Sivut

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Pikin ja Devin metsäseikkailut


Pieni kissa suuressa maailmassa.

Mutta! Mihin ne menee ilman mua?

Iskä! Mä luulin et sä jätit mut!

Kai mä muutaman askeleen voin ottaa... Tuuthan sä varmasti perässä?

Pikku hiljaa, hitain askelin ja pitkäksi venytetyin pinnoin, olemme päässeet Pikin kanssa seikkailemaan Devin lempimaastoihin. Vieläkin on hieman työnsarkaa tuon liikkumisen suhteen, mutta ehkäpä homma vähän helpottaa, kunhan saamme Pikille omat Vänttisen valjaat (kolmisen viikkoa sitten tilatut osoittautuivat liian isoiksi). Nyt  meno on tupannut olemaan pääasiassa sellaista "kävellään 2 minuuttia, sitten itketään hyvin pentumaisella äänellä ja vaaditaan pääsyä Iskän tai Mamin syliin, ollaan siellä hetki ja sitten taas seikkaillaan pari minuuttia". Ulkoilun suuresta jännittävyydestä huolimatta Piki tuntuu selvästikin viihtyvän metsässä - lenkkejä seuraavina päivinä poika yritää lähteä oma-alotteisesti ulos avaamalla tuulikaapin oven. Onneksi ulko-ovea kissa ei sentään saa auki. 


Ai niin, positiivista olisi myös se, jos Devi lakkaisi halveksimasta kaveriaan retkien lomassa - tytön mielestä Pikin nössöily on niiiiin säälittävää ja hidas käveleminen niiiiin hermoja raastavaa, ettei tyttö ole muka tuntevinaan painikaveriaan ulkona. Metsässä pitää mennä ja seikkailla, ei piilotella ihmisten jaloissa!

Syli - Pikin metsärakkaus.

Kivi - Devin metsärakkaus.

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Mietteitä kolmannen kissan ottamisesta

Enpä ehtinyt eilen viimeistelemään tätä julkaisua, vaikka niin toivoin.

Lukijan pyynnöstä vastailen tässä postauksessa esitettyihin kysymyksiin. :)


1. Kuinka muut kissat suhtautuvat uuteen tulokkaaseen?


Devi suhtautui Pikiin aivan kuten oletimmekin - innokkaana tutustumaan uuteen kaveriin. *
Kun Piki ei ollut yhtä innostunut ryhtymään pikkukissan bestikseksi vaan sähisi ja murisi vielä useammankin päivän jälkeen, alkoi Devi kuitenkin osoittamaan stressaantumisen merkkejä; neiti ei ole kovin hyvä käsittelemään vihamielistä suhtautumista. Onneksi Piki ymmärsi alle viikossa, ettei Deviä tarvitse pelätä ja alkoi tehdä tuttavuutta uuteen kaveriinsa - siitä ei sitten mennyt kauaakaan, kun meillä nähtiin jo ensimmäiset hipparallit. Sydänystäviä noista kahdesta ei kuitenkaan varmaan koskaan tule, sillä Piki ei ole mikään hempeilijä eikä Devi hae läheisyyttä muilta kissoilta, mutta ainakin kissat leikkivät ja seurustelevat keskenään.

*Uskaltaisin kuitenkin väittää, että tässä suhteessa Deviä ei kannata ajatella tyypillisenä kissana - oman kokemukseni mukaan edes sosiaaliset kissat eivät ole yleensä valmiita tuosta noin vain kaveeraamaan minkä tahansa nelijalkaisen otuksen kanssa. Mutta Devi onkin Devi, sellainen 100% rakkauspakkaus <3


Mitä taas tulee Kajsaan, niin Arvon Valtiatarhan ei edes alkuun tajunnut, että kotiin on tullut uusi kissa. Kun Pikin läsnäolo lopulta iski hitaan vanhuksen tajuntaan, ilmoitti Kajsa olevansa paikan pomo ja jätti Pikin omiin oloihinsa. Yhteiselo sujui kohteliaan etäisissä merkeissä useamman kuukauden, kunnes Piki sai päähänsä, että Kajsastakin voisi saada leikkikaverin. Niinpä Pantteri alkoi ajaa Kajsaa takaa, läpsiä tätä ohi kulkiessa tassuilla sekä vaania Valtiattaren jokaista liikettä. Käytöstä on vain vahvistanut Kajsan tapa sähähtää vähän ja juosta sitten karkuun. Jossain vaiheessa Kajsa alkoi olla niin stressaantunut ja peloissaan (ei esimerkiksi muka uskaltanut mennä vessaan vaan kakkasi makuuhuoneeseen), että jouduimme oikeasti miettimään, pitäisikö Pikille etsiä uusi koti. Onneksi kevätaurinko on tuonut marttyyriin sen verran energiaa ja matriarkkaattista asennetta, että pakoon juoksemisen sijaan Kajsa on alkanut antamaan Pikille nenille. Ei Piki tietenkään ole lopettanut kontaktin ottamista Kajsaan, mutta asenne on muuttunut huomattavasti kunnioittavammaksi - esimerkiksi eilen Piki ryömi sohvan alitse patterille suunnatessaan, kun ei (muka) uskaltanut kulkea keskellä olohuonetta makaavan Kajsan ohi. 


Devin tullessahan tilanne oli ihan toinen: Kajsa kulki seiniä pitkin, murisi ja sähisi, piiloutui kaappien alle ja yritti pitää Devin kaukana itsestään. Ilmeisesti taustalla oli pelko vihaisen emon läsnäolosta. Kavereita Devi ja Kajsa eivät ole vieläkään, mutta Kajsa on oppinut sietämään Deviä ja Devi varomaan Kajsaa. Tosin nyt Pikin tulon jälkeen Kajsa on selvästi ollut suopeampi Prinsessaa kohtaan, käynyt aina välillä nuuskuttelemassa ja jopa nukunnut sängyssä pikkuisen lähellä - ehkäpä rasittavan Pantterin läsnäolo on saanut Kajsan tajuamaan Devin hyvät puolet. 

2. Onko meillä aikaa?

Suurin syy kolmannen kissan hankkimiselle oli toive saada levottomalle Deville kaveri ja sitä kautta voida aina toisinaan luistaa kissojen kanssa vietetystä ajasta, ainakin kiireisinä päivinä. Emme kuitenkaan olleet ottaneet huomioon yhtä pientä seikkaa: mitä jos uusi kissa vaatisi Deviäkin enemmän huomiota? Pikin hankkiminen nimittöin rauhoitti kyllä Deviä - neidin ainoa pahe on aina silloin tällöin vaatia kovaäänisesti ulospääsyä - ja vähensi tarvetta saada viettää aikaa meidän kaksijalkaisten kanssa, mutta Piki sen sijaan... 


En tiedä mistä poika kaiken energiansa hankkii, mutta katti on aivan mahdoton! Liiankin usein tuntuu, että tekeepä Pikin kanssa mitä tahansa, riittää energiaa silti pahantekoon ja huomion hakemiseen. Piki esimerkiksi osallistuu aktiivisesti kaikkiin päivittäisiin askareisiin - purkaa kauppakasseja, vaihtaa lakanoita, vahtii ruuanlaitto ja siivoamista, etsii kadonneita tavaroita, on meikkaustuomarina, valitsee vaatteita, piilottelee näytön takana kaksijalkaisen ollessa koneella... -, minkä lisäksi Pantteri saa vaihtelevasti ulkoilla, leikkiä, tapella, temppuilla ja hankkia ruokansa aktivointilelusta. Itsenäistä tekemistäkin on tarjolla, esimerkiksi kiipeilypuun, pahvilaatikoiden, lelujen ja Devin muodossa, mutta silti energiaa jää esimerkiksi muovin pureskelemiseen, kaapinovien rämpyttämiseen, tuulikaapin oven availuun, tavaroiden pudotteluun sekä laumanjäsenten (kissojen ja kaksijalkaisten) kiusaamiseen. Pikin kanssa pitäisi siis olla jatkuvasti tekemässä jotakin. Onneksi Pantteri sentään pyhittää pari tuntia päivästä levolle.


Mutta mikäli Devi on äärisosiaalinen tapaus, niin sanoisin Pikin olevan keskivertoa energisempi. Yleisesti ottaen samoja juttuja, joita tekee yhden tai kahden kissan kanssa voi tehdä myös yhtä aikaa myös kolmen seurassa. Esimerkiksi leikittäminen, ulkoilu ja huomion antaminen toimivat kaikki ryhmässäkin, vaikka jokainen kissa tietenkin tarvitsee myös yksilöityjä ajanviettotuokioita.  


3. Onko meillä rahaa?

Raha ei oikeastaan ole enää iso kynnyskysymys, kun toinen kaksijalkainen on siirtynyt siviilipalveluksen päivärahoista oikean palkkatyön pariin ja itse puolestani olen alkanut työskentelemään opintojen ohella. Ei raha siltikään olisi tullut ongelmaksi, sillä - yllättävää kyllä - meillä kolmas kissa ei ole juurikaan lisännyt menojen määrää. Olemme esimerkiksi voineet siirtyä ruuassa suurempien erien ja pakkauskokojen ostamiseen, jolloin ruokien kilohinnat ovat huomattavasti edullisempia. Pellettejäkin pystyy nykyään ostamaan isossa säkissä, kun niiden menekki on entistä suurempaa - niihin rahaa menee jopa vähemmän kuin ennen. Yhteensä kustannukset ovat nousseet ehkä 10-20 eurolla kuukaudessa. 


Eläinsuojelun kautta tulleena kissana Pikiä ei edes tarvinnut siruttaa tai leikata, eikä katille ole tarvinnut hankkia mitään muita uusia tarvikkeita kuin valjaat (Vänttinen, 15€; tilasin juuri viikonloppuna) ja pari tennispalloa. Tai no, jos tarkemmin miettii, niin onhan Pikin takia pitänyt myös ostaa uusia ruokakippoja, vaihtaa kaappien kahvat ja hankkia lapsilukkoja oviin... Eläinlääkäriin ja matolääkkeisiin menee tietenkin hieman enemmän rahaa, mutta ne ovat onneksi kiinteitä menoja, johon on helppo varautua. 

***


On myös hyvä huomioida, että uusi kissa muuttaa myös ihmisten elämää ja arkea. Vaikka kuinka tiedostaisi, että jokainen kissa on oma persoonansa, niin silti voi tulla yllätyksenä, millaisia persoonia löytyy - etenkin jos hankkii aikuisen kissan, jonka persoonan muodostumiseen ei voi juurikaan vaikuttaa. Meillä ainakin on mennyt moni asia uusiksi tuon muovia syövän, ovia availevan, telkkaria sylissä katsovan, joka paikassa kiipeilevän ja tavaroita tiputtelevan riiviön myötä ;) Itse tunsin alkuun myös huonoa omaatuntoa, koska Piki ei ollut yhtä tärkeä kuin Kajsa ja Devi. Tietenkin tiesin, ettei kiintymys muodostuisi hetkessä, mutta minkäs sitä tunteilleen voi. Nyt en vaihtaisi mistään hinnasta pois <3


P.S Kannattaa varautua myös siihen, ettei sängyssä tai sohvalla ole enää tilaa kaksijalkaisille.


Tuliko mieleen lisäkysymyksiä?

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Vanhus ja akne


Kevätaurinko <3

Reilu kuukausi sitten huomasimme toisen kaksijalkaisen Arvon Valtiattaren ilmestyneen harmana leukalapun. Naureskelimme asialle ja kiusasimme Kajsaa siitä, että rouva alkaa selvästikin vanheta. Pari viikkoa sitten kuitenkin huomasin jotakin outoa, kun rapsuttelin Kajsaa leuan alta - leuka tuntui rupiselta, ja tarkempi tarkastelu osoitti sen olevan mustan "hiekan" peitossa. Käännyin tietenkin ensimmäisenä googlen puoleen, eikä mennyt kauaakaan, ennen kuin diagnoosi oli tehnyt: Arvon Valtiattarella oli akne. Seuraavaksi käännyin blogimaailman ja kissanomistajien puoleen ja sainkin monia hyviä hoitovinkkejä, jotka ajattelin jakaa myös tänne.


Kissan akne - what?

Kissan akne - englanniksi feline acne - esiintyy yleensä mustapäinä leuassa ja sen alueella. Lievä akne ei välttämättä vaadi hoitoa, mutta pahentueessa se voi tulehtua ja aiheuttaa vaarallisen infektion. (Kokooma usemmasta englanninkielisestä lähteestä.)

Aiheuttajat

- ikä: yleinen nuorilla kissoilla, joilla hormonit hyrräävät
- yliaktiiviset talirauhaset
- Huono hygienia
- Stressi
- lääkkeet
- muovikipoista syöminen tai juominen

Kajsan kohdalla syy lienee huonossa hygieniassa (vanhan kissan laiskuutta) ja stressissä (tästä lisää huomenna). Jostain luin myös, että akne voisi tarttua. En tiedä, onko tämä totta vai tuleeko uskomus  esimerkiksi siitä, että taloudessa on sattunut olemaan useampi muovikipoista syövä stressantunut kissa, mutta itse tarkistin siitä huolimatta myös Pikin ja Devin leuat. Deviltä löytyi hieman mustaa karstaa, mutta ei niin paljon, että olisin ryhtynyt aktiivisiin hoitotoimenpiteisiin. 

Hoito


Aknea voi hoitaa melko monella tavalla tilanteesta riippuen. Koska meillä akne ei ollut paha, vaikka olikin levinnyt laajalle alueelle, hoito aloitettiin kuvassa näkyvillä välineillä. Pehmeällä hammasharjalla olemme rapsutelleet varovasti aknea pois, Betadinellä puhdistaneet alueen ja Basironilla hoitaneet ongelmaa. Lisäksi pesimme kaikki kissojen alustat ja lelut (siis ne, joita Kajsa käyttää) ja pyrimme jatkossa pesemään ne useammin. Akne ei ole vieläkään parantunut, mutta ehdottomasti vähentynyt. 


Parempia kuvia aknesta ei valitettavasti ole, sillä vaikka kuinka olen yrittänyt maanitella ja sohia ja räpsiä kameralla, ei Arvon Valtiatar ole suostunut esittelemään noloa teini/vanhusongelmaansa koko kansalle. Kehotan silti kaikkia herkempiä lukijoita olemaan kääntymättä Googlen puoleen, tai jos käännytte, niin googlettakaa vain suomeksi - hakutuloksesta löytyy valtava määrä kuvia niistä pahimmista tapauksista. 

***

"Ihailkaa mieluummin mun pinkkiä nenää."

Aiheesta on kirjoitettu myös mm. seuraavissa blogeissa:


Huomenna pohdiskellaan yleisön pyynnöstä täällä esitettyjä kysymyksiä :)