Sivut

perjantai 6. syyskuuta 2013

Edistystassutuksia

Kahden kerroksen väkeä.

Pikku hiljaa toivo alkaa pilkistellä epävarman pilviverhon takaa - siis toivo Kajsan ja Devin kaveristumisesta. Tällä viikolla arvon Valtiatar on nimittäin päästänyt yhä useammin rääpälen yhä lähemmäs ilman sähinä-murina-raivareita, minkä seurauksena Devi on alkanut kunnioittaa paremmin pienimpiäkin varoittavia äännähdyksiä. Muutaman kerran on Devi toki tassusta nenillleen saanut, kun on uteliaana tyttönä yrittänyt tulla leikkimään samalla lelulla Kajsan kanssa tai ollut väärässä paikassa väärään aikaan (lue: Valtiattaren tiellä, kun neiti on kiukutellut palvelijoilleen), mutta parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa.



Huomatkaa uteliaan hämmästynyt katse, jossa ei näy juurikään ärtymystä 
(tai älyä, mutta ei siitä sen enempää)! 

Vaikka Kajsa näyttää v***uuntuneelta, niin todellisuudessa neiti on tyytyväinen. 

Vähä-älyinen numero 2 :)

Kehräyshetki.

Kuten kuvista näkyy, kiipeilypuu on toiminut vahvasti rauhanvälittäjän roolissa. Tältä päivältä otetuissa kuvissa kiipeilypuu on onnistunut jopa niin hyvin, että yhteiselo oli hämmästyttävän mutkatonta - Kajsa ei sähissyt kertaakaan, ja molemmat kissat jopa kehräsivät yhdessä. Puun saavuttaman menestyksen kannustamana päätimme sitten lähteä ulkoilemaan molempien kanssa, ja katsokaas mitä siellä tapahtui!

"Hei! Mitäs sä nyt meinaat!?" 

"No, onhan se ihan kiva nähdä sua, pussaa sitten..." 

Molemmat: "Hui, mitä siellä tapahtuu!?!?"

Pussailuhetken pilasivat paikalle saapuneet vaihto-oppilaat, jotka alkoivat kovaan ääneen ihastella söpöliinejä ja tulivat pyytämään lupaa kissojen kuvaamiseen. Sisällä moinen ystävällisyys ei tietenkään enää jatkunut, itse asiassa Kajsa sähähti jo ulko-ovella Deville, kun tyttö yritti tulla ovesta sisään ennen Valtiatarta. Me kaksijalkaiset uskomme silti vahvasti, että jatkossakin ulkona ollaan parempia kavereita kuin sisällä, siellä kun Kajsalla on paljon muutakin mietittävää kuin arvovallan ylläpitäminen.

Devi muuten tykästyi ulkoiluun niin paljon, että olisi halunnut heti takaisin ulos/parvekkeelle (siellä oleiltiin aamulla). Mahtoikohan hullun lailla ympäriinsä juossut neiti rakastua liiaksi vapauteen vai halusiko tyttö lisää ulkona saavuttamaansa ihailua? Oli miten oli, mutta joka tapauksessa seuraavan tunnin ajan normaalisti hiljainen tyttönen muuttui kovaääniseksi ja hyvin, hyvin surulliseksi maukujaksi:


Ja kyllä, Devi tipahti videokuvan loputtua alas, mutta onneksi kissat putoavat aina tassuilleen :)

4 kommenttia:

  1. Oikeaan suuntaan ollaan teillä selvästi menossa! Kuningattarella vain vähän kestää :)

    VastaaPoista
  2. Edistystä on todellakin ilmassa, ihanaa!

    VastaaPoista
  3. Ihastuttavan väriset kattineidit! Meidän kissoilla kesti hyvän tovin ennen kuin ne ystävystyivät eli kärsivällisyyttä sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Mukava kuulla, että kaverustuminenkin voi vielä tapahtua!

      Poista

Kaikki maukaisut ja kommentit - niin pienet kuin suuret - ovat erittäin tervetulleita!