Hei ihailijat! Ei, mä en ole vahingoittanut mun alamaisia, vaan pitänyt tänään hauskaa hämmentämällä kaksijalkaisia - rääpälettä matkimalla. Kannattaa kokeilla teidän muidenkin, jotka asustatte toisen kissan kanssa, se meinaan toimii! (Siis älkää matkiko rääpälettä, vaan sitä kamuanne.)
Ensin mä kokeilin päivällä, millaista on kiipeillä lipaston päälle, Deviä meinaan nostetaan jatkuvasti alas sieltä. Kivat näkymät siellä oli, tykkäsin. Kirjoittajaorja kysyi tosin heti, miten mä tonne olen päässyt, mutta mä en aio kertoa!
Sitten mä päätin testata illalla Devin tapaa haluta syliin pussailemaan silloin, kun kirjoittajan pitäisi opiskella. Tietenkin pääsin sinne, koska a) olen Valtiatar ja b) en yleensä suostu sylissä olemaan. Kaikkea kannattaa kuitenkin kokeilla. Ai niin, nää kuvat on mun ykkösorjan ottamia.
Loppuun vielä kirjoittajan ottama kuva, jossa rääpäle katselee upeaa videota musta. Oon selvästikin vaikuttava, vai mitä?
Mukavaa viikonlopun alkua, ja tervetuloa lukijaksi Sofia!
Perjantaiaamuna vietettiin rauhallista ja tyytyväistä heräilyhetkeä, kaikki ihan sulassa sovussa, vaikka demonisilmäinen Devi vaaniikin Kajsan häntää. Tällaisia hetkiä lisää kiireettömiin aamuihin, kiitos!
Tiedä sitten, vaistoavatko kissat yöllä saapuvan myrskyn vai onko syy jossakin muualla, mutta meno Kattimaniassa on tällä hetkellä aivan sekopäistä. Devi hepuloi normaaliakin pahemmin, Kajsa puolestaan säntäilee hyvin epätavalliseen tapaan aina hetkittäin Devin kintereillä.
Jos teidän lukijoiden on vaikea kuvitella Kajsaa säntäilemässä, niin alla olevassa videossa on todistuaineistoa kesältä. Edellisessä asuinpaikassaan Kajsa ei siis ollut kovinkaan leikkisä, mitä nyt välillä sai hepulikohtauksia, mutta Kattimaniassa luonne muuttui yllättäen täysin. Ensin kissa alkoi riehua leikittäessä, sitten leikkiä vähän yksinään ja lopulta vetämään alla olevan videon kaltaisia esityksiä aina silloin, kun toinen kaksijalkainen oli töissä. Nykyään neiti ei riehu, mutta toisaalta Devin tultua leikkiminenkin loppui aluksi kokonaan. Todennäköisesti vanhat tavat siis palaavat vielä jonakin kauniina päivänä, ja sitten Kajsa voi
päihittää jopa Devin hassutuksissaan.
Video kannattaa klikata isommaksi, niin ette missää mitään upeasta esityksestä ;)
"Pysyttele coolina äläkä näytä, että oot ihan hämmentynyt, pysyttele coo...
Missä me ollaan?"
Tämän postauksen kuvat ovat jo kahden viikon takaa, mutta jostain syystä ne ovat jääneet julkaisematta. Tuolloin lähdimme ulkoilemaan aivan uuteen suuntaan ja löysimme ihastuttavan pienen metsikön aivan asuntomme läheltä. Kajsa oli vaihtelevasti peloissaan/tylsistynyt, Devi aivan innoissaan.
"Hoo, tuolla on jotain tuttua!"
"Eiks täällä oo mitään muuta kiinnostavaa kuin toi rääpäle?"
Tällä viikolla Kattimaniassa kissat ovat eläneet normaalia arkea eli riiviöineet, nukkuneet, kerjänneet hellyyttä, syöneet, yllättäneet kaksijalkaiset, leikkineet, viettäneet sujuvaa yhteiseloa ja nukkuneet vähän lisää. Kirjoittaja puolestaan on ensin tuskaillut älyttömän väsymyksen ja päänsäryn kanssa (onneksi perjantaina tajusin mennä hakemaan apteekista rautatabletteja), sitten yrittänyt saada lyriikan analyysin kirjoitettua, tälläkin kertaa eräs neiti seuranaan.
"Leikitään, että mä oon tosi kauhee metsäkovis ja kaikki pelkää mua!"
"Siis mitä toi pentu taas touhuaa?"
Lisäksi kissat ovat totutelleet Kattimanian uuteen sisustukseen (josta onneksi on tykätty) samaan aikaan kun kaksijalkaiset ovat pohtineet uuteen asuntoon muuttoa. Torstaina postiluukusta kolahti nimittäin irtisanomisilmoitus! Syynä on asuntokohteemme perusparannuskorjaukset, eli viimeistään toukokuussa olisi muutto edessä.
Opiskelija-asunnoissa kun asumme, niin saamme hakea jonotuslistan etusijalla jonnekin muualle asumaan, mutta samalle se tarkoittaa, ettemme voi olla täysin varmoja millloin asunnon saamme. Muuttamiseen olen tottunut, onhan tämä tuleva kämpää viides asuntoni sitten lapsuudenkodista muuttamisen (siitä on kuusi vuotta), mutta koskaan aiemmin en ole muuttanut kissojen kanssa. Jännittää ja stressaa siis jo valmiiksi se, miten kissat reagoivat muuttohälinään tai uuteen asuntoon. Toisaalta taas toivomme pääsevämme asuntokohteeseen, josta löytyy lasitettu parveke, joten hyvällä tuurilla muutto olisi onnenpotku.
"Liikkuiko tuolla joku?"
"Karkuun!"
"Ehkä mä nyt oon turvassa."
Sellaista elämää siis meillä. Ensi kerralla keskitytään taas kissojen kuulumisiin! Niiin joo, piti vielä kiittää siitä, että Kattimanialla on jo kymmenen virallista seuraajaa! (Bloggerin kotisivun mukaan, vaikka sivupalkissa onkin vain 9.) Olemme otettuja :)
"Joko sä sait tarpeeksi kuvia, voidaanko mennä sisään, pliis?"
Varsinkin iltaisin Devi haluaa viettää aikaa meidän kaksijalkaisten kanssa. Mami on toki suosikki, mutta aina Mami ei jaksa pusuttelevaa ja kiehnäävää neitiä. Silloin on hyvä siirtyä toisen kaksijalkaisen riesaksi....
"Huoh, miten toi jaksaa?"
...ja sitten naureskella Mamille, joka juoksee kameran kanssa neidin perään.
Kaksijalkaiset vaihtoivat flunssaiset ja kissankarvaiset petivaatteet omasta mielestään ihanan puhtaisiin ja raikkaisiin, mutta Devi ei ollut asiasta samaa mieltä. Alle minuutissa neiti oli oksentanut juuri laitetulle lakanalle, tarkoituksenaan kai kertoa, että lakana oli joko liian puhdas tai sitten valmiiksi likainen. Eihän siinä auttanut kuin aloittaa alusta ja toivoa, että uusi aluslakana kelpaisi arvon neidille.
"Siinä se on."
Aamulla Devi puolestaan otti kantaa Mamin edellisenä iltana tekemää päärynäpiirakkaa kohtaan. Kun Devi jätettiin kaksin juuri leikatun ja tietokonepöydälle viedyn piirakan kanssa, niin ei kulunut aikaakaan, kun makuuhuoneesta kuului kolaus ja piirakka lautasineen oli kadonnut. Pienen etsinnän jälkeen se löytyi pöydän vieressä olevasta roskiksesta käytettyjen nenäliinojen päältä. Mamin piiras oli Devin mielestä siis selvästikin syömäkelvotonta - tai sitten Devi otti kantaa toisen kaksijalkaisen jatkuvaan herkkujen syömiseen.
Kylmenevä sää on saanut Devinkin hieman asettumaan, eikä ulos enää pyritä kaikilla mahdollisilla keinoilla. Välillä voi siis aivan rauhassa katsella maailman menoa keittiön ikkunasta - tai siis niin rauhassa kuin vain pikkulintuja katsellessa voi olla.
"Tuolla menee ainakin nättejä ja niin kivan vapaita lintuja.
Olisinpa minäkin!"
Kajsa on suhtautunut ilmojen kylmenemiseen aloittamalla aamuparvekkeilun: viideksi minuutiksi raikkaan kirpeään aamuilmaan haistelemaan kaupungin tuoksuja, sitten takaisin lämpimään. Alkaakohan vanhuus painaa päälle, kun paksu turkki ei pidä enää tarpeeksi lämpimänä?
Aina välillä arvon Valtiatarkin heittäytyy hellyydenkipeäksi ja sallii alamaistensa silitellä ja rapsutella kaunista ja pehmeää turkkia. Tänä iltana oli juuri sellainen hetki, joten kirjoittaja pääsi palvomaan Kattimanian johtajaa.
"Oi joi, rapsuta just siitä!"
Silittelyhetki päättyi kuitenkin äkisti, kun mustasukkainen Devi saapui sängylle kerjäämään huomiota. Toki Mami sitä pikkuiselleen antoi samalla kun silitteli Kajsaa, mutta se ei selvästikään pennulle riittänyt. Yhtäkkiä kirjoittaja tunsi nimittäin nykäisyn päässään, kun pienet hampaat tarttuivat hiuksiin, ja seuraavassa hetkessä - ennen kuin kirjoittaja ehti sanoa mitään - ampaisi sähisevä Kajsa puolustamaan palvelijaansa (komentamismielessä, ei mustasukkaisuuttaan). Parissa sekunnissa molemmat kissat olivat kadonneet sängystä, ja kirjoittaja jäi yksinään ihmettelemään, mitä tässä taas tapahtui.
Viime kerralla Kajsan nukkuma-asentoa esitellessäni te lukijat olitte sitä mieltä, että Valtiatar näytti edelleen arvokkaalle, ja minunkin mielipiteeni kääntyi siihen suuntaan. Mutta mitäs mieltä olette tästä kinkusta, säilyykö arvokkuus edelleen?
Tältä näyttää kirjoittajan päivä. Turvallisuudesta ei tarvitse kuitenkaan huolehtia, sillä kuvassa oleva Devi vahtii, ettei kukaan tule Mamin luokse - varsinkaan Kajsa, joka mielellään antaisi hellyyttä ja hoivaa sairaalle alamaiselleen. Eilen vartioimen johti siihen, että ärsyyntynyt Kajsa sohaisi vahingossa kynsillään Devin sijaan kirjoittajan käsivartta...
Vihdoinkin on kirjoittajan vuoro näpytellä tänne blogiin
omia juttujaan kissojen kuulumisten sijaan. Kissoja ei toki unohdeta, sillä
kuvituksena toimii todistusaineisto jännästä pahvilaatikkopäivästä.
"Vauhtia, haluun tietää mitä täältä löytyy!"
Koska moni teistä lukijoista tilaa varmasti nettikaupoista
tavaraa – esimerkiksi Zooplussalta ruokaa sekä leluja ja tarvikkeita kissoille
-, ajattelin vinkata teille ostohyvityssivustosta nimeltä Bonari. (Heti alkuun
sanon, etten suosittele mitään, mihin en itse usko). Sivuston ideana on siis
maksaa bonusta verkko-ostoksista, jotka tehdään Bonarin nettisivujen kautta
(eli siirtymällä Bonarin sivustolla olevasta linkistä yhteistyöverkkokauppaan).
Bonusosuudet vaihtelevat verkkokaupan mukaan, esim. Zooplussalta saa
bonusta 2,25% tilauksen loppusummasta, kun taas vähän aikaa sitten olleessa
kampanjassa sai lehtitilauksesta 6,90€ bonusta (itse tilasin Olivian kolmeksi
kuukaudeksi kympillä). Bonarilta löytyy myös kamppanja- ja alennuskoodeja,
joita voi hyödyntää vaikkei jäsen olisikaan.
"Hmm, onko nää kaikki ruuat mulle?"
Jos joku kaiken tämän jälkeen jäi miettimään, ettei mitään
saa ilmaiseksi, niin Bonarin ”ilmaisuus” perustuu mainosyhteisötyöhön.
Bonarihan nimittäin saa itse tuloja mainostamalla sivustoja listaamalla niitä
omalle sivulleen, minkä lisäksi sivusto tarjoaa yhteistyökauppoihin
mainoslinkkejä, joista jakaja saa itselleen bonusta. Palvelu on siis täysin
maksuton, siihen liittymällä ei sitoudu mihinkään eikä Bonari lähetä
roskapostia. (Lisätietoja täältä.)
"Mäkin tahdon nähdä! Mmmm, tuoksuupa hyvälle..."
Itse liityin Bonariin kevättalvella, ja tillille on kertynyt
rahaa jo 7.5 euroa (+ 20 euron alkupääoma). Enemmänkin rahaa olisi tullut, ellen olisi aluksi käyttänyt aktiivisemmin toista vastaavaa palvelua. Kokemukseni on ollut positiivinen, kaikki
hyvitykset ovat tulleet tilille (kunhan olen muistanut sulkea Adblockin),
hakutoiminto ja kategorisointi helpottavat nettikauppojen selaamista ja linkit
toimivat moitteettomasti. Ainoana miinuksena keksin sen, että kaipaisin
jonkinlaista selaimeen ladattavaa lisäosaa, joka kertoisi, jos sivusto on
yhteistyössä Bonarin kanssa. Alkuaikoina nimittäin unohdin jatkuvasti käyttää
bonukset hyväkseen, mikä tietenkin jälkikäteen harmittaa.
1. Tee verkko-ostos palvelun kautta (sulje
mainosten esto-ohjelmat).
2. Bonari maksaa verkkokaupalta saadun palkkion takaisin
käyttäjälle bonuksena. Tämä tarkoittaa siis sitä, että bonuksen
rekisteröityminen voi kestää jonkin aikaa, jopa muutama kuukausi, mikäli
verkkokauppa ei toimi aktiivisessa yhteistyössä Bonarin kanssa. Itse olen
saanut bonukset yleensä parissa viikossa.
3. Tietyn summan täytyttyä voit siirtää bonukset pankkitilillesi,
summa riippuu saamastasi aloitusbonuksesta (lisää tästä myöhemmin).
4. Lisäbonuksia saa suosittelemalla palvelua (kuten minä saan nyt).
"Mä kyllä tykkään enemmän tästä ruuasta."
Jos kiinnostuitte, niin voitte liittyä palveluun tästä linkistä. Liittymisen yhteydessä voi valita, haluaako alkupääomaksi 3€
(nostoraja 15€) vai 20€ (nostoraja 50€ ensimmäisellä kerralla, jatkossa 15€).
Myrskyn ja Minnan haasteeseen tuli jo vastattua, mutta eilen aamulla toinen kaksijalkainen oli napannut salaa niin täydellisen hyvän tuulen kaverikuvan, että julkaistaan vielä toinenkin:
Ystävyyden laadusta huolestuneille tiedoksi: tässä kuvassa hassutellaan, ei tapella.
Vaikka Valtiatar näyttäytyykin blogissa yleensä vain kunnioitettavalla arvokkuudella (tai ainakin kuvittelee tekevänsä niin), ei todellisuus Kattimaniassa kuitenkaan ole aina ihan niin hienostelevaa. Söpöyttä ei kuitenkaan koskaan unohdeta, siihen sentään voitte luottaa.
Translate: not so majestic sleeping beauty.
// Jatkossa blogissa nähtävät käännökset tarjoaa toinen kaksijalkainen.
Opiskeleva Mami + pussailua ja halailua kaipaava Devi...
"Moi Mami, pussaillaan!"
"Miten niin et taho nyt?"
"Pussailin kuitenkin. Viiden minsan päästä uudestaan."
= Huono yhtälö.
Deviä on kaiken lisäksi aivan turha siirtää pois, sillä neiti hyppää takaisin syliin ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Eipähän ainakaan ole yksinäistä - sitä paitsi muistelen haaveilleeni todellisesta sylikissasta...
Viime kerralla Edistystassutuksisa rauhanvälittäjänä toimi pääasiassa kiipeilypuu, mutta nyt tärkeä työ on siirretty kissojen lempipaikalle, sängylle.
"Ensin meidän väliin piti laittaa tyyny,
muuten en olisi rääpäleen kanssa sängyssä nukkunut."
"Sitten kun vähän totuin,
niin ei ollut pakko enää nukkua ihan kokonaan näköesteen takana."
"Vähitellen me lähennyttiin..."
".. ja lähennyttiin... "
"...ja lähennyttiin vielä vähän enemmän.
Tosin toi oli musta jo vähän kyseenalaista, kuten korvien asennosta näkee".
On Kattimaniassa nähty myös muita yhteisiä hetkiä, jopa hölmöilyn ja leikin merkeissä.
"Mitä sä nyt kuvaat? Ei tässä mitään ihmeellistä oo."
"Mä oon valmiina, kun se nappaa tosta tupsusta ja liikuttaa narua!"
"Katsokaa nyt millainen riiviö toi on...."
Vaikka kissat eivät vieläkään mitään parhaita kavereita ole (eikä Kajsa varmastikaan myöntäisi Devistä pitävänsä), niin kuten näkyy, edistystä on tapahtunut ja kissat tulevat jotenkuten toimeen. Itse asiassa enemmänkin kuin jotenkuten, sillä viime torstaina yllätin kotiin tullessani Kajsa nuuhkimasta ihan oma-aloitteisti ja kiltisti Mamia ovella odottavaa Deviä, pari viikkoa aiemmin taas ulkoilun yhteydessä jopa pussailtiin. Rähisemistä, sähisemistä ja viuhtovia kynsitassuja nähdään toki edelleen molemmin puolin - pääasiassa silloin, kun Devi on liian kuriton -, mutta yhteenotot ovat vähentyneet. Toivoa siis on :)
Mamilla on ollut kauhea kiire, eikä sitä ole näkynyt kotona ollenkaan niin paljon kuin haluaisin! Viime viikolla se oli esimerkiksi yhtenä päivänä yliopiskelemassa 10 tuntia ja lyhyempinä päivinä se luki kotona vaan niitä outoja papereitaan. Mä olen ratkaissut ongelman omalta kohdaltani olemalla todella hellyydenkipeä ja pakottamalla Mamin kanniskelemaan mua sylissään joka paikkaan, mutta blogin suhteen ei ole tullut ideoita. Huomenna Mami kuitenkin kuulemma julkaisee kuvia siitä, miten Sähisijän suhtautuminen muhun on muuttunut tässä viimeisen kuukauden aikana!
"Vaikka tää kuva onkin ulkoonta, niin näytin samalle viime yönä."
Ei mun pitäny tosin tulla kertomaan tosta vaan siitä, miten Mami alkoi viime yönä yhtäkkiä kiljua kesken mun seikkailu-unien. Olin ihan hätäntynyt, kun en tiennyt mitä tapahtui, varsinkin siinä vaiheessa kun Mami alkoi uikuttaa ihan kuin siihen olisi sattunut tosi paljon. Lopulta Mami tuli kuitenkin keittiöön ja kiivettyäni sen syliin hakemaan turvaa ja lohtua sain kuulla, että kaiken takana oli Sähisijä. Mami oli kuulemma suoristanut unissaan jalkojaan ja hieman hipaissut Kajsaa, joka ilmeisesti oli syvässä unessa ja pelästyi niin paljon, että iski kyntensä Mamin varpaaseen (normaalisti Kajsa vaan siirtyy, kun Mami sitä unissaan potkii). Kun Mami vielä siihen päälle alkoi kiljua herättyään kipuun, upotti Kajsa hätääntyneenä sen kyntensä vielä syvemmällä Mamin varpaaseen ja yritti paeta paikalta, kynsi edelleen kiinni Mamissa.
"Mä tiedän, et olin vähän tyhmä, mut kato kuinkä söpö oon! Saanko pliis ruokaa?"
Lopulta toinen kaksijalkainen onneksi heräsi sen verran, että tajusin ottaa Sähisijästä kiinni, jolloin se hellitti otettaan ja kynsi saatiin irti. Se kynsi kuitenkin ilmeisesti osui lihakseen/hermoon asti, joten se sattui todella paljon irtoamisenkin jälkeen. Voitte varmaan kuvitella, ettei Mami kauheasti tykkää nyt Kajsasta, vaikka Kajsa yrittikin pyytää siltä moneen otteeseen anteeksi? Vaikka musta on kiva olla Mamin suosikki nyt, niin kyllä mä vähän säälin Sähisijää, kun välillä se kiehnäsi peloissaan toista kaksijalkaista ja välillä taas istui jalkaansa jäällä hoitavan Mamin eteen ja sanoi todella surkealla äänellä miau (=anteeksi). Mami toki sanoi, että ymmärtää miksi Kajsa niin teki, mutta Mami ei jaksanut lohduttaa sitä kovinkaan paljoa. Sen takia mä yritin parantaa Mamin mielialaa - sen jälkeen kun se palasi nukkumaan - riehumalla sängyssä ja leikkimällä sen varpailla, sillain varovasti. Mami ei tosin ilahtunut vaan suuttui mullekin, enkä ollenkaan tajua miksi. Ehkä se vaan oli väsynyt? Aamulla se ainakin oli kärttysä, koska ei saanut kunnolla nukuttua.
Onko teillä muilla ollut yhtä hurja viikon aloitus?