ovat herättäneet kummastusta - myös niiden ihmisten keskuudessa, jotka kissoista pitävät. Onneksi on tämä ihana kissablogimaailmaksikin kutsuttu kupla, jossa voi tuudittautua siihen ajatukseen, että kissojen palvominen on täysin normaalia :)

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Mitä meille kuuluu?

Kaikki kolme samassa kuvassa.

Eipä ole tullut hetkeen kerrottua Kattimanian elämästä, kun blogi on ollut täynnä muita kissoja ja otuksia. Nytkään ei ole luvassa kattavaa kuvausta, ainoastaan nopea pikapäivitys.

Syksy saapuu ja patterit lämpenevät.

Devi on ollut harvinaisen kiltti. Kun on leikkikaveri, ei tarvitse kerjätä huomiota ja tehdä tuhmuuksia. Onneksi Mamin syli ja Iskän kanssa nenästely ovat edelleen kivoja juttuja.


Arvon Valtiatar on Arvon Valtiatar. Vähän on mökötystä havaittavissa, kun synttärit unohdettiin eikä ulko-ovi avaudu aina kun sen edessä huutaa, mutta toisaalta olemme tarjonneet hellyydenkipeälle vanhuksellemme paljon haleja ja rapsutuksia.


Hyvin uuteen kotiin sopeutunut Piki on puolestaan testannut söpöilysanvarastomme lajuuttaa ja pinnamme kestävyyttä. Katti on ottanut tavakseen rämpyttää ja raapia vaatekaapin ovia öisin, hyppiä jatkuvasti ruokapöydälle, kaivaa oma-aloitteisesti herkkuja laatikoista, sohia meidän kaksijalkaisten käsiä terävillä kynsillänsä, pureskella kaikkea mahdollista muovia, istua tietokoneen näytön edessä ja riiviöidä nälkäisenä (koska nirsoilu). Toisaalta komean söpö herramme on entistäkin enemmän mukana kaikessa, kerjää paljon silityksiä, viihtyy jo hieman sylissä ja ryntää aina ovelle vastaan (etenkin toisen kaksijalkaisen tullessa kotiin), vaikka olisi ollut viisi sekunttia aiemmin syvässä unessa. 


Kirjoittajan elämässä puolestaan on vähän liikaakin menoa. Pitäisi suunnitella (ja kirjoittaa) gradua, käydä töissä, hankkia ajokortti tämän kuun sisällä, toimia ainejärjestön puheenjohtajana ja taloudenhoitajana, panostaa akateemiseen ruotsiin (jos se vihdoin menisi läpi!) ja yrittää ehtiä viettämään vähän aikaa kotona kissojen ja toisen kaksijalkaisen kanssa. Mutta ei hätää, kyllä blogillekin ja kissakamujen kuulumisten seuraamiselle löytyy aikaa kunhan tämä kaikki muuttuu arjeksi.


perjantai 9. lokakuuta 2015

Onnea Kajsalle!


15-vuotias, mutta meno ei vieläkään näytä yhtään hitaammalle. Ja vaikka näyttäisi, niin tykättäisiin edelleen tooosi paljon meidän vanhuksesta!

(Ei kerrota kenellekään, että virallinen synttäripäivä oli 1.10.)

P.S Kuulumisia päivittelen viikonlopun aikana.