Laatikossa

Kuka nyt pystyisi vastustamaan tyhjää laatikkoa? Ei kissa ainakaan.

Yhden roska on toisen aarre

"Hei, ootas nyt vähän! Tämmöset pitää tarkistaa aina ennen käyttöönottoa."

Kattimanian roskakatoksesta löytyy aina toisinaan huonekaluja ja tavaroita, joissa voisi lukea kissankokoisin kirjaimin "olen vanha ja nuhjuinen, mutta ehkä voisin vielä tuottaa jollekin iloa". Näitä ressukoita käymme sitten tarpeemme mukaan pelastamassa - meille on muuttanut muun muassa tietokoneen kotelo, sohvapöytä ja matto. Myös kivat baarijakkarat kävivät meillä "huollettavana", mutta pääsivät kuitenkin lopulta ilahduttamaan jonkun muun kotia. Viimeisin - hieman hutera, mutta ulkonäöltään varsin siisti - tulokas on kuitenkin suosikkini:

"Ei mitään huomautettavaa, vaikka tää haiseekin vähän jännälle. 

Voit jatkaa."

Uusi lipasto eteiseen! Aiemmin peilitasona toimi nätti pikkupöytä, joka ei kuitenkaan tarjonnut tarpeeksi säilytystilaa ja joka näytti aina epäsiistille, kun allekirjoittanut joku kumma tyyppi jätti esimerkiksi hiustuotteensa siihen peilin eteen. Nyt kaikki rojut pysyvät kuitenkin visusti piilossa, eikä Toisen kaksijalkaisen tarvitse ahdistua heti kotiin tultuaan.

Niin ja tietenkin se kaikkein tärkein juttu: Devikin tykkää.
Laatikoista suosikki on toisiksi alimmainen, sillä siellä säilytetään kissojen valjaita.

Huhtikuun Instagram

1. Kerjäläinen.

2. Poseerausta.

3. "Mami, mä autan sua!"

4. Tuijotuskilpailu.

Viime kuussa on tullut kuvattua paljon, mutta julkaistua vähän - niinpä kuvia on huhtikuulle vain neljä. Mikäs näistä on suosikkinne?

Syytön kunnes toisin todistetaan

Ajat sitten (lue: pääsiäisenä) havahduin opiskelujen lomassa siihen, että selkäni takaa kuuluu oksentamisen ääniä. Käännyin, mutten nähnyt muuta kuin kirkasta nestettä ja muutama syödyn tulppaaninlehden lattialla; kissoja ei ollut lähimaillakaan. Ihmettelin, miten Devi oli onnistunut hiipimään pöydälle huomaamattani, vaikka istuin metrin päässä koneella. Ryntäsin kissan luokse ja tarkastelin sen vointia: onko kaikki hyvin? Ei kai vatsaan satu? Oksettaako vielä? Tiesin, etteivät tulppaanit ole kovin myrkyllisiä (ärsyttävät vatsaa tai voivat aiheuttaa allergisen ihoreaktion; ei meillä todella myrkyllisiä kasveja olisikaan), mutta tietenkin olin hieman huolissani. Saarnasin kissalle ja toivoin, että kukat saisivat olla viimeiset päivät rauhassa. Devi katseli minua hämmentyneenä ja jatkoi sitten uniansa.

Kuva ei liity tapaukseen.

Seuraavana päivänä sain syyllisen kiinni rysän päältä. Tulin ulos vessasta ja näin, kuinka kissa istui tyytyväisenä ruokapöydällä syömässä tulppaaninlehtiä. Tämä syyllinen ei kuitenkaan ollut pieni eikä nuori - pöydällä istui Kajsa! Kissa katsoi minua laiskasti, mutta hyppäsi ketterästi pois heti kun avasin suuni. Hampaidenjälkivertailu osoitti, että kyseessä oli sama riiviö kuin edelliselläkin kerralla. Onkohan laihdutuskuuri alkanut tehota, kun kerran Arvon Valtiatarkin on oppinut ninjailemaan?

Devin mielipide: vähemmän ennakkoluuloja ja syyllistämistä, kiitos.

Toisenlaisia nelijalkaisia

Rasu <3. *

Aleksi. Tuli viettämään lapsuudenkotiini eläkepäiviä omistajien kuoltua. **

Sfinksi.

Kirjoittajan ensimmäinen koira Baldo. 

Annettiin kuitenkin sukulaisen hoiviin, koska allergisoi liikaa.

Kattimanialaiset toivottavat riemukasta koiranpäivää kaikille karvaturreille!

Rasu ♥ Häpi = sydänystävät.

(En jaksanut erikseen muokkailla kuvia, joten siirsin ne suoraan arkistosta blogiin.)

* Kuoli vuonna 2011 (syntynyt 1999).
** Kuoli vuonna 2009 (syntynyt 1997).