Hyvän tuulen kaverikuva vol. 2

Myrskyn ja Minnan haasteeseen tuli jo vastattua, mutta eilen aamulla toinen kaksijalkainen oli napannut salaa niin täydellisen hyvän tuulen kaverikuvan, että julkaistaan vielä toinenkin: 

Ystävyyden laadusta huolestuneille tiedoksi: tässä kuvassa hassutellaan, ei tapella.

Translate: friendship between two cats.

Söpöstelevä tankki

Vaikka Valtiatar näyttäytyykin blogissa yleensä vain kunnioitettavalla arvokkuudella (tai ainakin kuvittelee tekevänsä niin), ei todellisuus Kattimaniassa kuitenkaan ole aina ihan niin hienostelevaa. Söpöyttä ei kuitenkaan koskaan unohdeta, siihen sentään voitte luottaa.

Translate: not so majestic sleeping beauty.

// Jatkossa blogissa nähtävät käännökset tarjoaa toinen kaksijalkainen.

Hellyydenkipeä opiskelukaveri

Opiskeleva Mami + pussailua ja halailua kaipaava Devi...

"Moi Mami, pussaillaan!"

"Miten niin et taho nyt?" 

"Pussailin kuitenkin. Viiden minsan päästä uudestaan."

= Huono yhtälö.

 Deviä on kaiken lisäksi aivan turha siirtää pois, sillä neiti hyppää takaisin syliin ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Eipähän ainakaan ole yksinäistä - sitä paitsi muistelen haaveilleeni todellisesta sylikissasta...

Edistystassutuksia vol. 2

Viime kerralla Edistystassutuksisa rauhanvälittäjänä toimi pääasiassa kiipeilypuu, mutta nyt tärkeä työ on siirretty kissojen lempipaikalle, sängylle.

"Ensin meidän väliin piti laittaa tyyny, 

muuten en olisi rääpäleen kanssa sängyssä nukkunut."

 "Sitten kun vähän totuin, 

niin ei ollut pakko enää nukkua ihan kokonaan näköesteen takana."

"Vähitellen me lähennyttiin..."

".. ja lähennyttiin... "

 "...ja lähennyttiin vielä vähän enemmän. 

Tosin toi oli musta jo vähän kyseenalaista, kuten korvien asennosta näkee".

On Kattimaniassa nähty myös muita yhteisiä hetkiä, jopa hölmöilyn ja leikin merkeissä.

"Mitä sä nyt kuvaat? Ei tässä mitään ihmeellistä oo."

 "Mä oon valmiina, kun se nappaa tosta tupsusta ja liikuttaa narua!"

"Katsokaa nyt millainen riiviö toi on...."

Vaikka kissat eivät vieläkään mitään parhaita kavereita ole (eikä Kajsa varmastikaan myöntäisi Devistä pitävänsä), niin kuten näkyy, edistystä on tapahtunut ja kissat tulevat jotenkuten toimeen. Itse asiassa enemmänkin kuin jotenkuten, sillä viime torstaina yllätin kotiin tullessani Kajsa nuuhkimasta ihan oma-aloitteisti ja kiltisti Mamia ovella odottavaa Deviä, pari viikkoa aiemmin taas ulkoilun yhteydessä jopa pussailtiin. Rähisemistä, sähisemistä ja viuhtovia kynsitassuja nähdään toki edelleen molemmin puolin - pääasiassa silloin, kun Devi on liian kuriton -, mutta yhteenotot ovat vähentyneet. Toivoa siis on :)

Tervehdys ja tarina yöllisistä kauhunhetkistä.

Mamilla on ollut kauhea kiire, eikä sitä ole näkynyt kotona ollenkaan niin paljon kuin haluaisin! Viime viikolla se oli esimerkiksi yhtenä päivänä yliopiskelemassa 10 tuntia ja lyhyempinä päivinä se luki kotona vaan niitä outoja papereitaan. Mä olen ratkaissut ongelman omalta kohdaltani olemalla todella hellyydenkipeä ja pakottamalla Mamin kanniskelemaan mua sylissään joka paikkaan, mutta blogin suhteen ei ole tullut ideoita. Huomenna Mami kuitenkin kuulemma julkaisee kuvia siitä, miten Sähisijän suhtautuminen muhun on muuttunut tässä viimeisen kuukauden aikana!

"Vaikka tää kuva onkin ulkoonta, niin näytin samalle viime yönä."

Ei mun pitäny tosin tulla kertomaan tosta vaan siitä, miten Mami alkoi viime yönä yhtäkkiä kiljua kesken mun seikkailu-unien. Olin ihan hätäntynyt, kun en tiennyt mitä tapahtui, varsinkin siinä vaiheessa kun Mami alkoi uikuttaa ihan kuin siihen olisi sattunut tosi paljon. Lopulta Mami tuli kuitenkin keittiöön ja kiivettyäni sen syliin hakemaan turvaa ja lohtua sain kuulla, että kaiken takana oli Sähisijä. Mami oli kuulemma suoristanut unissaan jalkojaan ja hieman hipaissut Kajsaa, joka ilmeisesti oli syvässä unessa ja pelästyi niin paljon, että iski kyntensä Mamin varpaaseen (normaalisti Kajsa vaan siirtyy, kun Mami sitä unissaan potkii). Kun Mami vielä siihen päälle alkoi kiljua herättyään kipuun, upotti Kajsa hätääntyneenä sen kyntensä vielä syvemmällä Mamin varpaaseen ja yritti paeta paikalta, kynsi edelleen kiinni Mamissa.

"Mä tiedän, et olin vähän tyhmä, mut kato kuinkä söpö oon! Saanko pliis ruokaa?"

Lopulta toinen kaksijalkainen onneksi heräsi sen verran, että tajusin ottaa Sähisijästä kiinni, jolloin se hellitti otettaan ja kynsi saatiin irti. Se kynsi kuitenkin ilmeisesti osui lihakseen/hermoon asti, joten se sattui todella paljon irtoamisenkin jälkeen. Voitte varmaan kuvitella, ettei Mami kauheasti tykkää nyt Kajsasta, vaikka Kajsa yrittikin pyytää siltä moneen otteeseen anteeksi? Vaikka musta on kiva olla Mamin suosikki nyt, niin kyllä mä vähän säälin Sähisijää, kun välillä se kiehnäsi peloissaan toista kaksijalkaista ja välillä taas istui jalkaansa jäällä hoitavan Mamin eteen ja sanoi todella surkealla äänellä miau (=anteeksi). Mami toki sanoi, että ymmärtää miksi Kajsa niin teki, mutta Mami ei jaksanut lohduttaa sitä kovinkaan paljoa. Sen takia mä yritin parantaa Mamin mielialaa - sen jälkeen kun se palasi nukkumaan - riehumalla sängyssä ja leikkimällä sen varpailla, sillain varovasti. Mami ei tosin ilahtunut vaan suuttui mullekin, enkä ollenkaan tajua miksi. Ehkä se vaan oli väsynyt? Aamulla se ainakin oli kärttysä, koska ei saanut kunnolla nukuttua.

Onko teillä muilla ollut yhtä hurja viikon aloitus?