Kissoja ja kissoille

Turun kissanäyttelyn saldoa: kaksi lelua, uusi testipurkki märkäruokaa ja kauan kaivattu kumimatto vessaan. Hiiren voitimme arpajaisista, loput hankinnat tuli napattua heräteostoksina myyntikojulta. Hyviä ostoksia kuitenkin kaikki, sillä ruoka oli herkkua (tietenkin, kun sen saatavuus ilmeisesti on haasteellista), hiiri aivan huippu, vessamatto kätevä ja "mato" oiva stressilelu kaksijalkaisille, jos kissat eivät siitä innostu.

Lisäksi pääsimme näkemään livenä kuusi blogikamuamme: Aby Angelin karkulaissankari Penan ja tämän ihmisen sekä Just Kittyingin porukan, eli Mamman, KarkkiKaksoset ja Cinnan. Kissat olivat ihania ja ihmiset mukavia, eli oli oikein kiva päästä näkemään teitä livenä! :)

(Eilen julkaistussa postauksessa pussaillaan, eli jos juttu meni ohi, niin kannattaa käydä katsomassa!)

P.S Toinen kaksijalkainen sekosi näyttelyn tunnelmasta sekä "söpöistä ja ihanista ja näteistä" kissoista täysin: Deville pitäisi ottaa siru ja viedä tyttö joskus näytille, ja sitten seuraavaksi ilmeisesti tulisi ryhtyä pohtimaan ison ja karvaisen kissan hankkimista. Nii-in, kumpi meistä onkaan pahempi kissahullu?

Kuulumisia

"Mä erehdyin luulee Sähisijän päätä pinaattikeitoks. 

Ei tässä mitään muuta oo menossa."

Lähes kaksi viikkoa edellisestä päivityksestä. En kyllä tiedä, mihin aika on tällä kertaa kadonnut. Ei sillä, että Kattimaniassa olisi mitään kovin ihmeellistä tapahtunut - Toinen kaksijalkainen palasi pääsiäisenä ja siirtyi työelämään, kissat ovat olleet kissoja, tulppaaneja on yritetty syödä (tästä oma postauksensa, kunhan löydän kadonneet kuvat; teksti on ollut jo viikon valmiina) ja Kirjoittaja on opiskellut. 10 opintopistettä yhdessä kuukaudessa ei ehkä ollut maailman nerokkain idea. 

"Mä taas vaan varmistan, ettei Rääpäle oo maistellu noita herkkuja ilman mua. Ei ollu."

(P.S Liha on noissa nameissa tyypillisesti korvattu viljalla ja sokerilla, joten kissat saavat niitä muutaman kappaleen kerran parissa viikossa. Herkkua ovat kuitenkin, tietysti.) 

Lisäksi on ollut muutamia hetkellisiä mielenhäiriöitä, kun herkuttelun lomassa on unohdettu, kuka olikaan kaveri ja kuka ei.

"Kamuja meittin kaupungissa? Missä, missä?"

Huomenna me kaksijalkaiset suuntaamme ensin äänestämään ja sitten TUROKin kissanäyttelyyn kiertelemään. Keitäs kavereita voimme siellä bongailla? :)

Pääsiäisen pelastusoperaatio

Sunnuntain metsälenkillä sattui vähän hassusti, kun liiaksi Iskän puheisiin keskittynyt Mami päästi pienen hurjan seikkailijan kiipeämään niin korkealle puuhun, että oksat tulivat vastaan. Ei kestänyt kuin hetki, kun kaikki kolme tajusivat, että puun ääressä tultaisiin viettämään koko ilta, mikäli alastulo jätettäisiin Devin vastuulle. Onneksi paikalle ei tarvinnut kutsua palokuntaa (vaikka Iskä vähän sitä ehti pelätä), sillä Mami on itsekin ollut lapsena kova kiipeilemään puissa (ja alle 5-vuotiaana jäämään myös niihin jumiin). Mami siis kapusi oravan tavoin puuhun, nosti kissan oksalta puun rungolle ja katseli tyytyväisenä kuinka neiti laskeutui ihan itse alas. Iskälläkin oli oma roolinsa operaatiossa, sillä alimmat oksat olivat sen verran korkealla, ettei Mami olisi niihin ylettynyt ilman apua.

"Enkö mä muka muistuta oravaa? Pyh."

Tapahtuman jälkeen seikkailu Devi jatkoi seikkailuaan normaaleilla fiiliksillä, mitä nyt kapusi vauhdilla jokaiseen vastaantulevaan puuhun, jottei kukaan olisi vahingossakaan epäillyt pienen kissan kiipeilytaitoja. Episodista viisastunut Mami puolestaan vahti silmä kovana, ettei hurja kiipeilijä pääsisi enää uudelleen liian korkealle oksistoon - vaikka tilanteesta selvittiin melko helpolla, ei sydämentykytyksiltä kuitenkaan todellisuudessa vältytty. Oksat, valjaat, fleksi ja (hieman) pelokas kissa eivät ole kovin turvallinen yhdistelmä.

(Devillä oli tosiaan päällä remmimmäiset valjaat, ei yläkuvissa oleva liivi - liiviä käytettiin edellisellä ulkoilulla, kun valjaat olivat kateissa. Jatkuvassa käytössä se ei ole, sillä valitettavasti se on liian iso meidän pikkuiselle.)

Gluteeniton maapähkinä-suklaacookie.

Metsäseikkailun jälkeen oli hyvä käpertyä lukemaan tarinaa hurjasta Tulitassusta, joka jättää turvallisen kotikissan elämänsä ja liittyy Myrskyklaaniin soturioppilaaksi. Tarinan villikissat viettävät sen verran hurjaa elämää, että kirja voisi olla hyvää luettavaa myös eräälle pikkuiselle, jonka mielestä metsästä ei ikinä pitäisi palata kotiin... Kiitoksia kirjavinkistä Marraskuun Murusten Cocolle ja Äiskälle!

Tulppaaneja, joita ei ole yritetty syödä. Hurjaa!

Siinä ensimmäinen pääsisäispäivä Kattimaniassa. Mitäs te muut olette touhunneet?

Päivitetty Hurinahirviö

"Täältä se ei varmasti löydä mua!"

Kissablogeissa on usein puhetta imureista. Meillä sellaista on ihmetelty viimeksi puolisentoista vuotta sitten, joten voisi olla ehkä päivittää imuri-informaatiota. Esimerkiksi punainen paholainen on kadonnut; sen tilalle on tullut imuroitaessa Kajsan vanhan kodin (ja koirien) tuoksua levittävä sininen jättiläinen.

"Et kai sä oikeesti aio jäädä siihen vielä kuvailemaan?!?!"

Kajsan mielestä imuri edelleenkin häiritsee aivan liian paljon Valtiattaren unia, vaikka onkin edeltäjäänsä hiljaisempi. Muuta vikaa laitteessa ei ole.

"Mami, oliko sun ihan pakko kertoa sille missä mä oon?"

Devin puolestaan on todennut, että imuri on TODELLA vaarallinen. Jos hurinahirviö näyttää tulevan kohti, on parasta paeta jomman kumman patterin taakse. Mikäli imuri päättää seurata perässä, pitää sieltä puolestaan juosta karkuun niin lujaa kuin vain pienen kissan tassuilla pääsee. Ehdotus: imurit tulisi kieltää kissalain nojalla!

***

Että terveisiä vaan Toiselle Kaksijalkaiselle sinne junaan: tänään ei tarvitse ryhtyä kotiin tultua imuroimaan.

Maaliskuun Insta

Maaliskuussa on meikattu ja poistettu meikkejä Mamin kanssa sekä nukuttu Prinsessan ja Valtiattaren arvolle sopivissa paikoissa.

Lisäksi on lötköilty, katseltu vapaana vaeltavaa kissaa, seikkailtu valjaissa sekä omittu leluja.